Mistä tietää, että on "hyvä hetki" hankkia lapsia?

niin sitten on hyvä hetki. Eihän se vauva välttämättä heti tule.

joskus ne vaan pitää hankkia. Jos oikein miettii niin koskaan ei ole hyvä aika, aina on opiskelut kesken, tai ei vaki työpaikkaa tai asuntolaina maksamatta tai vääränlainen asunto jne tekosyitä on loputtomasti.

ajatus siitä, että jotkut bileet ja menot pitää jättää lapsen takia väliin, ei ahdista. Olet valmis sitoutumaan lapseen 24/7.

Teillä vaikuttaa olevan perusasiat kunnossa, joten nyt on ihan hyvä hetki miettiä asiaa :). Jos perusasiat ovat ok, niin sen selvemmäksi se oikea hetki ei tule. Jos rupee vatvomaan liikaa ja siirtää ja siirtää ajankohtaa, niin voi eräänä päivänä herätä huomaamaan että on liian myöhäistä!

valmis äidiksi jo kuusi vuotta. Joten kun tapasin mieheni, niin siinä se oikea hetki oli. Me ei ikinä käytetty ehkäisyä. Minä olin jo yli 30-vuotias ja minulla oli halu saada lapsia ja minulla oli oikea mies siinä vastassa, joten ei ollut mitään syytä käyttää ehkäisyä. Ja koska miehelläkään ei ollut mitään asiaa vastaan, niin ehkäisyä ei sitten ikinä käytetty.



Eikä olla vieläkään käytetty. Nyt ollaan oltu yhdessä 7 vuotta ja kaksi lasta meillä on.

Silloin on hyvä hetki jättää ehkäisy ja yrittää.

Eli hyvä hetki on silloin, kun ei ole huono hetki. Jos teillä ei ole mitään erityistä syytä olla yrittämättä lasta, niin alkakaa ihmeessä yrittää. Tärppäämisessä voi mennä pitkäänkin, ja toisaalta luonto valmistaa teidät kyllä vanhemmuuteen. Kun vauva on tulossa ja olette tottuneet ajatukseen, hetki tuntuu mitä oikeimmalta. :)

Mitä sitä itseänsä turhaan vanhentamaan ennen ku lapsia hankkii!

Onneksi tajusin sen 4 vuotta sitten ja elämä menee omalla painollaan 3-vuotiaan kanssa. Olin halunnut lapsen jo parikymppisestä, toteutui vasta 28 v.

Nyt ei taida olla huono hetki, joten kai se sitten olisi hyvä hetki..



Viihdyn kotona oikein mielelläni. Baarissa tms. on toki kiva käydä, mutta pitkälti se on jo taaksejäänyttä elämää. Toisinaan täytyy oikein keksimällä keksiä syitä, jotta saisi jäädä hyvällä omalla tunnolla kotiin, eikä lähteä kavereiden kanssa ulos. Kuten tänään :) Ja se hyvä puoli, että miehenikin viihtyy kotona.



Mutta, mutta, mutta.. Miten tehdä se päätös. Oikeastaan sekä minun että mieheni hyvillä ystävillä ei ole vielä lapsia, joten se jollain lykkää lasten hankintaa. Kaikkien kanssa vain naureskellaan, että "ei lapsia vielä, nehän vaan kiljuu", vaikka tiedän, että muutama muukin taitaa pohtia asiaa samalla tavalla kuin minä. Siitä ei vaan keskustella yhdessä.



Nyt pitäisi siis saada ne kaverit hankkimaan niitä lapsia, niin itsekin voisi.



ap

kun meillä oli kaksistaan niin tylsää. Elämästä tuntui puuttuvan jotain. Kökötettiin vain kotona kuin kaksi vanhusta.

Miksi pitää odottaa että kaveritkin hankkii? Ei kai ne lapset mikään muoti-ilmiö ole. Ite olin kaveriporukastani ensimmäinen joka sai lapsen. Eikä se elämä siihen lapsen saantiin lopu, se on vaan erilaista. Ihmettelen kun monet kolmekymppisetkin sanoo että "joskus sitten..", vaikka biologinen kello tikittää jo. Nuorena jaksaa hoitaa/valvoa öitä ja juosta pulkkamäkeä ylösalas. Plus että kun lapset ovat isoja ja voivat olla yksin kotona tai muuttavat jo poiskin, on sitä ite vasta nelkyt (ja risat?) ja taas ehtii alkaa uusi elämänvaihe. Ehkä ehtii hoitaa vielä lapsenlapsiakin. Ja aika monta kertaa olen saanut baarissa juosta lasten jälkeenkin, ei sitä omaa elämää tarvii siihen lopettaa (nyt saan varmaan jotkut av-aktivistit kimppuuni :D). Tosiaan, jos odottamalla odottaa "oikeaa hetkeä", sitä tuskin ikinä tulee. Plussaamisesta on n. 8kk aikaa sopeutua ennenkuin vauva oikeasti tulee.

Vuosien kuluessa mieli muuttui. Mun piti lopettaa minipillerit, koska ne ei käyneet mulle. Mies ehdotti silloin, että olis varmaan aika yrittää lasta. Sitten hän vois mennä leikkaukseen. Minipillerit oli laittanut elimistöni niin sekaisin, että sitten jouduin erilaisille hormonikuureille. Mentiin nainmisiin ja lopulta lisätutkimuksiin. Ennen hoitojen aloittamista tulinkin sit luomusti raskaaksi, 3 v pillereiden jälkeen. Silloin oli jo aika varma, että aika on kypsä:-)