Lue keskustelun säännöt.
Lapset mukaan hautajaisiin, miten valmistella?
02.11.2009 |
Meille edessä hautajaiset, lapset 2v8kk ja 6v. Mietin ensin otetaanko lapset mukaan, mutta olemme päätyneet siihen että tulevat. Kyseessä melko läheinen sukulainen (lasten täti).
Ehti jo vanhempi sukulainen kritisoida sitä, että lapset otetaan mukaan, kun voi tälle isommalle "tulla traumoja"..mutta olen miettinyt asiaa, ja haluan kuitenkin mennä koko perheen voimin, suku on läheinen ja aina kaikissa tilaisuuksissa ovat lapset olleet mukana..
6-vuotiaamme on aika herkkä, ja mietinkin nyt millä tavalla olette valmistelleet suunnilleen samanikäistä tilaisuuteen?
Ajattelin kertoa etukäteen aika yksityiskohtaisesti mitä tapahtuu, ja missä järjestyksessä, ja millä tavalla hautajaisissa käyttäydytään. Ja että siellä voivat ihmiset itkeä koska ovat surullisia, että kaipaavat vainajaa.
Olisiko esim. hyviä kirjoja aiheesta?
Olen kertonut jo kuolemasta, yrittänyt hieman pehmentää asiaa (ruumis ja sielu erilliset ym.., Leijonakuninkaastakin puhuttiin, että miten siinä kuvattiin isän kuolema..). Tyttö enimmäkseen oli hieman välttelevä, "joo joo, mä tiedän, pappi on käynyt eskarissa puhumassa"... Mutta tiedän ettei asia helppo ole, eikä varmaan tulevat hautajaisetkaan.
Kommentit (3)
Meillä lapsi on ollut muutamissa hautajaisissa ja hän sanoi viimeksi että täällä on tosi kivaa. Teki tuttavuutta kahvitilaisuuden loppuvaiheessa kaikkien kanssa. Vieraillakin oli mukavampaa ja tunnelma oli keveämpi kun oli lapsia mukana. Ollaan uskovaisia ja jutut Jeesuksesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä on meillä ihan arkipäivää. Siksi hautajaisetkaan ei ole mikään traumatisoiva juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme kai aika tyypillisiä "tapakristittyjä", emme siis kovin uskovaisia eikä näistä juuri arkisin puhuta.
Selitin yksi päivä juuri tytölle,kun hän kyseli, miksi joulun yhteydessä "puhutaan aina niin paljon siitä Jeesuksesta"... ;)
Itselläni siis ei ole sellaista vahvaa perinteistä uskoa, mutta "uskon johonkin". Olenkin miettinyt, että olisi paljon helpompi kertoa asioista jos olisi omassa päässä kristallinkirkkaana vakaumus, mutta nyt olen selittänyt enemmän tyyliin "monet ihmiset uskovat että.."
Kuitenkin haluan (ehkä itsellenikin..) luoda jonkinlaista toivoa, että ei se tähän loppunut. En siis pelkästään kertoa että mullaksi muuttuu tms..
Kyseessä tulee myös olemaan perinteiset arkkuhautajaiset (ei siis polttohautaus, joka on osallistujille sinänsä "helpompi"), joten se arkun laskeminen voi tietysti olla pelottavaa ellei asiasta puhu etukäteen..
Pitääkin käväistä kirjastossa, josko löytyisi joku hyvä kirja aiheesta..
Niihin kannattanee ehdottomasti tutustua.
Itse olen ollut 6-vuotiaana ensimmäisen kerran hautajaisissa. Vainaja ei ollut minulle läheinen (tai joo, oli isoisäni, mutta olimme tavanneet pikaisesti kerran vuodessa). Itkin tilaisuudessa todella kovin, mutta en kyllä saanut mitään traumoja. Se oli kai sellaista osaanottoitkua aikuisten suruun. On tärkeää, että tilaisuudessa joku pitää koko ajan huolta lapsesta, siis tarkoitan, että pitää koko ajan kädestä, hartioista tms. Muistan, että koin sen tärkeäksi.