Mietin kolmatta lasta, mutta en uskalla tehdä päätöstä suuntaan enkä toiseen.
Mies olisi tyytyväinen kahteen, mutta olisi varmaan ylipuhuttavissa. Mutta minä en tiedä mitä haluan. Kaksi tuntuu vähältä, mutta kaiken aloittaminen alusta hirvittää. Nuorempi on neljävuotias, joten helpompi elämä houkuttelee. Toisaalta nyt voisin paremmin keskittyä vauvaan, ja nauttia vielä täysillä perhe-elämästä. Lapset kasvavat kuitenkin niin nopeasti. Pelkään myös tilanpuutetta. Neliöitä tällä hetkellä 93 ja tuntuu, että hukumme tavaraan. Elämäni vaikein päätös...
Kommentit (6)
Meidän tapauksessa ainoa asia joka muuttui vaikeammaksi kolmannen myötä oli matkustaminen, on työläämpää ja kalliimpaa löytää soveltuvia majoituksia :/ Mutta muutoin, se kolmas lapsi ei elämää muuttanut vaikeammaksi. Isomman asunnon te varmasti tulette tarvitsemaan.
Toki tilaa on vähemmän, mutta me on kyllä toistaiseksi mahduttu juuri 93 m2:een. Nuorin lapsista on 2 v ja vanhin 7 v, arvioin, että parin vuoden päästä on muutto edessä.
niin kannattaa varmaan jättää sikseen.
on kolmas lapsi tulossa ja sisarukset ovat nyt 2- ja 5-vuotiaat. Asumme 77 neliön asunnossa ja mahdumme mainiosti. Uskon, että mahdumme vielä pitkään tähän asuntoon, vaikka kolmaskin pikkuinen tulee jengin jatkoksi. En pelkää elämän hankaloituvan nykyisestään, mutta auto käy kyllä nykyistä ahtaammaksi.
Meille tulossa kolmas ja isommat lapset 8 ja 4v.
Myöhemmin voikin alkaa kaduttaa ja sitten voi olla jo tosi myöhäistä.. 4 vuoden ikäero ei ole vielä suuren suuri, mut sit jos neljän vuoden päästä haluaisikin niin 8 vuoden ikäerolla joutuu todella aloittamaan kaiken alusta.. =)
Tässä mun mielipide. =)Tsemppiä mietintöihin..
ps. asumme 76 neliöisessä kolmiossa.. (ahdasta tulee, mutta asuntoa voi myös vaihtaa kun vauva tarvitsee enemmän tilaa..)
Meillä elo tämän kolmannen kanssa on aika kivaa. Vanhemmat lapset oli 4 ja 6 vauvan syntyessä. Itse ei enää stressaa niin paljoa, isommat rakastaa vauvaa, minä saan olla kotona noiden isompienkin kanssa. Halusin kolmannen, mutta maha paksuna kävi kyllä usein mielessä, että mikähän järki tässä oli. Juuri nuo syyt, että kun elämä kahden isomman kanssa oli jo aika helppoa, vieläkö jaksaa yövalvomiset jne. Hetkeäkään en ole katunut. Tämä vauva-aika on ollut vauva-ajoista ehdottomasti paras.