Testamentti huoltajuudesta?

Lähisuvusta ei meilläkään sopivia kasvattajia löydy.

Sosiaaliviranomaiset sen päättävät.

Tiedän muutaman pienen lapsen, jotka on äidin toiveesta huolimatta annettu täysin ulkopuoliseen sijoitukseen sukulaisia kuulematta. Etenkin alle kouluikäiset terveet orvot ovat yhä edelleen toivottua "sijoitusmateriaalia".

on lakimies, kuten sisaruksensakin, teki aina tuollaisen testamentin, kun lähti matkoille vaimonsa (=lastensa äidin) kanssa.



Eli jos kone putoaa, niin aina oli testamentti huoltajuudesta valmiina.



Toki ei ole täysin juridisesti sitova, mutta otetaan huomioon.

hoitaakseen ja kasvatettavakseen. Eihän se huoltajuus ole siinä oleellinen asia.

muuten läheisen ihmisen luo, jos sellainen vain löytyy. Toissijaisesti aletaan etsiä vierasta perhettä.

joku läheisistämme ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi koska kokee siihen omaehtoista halua. Jos testamenttaisin lapseni jollekulle niin pelkäisin että hän sitten kokee olevansa velvollisuudentunnosta pakotettu ottamaan lapset vaikka ei oikein haluaisikaan eikä elämäntilanteeseen sovi, ja sitten lapset joutuu kokemaan uuden menetyksen kun hän ennen pitkää heittää hanskat tiskiin.

Lain mukaan lapsi sijoitetaan sukuun, jos sieltä sopiva sijaisvanhempi löytyy. Sossutäti tutkii sen sopivuuden.

Siis ainakaan omasta mielestäni huoltajuutta ei pitäisi antaa juopoille tai mielenterveysongelmaisille.

tein siskoni kanssa yhteisymmärryksessä omaisuutemme peritytymisestä, edunvalvonnasta (vajaavaltaiuus-tilnateessa) ja lastemme huoltajuudesta testamentin jo ennen kuin kummallakaan lapsia oli.



Lasten huoltajuuden osalta siinä lukee näin:



Ensiksi kuolleen jälkeen hänen alaikäisten lastensa yhteishuoltajaksi on isän lisäksi määrättävä meistä jälkeen elävä.



Tämä tehtiin lakimihen kanssa ja tilanne on, ettei ole 100% velvoittava, isä voi esim. hakea tästä huolimatta yksinhuoltajuutta mikäli hän vielä on elossa.





syynä tähän oli lähinnä, ettei lasten isä voi ns. unohtaa puolisonsa sukua eikä lapsen isän suku voi toimi päällepäsmärinä.



toivon, että puolisonoi kunnioittaa tahtoani, sillä viimeinen asia mitä tahdon on, että anoppini saisi mitään valtaa lasteni kasvatuksessa, jos minulle jotain tapahtuisi.

toivomallanne henkilöllä, mutta lapsen kasvatuksesta vastaa sosiaalitoimen määräämä henkilö? Vai miksi ette ole toivoneet nimeomaan sitä lapsen olinpaikkaa ja kasvattajaa/hoitajaa.

Jos lapsella on yksi huoltaja, joka on biologinen vanhempi, se riittää. Ette saisi tuollaista huoltajuusmuotoa vahvistetuksi Suomessa.



Muu kuin lapsen vanhempi voidaan nimetä OHEIShuoltajaksi, mutta vain siinä tapauksessa, että pystytään osoittamaan, ettei varsinainen huoltaja pysty hoitamaan jatkuvasti tehtäväänsä, esim. hän on pitkiä aikoja ulkomailla tai sairaalahoidossa, jolloin lapsi tarvitsee jonkun, jolla on oikeus kirjoittaa esim. koulun paperit alle.



Yhteishuoltajia voivat olla vain biologiset tai adoptiovanhemmat.

on oheishuoltajuus, joka on vahvistettu käräjäoikeudessa.



Paperissa on tärkemmin määritelty yksityiskohdat, ja huoltajan oikeudet/velvollisuudet astuvat voimaan jos itse olen esim. terveydentilani takia estynyt huolehtimaan lapsesta tai jos kuolen.

mutta juridisesti se ei ole pätevä. Viranomaiset päättävät kuka on sopivin huoltaja eikä vanhempien toivetta ole velvollisuutta noudattaa. Tosin voi sillä jotain painoarvoa olla.

http://www.testamentti.fi/index.php?sivu=15

Onko joku tehnyt huoltotestamentin? Minkä takia? Olisivatko lähisukulaiset huonoja huoltajia? Jos et ole tehnyt, niin kannattaisiko?



T. ap

Mieheni on yksinhuoltaja eikä halua, että lapsi joutuisi tasapainottoman äitinsä huollettavaksi. Isovanhemmat ovat liian vanhoja ja mieheni sisarukset asuvat toisessa maassa. Lapsi on "testamentattu" minulle ja minä taas olen tehnyt hänestä perijäni pätevällä testamentilla.