Pitääkö laina-asioissa aina pelata varman päälle?

toiset haluaa sitä turvallisuudentunnetta, ja se on ihan ok. Jos sulle siitä lisälainasta stressiä tulisi niin älä sellaiseen ryhdy. Itse en sellaisesta stressaa, mä ajattelen niin, että jos olisi sitten pakko myydä asunto, niin siitähän saisi kuitenkin ison rahan, jolla maksaisi jo jotain vuokraa pidemmän aikaa, jos ei omaa pystyisi ostamaan. Mä otan riskejä muutenkin, se on ainoa tapa saavuttaa jotain tässä elämässä :). Taloudellista hyötyä siis.

Liiallinen varovaisuus ei ole järkevää jos se varovaisuus menee ihan yli ja siitä sitten kärsii esim. periaatteessa olisi ihan hyvin varaa isompaan asuntoon, mutta ei halua ottaa lainaa vaan kitkuttaa kaksiossa ja kärsii ahtaudesta. Mutta en myöskään kannata holtitonta lainanottoa niin, että lainaa on niin järjettömän paljon, että pelkästään yhden tuloilla ei millään voisi sitä maksaa.

Asutaan ahtaasti nyt, kun ei uskalleta ottaa 200000 euron lainaa, vaikka meillä on nettotulot 6000.

ja ovat sitä nyt vanhana harmitelleet todella paljon, että eivät uskaltaneet ottaa lainaa. Olisi nyt ihan eri tilanne.

Jos on pee-pankki, lainaa kaikille tyhjätaskuille ja kansa maksaa romahduksen jälkeen.

Kaikenlaisia dorkia.

oma isompi on mielessä? Usein isoissa asunnoissa vuokrat ei nouse samassa suhteessa. Jäljelle jääneillä rahoilla voitte ostaa vaikka sijoitusasunnon ja saada sieltä osan vuokrastanne.

Mutta jos asunto on todella liian pieni, voihan sitä ottaa hiukan enemmän lainaa (ei välttämättä ihan just sen unelmakodin verran mutta edes hiukan tilavamman) ja varmistella elämäänsä muulla tavoin: ottakaa kunnon vakuutukset työkyvyttömyyden ja puolison kuoleman varalle. Ne maksavat, mutta helpottavat kaltaistasi turvallisuushakuista ihmistä.



Jos työskentelet työttömyysherkällä alalla, jolla on vaikea työllistyä uudelleen, odota ja katso vielä. Säästä rahaa isompaa asuntoa varten jo nyt.



Mitoittakaa elämänne nyt niin kuin isommassa teidän pitäisi: jos nyt maksatte lyhennyksiä tonnin kuussa, laittakaa menemään automaattisesti isomman lainan ja nykyisen lainan verran erotusta vastaava summa (esim. 500) säästötilille, jolta saa edes hiukan korkoa. Näette käytöännössä, kuinka helppoa olisi elää sen ison lainan kanssa. Jos ei tunnu missään, säästäkää viitisen vuotta (teillä on silloin koossa jo esim. 5 X 6000 euroa + korot) ja ottakaa sitten loppusummalle lainaa.



Jos taas asunto on vain hiukan liian pieni, miksi haikailla suurempaa? Ei onni asunnon koosta synny vaan ihan muusta.

On olemassa kaikenlaisia vakuutuksia, korkokattoja... Myös asunnollakin voi riskejä pienentää.Ostamalla asunnon halutulta alueelta, hyvästä yhtiöstä, toimivalla pohjalla jne.



Itse arkailimme ensiasunnon ostoa, mutta onneksi uskaltauduimme kuitenkin, muuten asuisimme kalliisti vuokralla pienessä asunnossa kun nyt asumme edullisesti uudessa isossa omakotitalossa.



Emme itse ottaneet vakuutuksia tai korkokattoja vaan luotimme siihen, että ostamamme asunto on sellainen joka menee kaupaksi tarvittaessa.



Rakensimme omakotitalon ja asuimme vielä rakennusajan osakkeessamme. Velkaa oli tosi paljon!

Muutimme uuteen taloomme ja laitoimme asunnon myyntiin.Hiukan jännättiin että osuimmeko oikeaan ja asunto menisi helposti kaupaksi. Ja menihän se!



2 vuotta meillä meni aikanaan sen asunnon löytämiseen mutta valinta osui oikeaan. Samalla alueella oli kymmenkunta vastaavaa asuntoa myynnissä kun omaamme myimme, mutta ne ei olleet niin täydellisiä kuin omamme ja muut olivat tosi pitkään myynnissä.

Olin koko osakkeessa asumisajan taloyhtiön hallituksessa tai isännöitsijänä ja ajoin koko ajan pientä remonttia taloyhtiöön. Uusittiin piha-aitaa, maalattiin ovet ja pihavarastot, tarkastettiin öljysäiliötä mitä vain mieleen tuli, pieniä kustannuksia mutta näytti hyvältä myynti-ilmoituksessa.



Eli pointtini on, että pitämällä huolta sijoituksestaan pienentää riskiä jo tosi paljon. Hyvästä asunnosta saa yleensä aina rahansa pois tarvittaessa ja vielä korkojen kanssa.