Kirjoita tähän runo nimeltä Liian laihaa mehua

Viimeinen ehtoollinen oli

pieni kulaus

liian laihaa mehua

vielä kerran

kurkunpää liikkui vaivalloisesti

ylös alas



Sen jälkeen hän eli

vielä monta päivää

ympäriltään säteilevällä

lämmöllä ja kaipauksella



Niin monen lapsuuden aurinko

oli hiipumassa

Vielä syksyllä

hän oli

itse nivelrikkoisin sormin

kerännyt marjat mehuun



Talvella ei enää

jaksanut saada voimaa

lähestyvästä keväästä



Täyteläinen, työntäyteinen elämä

kiertyi päätökseenä

Rakkaat muistot hänestä jäivät

Mehua joimme

kyyneleet virtanaan poskillamme

pakkasyö

lumihiutaleiden ensitanssi

pehmeä kaupunki

minä



tässäkö tämä oli

koko elämä

kannullinen liian laihaa mehua

loppu ennen aikojaan



lasin pohjalla

pieniä, tahmaisia pisaroita



lapsi kääntää kylkeä

mupeltaa unissaan



ei sentään!

Ensi kesänä kerään hyvät marjat

ja teen itse oman mehun.

Vahvan, punaisen ja makean.



Kelpaa sillä kasvaa ja vahvistua.

Meidän kaikkien.

Kun pokeripeli ei kulje

miestä alkaa vituttaa

ja se puhuu rumasti.



Teen sille ison lasin

liian laihaa mehua.

Haaleaa pullaa

mehua liian laihaa

elämän maku

Tässä oma "runoni":



Liian laihaa mehua

Tarjolla usein kutsuilla

Ei vierasta arvosta

Tuon mehun tarjooja



"Lapsille voi mitä vaan

juottaa kutsuilla", ajatellaan

Mut liian laihaa mehua

Ei voi vieraat kehua



Sitten tietty suututaan

Ja lautasia paiskotaan

Kun ei mehu kelpaakaan

Kaikki pois pöydästä haluaa



Kiittämättömät kakarat

kotona sitten anovat

"Ei mun synttäreille mehua!"

Mut lause ei äitiin tehoa...



-----------------------------------------



Joo oli paska, tiedän. Luen nyt teidän muiden runot :).

Mehu on liian laiha,

ja kaikki tuo vaiva

mitä kärsiä sai aina.



Marjat murskaan, mehustan.

Metsässä kykkiessä sain paukamaisen selustan.

Perkaan, pakastan,

tätäkö muka rakastan?



Vaan talven viima kun puhaltaa,

niin kodin lämmössä mehutiivisteen sulattaa.

Kielen päälle saa maun,

vaikkakin laihan,

korvaa se sen kesän vaivan.

Liian laihaa mehua



Kirjoittanut Maiju.



Mehu on laihaa.

Hyi hyi hyi.

Liian vähän tiivistettä.

Hyi hyi hyi.

Liian paljon vettä.

Hyi hyi hyi.

Pitää juoda paljon.

Hyi hyi hyi.

Että maistuisi jollekin.

Hyi hyi hyi.

Pissahätä tulee.

Hyi hyi hyi.

Taas lasia täytetään.

Hyi hyi hyi.

Ei tee mieli ollenkaan.

Hyi hyi hyi.

Liian laihaa.

Hyi hyi hyi.

Ihan mautonta.

Hyi hyi hyi.

Mehua, minun mehuni on laihaa

en ole väkevä eivätkä geeninikään ole hyvät

Olen ruma, heikko ja kelvoton

Olen kapinen kettu joka kaivaa pesän ollakseen

rauhassa.

Mulla ei ole muuta antaa maailmalle kuin oma itseni, se ei kelvannut.

Elämä kuin on laiha mehu. Olisi voinut jättää väliin, jos ei aineita muuhun ole.

iltataivaan hennosti punattu pilvi

kalpean kuun sirpissä

on unelmien pihakeinu.

Evääksi vain liian laihaa mehua

tai vettäkin vain.

Sinne lapsetkin mukaani ottaisin,

sukeltaisin ylös ja alas,

kiljuisin riemuni avaruuteen

nauraisin pulputen maan peittoon

Katsoisin kuinka ilon laineilla

väri eläisi.

Minun palani ikuista onnea.

Sinä olit aina niitä,

jotka piileksivät peiton alla kun

ihmiset vaelsivat marraskuun viimassa töihin

jotka rakastuivat jokaiseen kauniiseen olentoon,

etteivät joutuisi kohtaamaan itseään

jotka juhlivat ettei suru asettuisi taloksi.

Sinä olit aina niitä,

jotka tarjosivat liian laihaa mehua

ja saivat sen maistumaan viiniltä.

Liian laihaa mehua

Pitäskö siihen spermaa lisätä?



Naapurin Maija tykkäsi

Saada punaista lihaisaa

liian himmeä tupa, ilman lupaa, soljui hitaasti mukkiin mehu



Pöydällä mukki, reilusti munattu pulla, en anna kehua



Maistelen mehua alta kulmain, varovasti kiitellen.

Sanot elämän olevan hallittavissa

Puhut tavoista, jotka johdattavat parempaan

Puhtaampaan ja terveempään

Käteni tarttuvat granaattiomenaan

mangoon, kookokseen, persikkaan

Imen niistä elämän siemeniä

kuin äitini rintoja

Sivallat sanoillasi

moraalin ruoskalla

Sinulle villi, kesytettävä

Ei kiitos, sanon

liian laihaa mehua

Elämän perspektiiviä.

yksi tekee kuolemaa,

toinen iloitsee elämästä,

kolmas marisee liian laihasta mehusta!

;))))

Kosteassa sienimetsässä pikkuset saappat vinossa isän perässä kulkien. Evästauko, ei puhuta mitään. Kallion päältä tuntuu, että näkee koko maailman. Juusto on pehminnyt kelmussa liikaa ja mehu on liian laihaa. Sieniä pieni kori täynnä, puolet isän poimimia siihenkin.

Hyvä olla ja aurinko lämmittelee vielä oksien raoista.

Ymmärrys vasta vuosien jälkeen että sanoja oli paljon hetkissä.



Parhaat eväät elämään.

Tästä saanki kortteihin runoja. kiitti

Lisää runoja? :)

Elämänjanoon sinua join,

rakkauden nälkään söin.

Olit laihaa mehua,

olit kuivaa leipää.

Yksin eteiseen jäin seisomaan,

janoisena ja nälkäisenä.

61 ja 115 parhaat! Lisää kiitos!

ja kiitos, jotkut ovat tykänneet runostani



t 62