Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran pitää pojilta sietää?
03.08.2009 |
Esikoinen on menossa toiselle luokalle ja tänä kesänä meillä on alkanut pyöriä naapurin poikia.
Itse olen asunut maalla niin ettei meillä ollut lapsia naapurustossa, ja kaikki kuviot naapurin lapsiin liittyen ovat mulle vieraita.
Mulle on ihan ok jos pojat ovat pihalla (silloin kun vauva ei ole päikkäreillä) tai leikkivät pojan omassa huoneessa. PS2:sta en anna niiden yhdessä pelata, vaan jos on kavereita, silloin touhutaan. Usein ovat läheisen kuolun pihalla.
Mutta kun vauva on päikkäreillä ja pojan oma huone ahdistaa, onko mun annettava neljän 8v kiipeillä pitkin seiniä? Siis kun leikkivät jotain ja riehaantuvat. Olenko mä natsimutsi joka pilaa hyvät hetket jos sanon pojille että meillä ei saa huutaa ja riehua sisällä? Satunnaisesti omat tenavat kyllä sitä tekevät, mutta 5v ja 3v saavat vähemmän vauhtia ja vaaraa aikaiseksi kuin nuo isot pojat.
Entä miten mä voin vähentää jatkuvaa ravaamista ovella (ja siitä seuraavaa koiran hermoilua, se ottaa aina vieraat vastaan stressaamalla)? Siis oma poika tulee kotiin, niin 5min päästä on eka kysymässä ulos, vartin päästä toinen. On sitten tullut kotiin joko siksi että tuli väsy, harmitus tai että mä olen kotiin käskenyt. Naapurin kaverit ovat aina koputtamassa.
Miten noita pelisääntöjä voidaan rakentaa?
Kommentit (19)
ja herää helposti kun pojat tulee pihaan. Olen kanssa ajatellut jotain merkkiä portille, tyylii rusetti, että pojat tietää silloin olla tulematta.
Tuo voisi olla hyvä, että kaksi poikaa kerrallaan saa tulla sisälle. Ja jos sisällä ollaan, niin ollaan yhdessä, eikä lähdetä ja vaihdeta leikkikaveria lennossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet vain sanallisesti selväksi, että sisällä ei riehuta. Pistät sakin pihalle, jos ei uskota. Tai sitten kokeilet tuota ehdotusta, että tietty kaverimäärä vain kerrallaan (esim. korkeintaan kaksi kaveria) saa olla sisällä. Tuosta jatkuvasta ovella käymisestä en osaa antaa neuvoja.
kannattaa totuttaa vauvat siihen, etteivät herää, kun kuulevat elämisen ääniä. Musta on epäreilua muita lapsia (siis oman perheen) kohtaan, että elämä pysähtyy tai pitää olla varpaillaan silloin kun yksi nukkuu...
Tai jos pojat mielummin on ulkona, niin opettaa vauva nukkumaan sisällä...
Olisiko tilanne eri, jos olisivatkin olleet tyttöjä?
Meillä vähän samanlaista touhua. Onneksi alkaa koulut ja varmasti hiljenee tuo homma.
Meillä on tehty selväksi että ei riehuta ja silloin jos nuorimmainen on päiväunilla, meille ei tulla, pihalla voi leikkiä. Ovikello pois päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tilanne eri, jos olisivatkin olleet tyttöjä?
Mun esikoinen sattuu olemaan poika. Vai pitääkö tätäkin tasa-arvosta nyt muokata?? :D
Mutta ärsyttäisi mua sekin jos oven takana olisi tyttöralli. Tarvitsen vain neuvoja, miten tähän tulisi suhtautua. En neuvoja sen kanssa kuinka vauvaani nukutan, ja missä.
Kavereita ramppaa meilläkin, joudun usein toppuuttelemaan, että meillä syödään nyt, tai meillä nukutaan nyt. Vauva-aika on mennyt ohi, 2 vuotias kuopus nukkuu sisällä ja silloin meillä ei totisesti sisällä leikitä, edes isommat lapset, vaan puuhailevat jotain rauhallisempaa. Tekee muuten heillekin välillä hyvää!
Aikansa kutakin, olen ajatellut ja toisaalta kiva, että on kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet sitä mieltä, että teillä ei sisällä juosta ja huudeta, niin sitten ei. Pistät pojat ulos, jos meno äityy liian villiksi.
Mutta toisaalta tuo kuuluu lastesi ikäänkin ja sitä pitää jossain määrin sietää, jos haluat lapsesi nauttivan lapsuudestaan. Poikaporukoiden (tai miksei tyttöporukoidenkin ;) ) elämään kuuluu olennaisena osana myös se tolkuton mekastus ja sählääminen. :)
Ihan normaali käyttäytymistapa on se, että sinä määräät teidän kotona säännöt. Väärinkäsitysten välttämiseksi on myöskin ihan järkevää jutella ne muiden vanhempien kanssa.
Sanot vaikka lapsille, että meille ei saa sisälle tulla jos vauva nukkuu. Vanhemmille sanot, että pojat on tervetulleita leikkimään teille, mutta päiväuniaikaan leikkivät ulkona.
Toisten lapsia ei tarvitse ruokkia, joten kannattaa sopia myös muiden vanhempien kanssa, että lähetät kotiin syömään. Ja sanot sitten vastavuoroisesti, että lähettävät sinunkin lapsesi kotiin jos hän ei muista lähteä ohjeistasi huolimatta.
Muutenkin kannatta sopia vielä pelisäännöt alakoululaisten vanhempien kanssa. Kotoa opitut säännöt ja ohjeet unohtuvat helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riehumisen alettu lapset lähetetään ulos.
Yksi kerralla saa tulla kylään.
Meillä lapsi avaa oven kavereillensa.
Pelata saa ja katsoa filmejä.
Niin meillä poika 5v. ja hänen kaverinsa on 6v. ja tyttö. Hän on se pahin riehuja. Kyllä ne tytötkin osaa.
Kaikkein tärkeintä on uskaltaa puhua lapsille suoraan ja rehdisti, ilman vihjailuja.
Käytäntö opettaa, kun huomaat, että tämä homma kusee.
Ei tietenkä tollasta meluavaa sakkia tarvii kotona sisällä katella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa totuttaa vauvat siihen, etteivät herää, kun kuulevat elämisen ääniä. Musta on epäreilua muita lapsia (siis oman perheen) kohtaan, että elämä pysähtyy tai pitää olla varpaillaan silloin kun yksi nukkuu... Tai jos pojat mielummin on ulkona, niin opettaa vauva nukkumaan sisällä...
Mun esikoinen nukkuu ihan missä vaan ja missä melussa. Ei herää vaikka vaihtaa yökkärin päälle. Toinen onkin ihan eri luokkaa. Herää ihan kaikkeen. Meillä metelöi mieheni, esikoinen ja koira. Asumme kerrostalossa. Silloin kun vauva nukkuu on meillä hiljempaa, pakko. En minä jaksa väsynyttä lasta, jos tiedän keinon miten nukkuu.
Mä sietäisin aika paljon. Mun vanhemmatkin sieti aikoinaan ja nyt sitten yksi silloisista ”ramppaajista” on tämän nykyisen ”ramppaajani” kummitäti. Meillä ovet kävi jatkuvasti, vanhemmat vaan huuteli, että montako lasta tänään on. Hyvät tavat piti totta kai olla, mutta muuten vanhemmat sietivät aika paljon meteliä.
Onneksi vanhemmat pitivät tosi tärkeänä, että oli kavereita. Meteliä piisasi, mutta toisaalta eipähän tarvitse tällä hetkellä kamalasti jonotella pikkuasioissa lääkärille (yksi niistä ramppaajista) tai kampaajalle (se toinen ramppaaja). Ja toisaalta kavereitteni ei tarvitse miettiä juridisia ongelmia itsekseen, koska heillä on minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "pojat, pojat, nyt vähän sitä vauhtia alas" ja "shh shh, täällä ei kohta kuule omaa ääntään".
Sano ennen kuin tilanne on itsellesi tukala ja kiukustut.
Mutta toisaalta tuo kuuluu lastesi ikäänkin ja sitä pitää jossain määrin sietää, jos haluat lapsesi nauttivan lapsuudestaan. Poikaporukoiden (tai miksei tyttöporukoidenkin ;) ) elämään kuuluu olennaisena osana myös se tolkuton mekastus ja sählääminen. :)
vaikka vanhemmat ja vanhempien ystävät rajan metelin määrässä pitävätkin. Päinvastoin. Kunhan juttelua ja tirskumista sietää ja sitä, että lapsuuteen kuuluu se, että riehaantuminen herkästi ottaa vallan.
Mutta rajoittaa saa ja rajoittaa täytyy - lapsille se on turvallista. Ne, joilla ei ole terveitä rajoja, uhmaavat kylässäkin niitä.
...jos olis meillä kotona iso lapsikatras riehumassa. Laittaisin kans ulos sään salliessa. En niinkään metelistä välitä, mutta en siedä sitä että hypitään seinille ja silmille - en halua yhtään ylimääräistä rikkonaista huonekalua tai kuhmuja kenenkään päähän. Mikset vaikka lähettäisi sun poikaa sitten niitten kavereiden kotiin leikkimään ja pelaamaan vaihteeksi?
en halua rajoittaa enkä siten sulkea jonkun/joitakin joukon ulkopuolelle edes rajalliseksi ajaksi kerrallaan.
Välillä meilläkin on ovikello pois päältä, kun niitä palohälytyksiäkin tulee. 20 nopeeta pim pom.
Ensimmäinen kysymys miksi ovikello on pois päältä ja vastaan, että siksi, kun sitä soitetaan kokoajan ja ei jaksa kuunnella.
Ollaan tänä kesä harjoiteltu asioita, kun muutettiin lapsiperhe alueelle ja menoa riittää.
Muakin häiritsee kun joskus olen pienillä päiväunilla itse ja kaverit rimputtaa ovikelloa. Olen jopa harkinnut silloin lappua ovelle "täällä nukutaan, koputa" kuten joskus näkee kun perheessä on vauva : )