Aloitin syksyllä yliopistossa ja näin perheellisenä

Tai liian vähän aikaa?

Kyllä opiskeluun menee vähintään normaalin työviikon verran ja enemmänkin välillä.

siihen normitahtiin. Yllättävän vähän vapautta on ollut näin alkuun. PAljon on jopa pakollisia luentoja, ne tuli mulle yllätyksenä kun kuitenkin yliopistossa kuvittelin aloittavani.



ap

terv, itsekin "aikuisena/perheellisenä" opiskelemaan lähtenyt

siihen normitahtiin. Yllättävän vähän vapautta on ollut näin alkuun. PAljon on jopa pakollisia luentoja, ne tuli mulle yllätyksenä kun kuitenkin yliopistossa kuvittelin aloittavani. ap

kielten ja matikan lukjta kai lujilla, mä kasvatustieteilijänä päässy tosi helpolla.

Esim. luonnontieteissä on läsnäolopakollista yleensä suurin osa.

Minä opiskelin maisteriksi ja kävin osa-aikatöissä ja pidettiin lapsi hoidossa vain max 6t/pv. Silti valmistuin erinomaisin arvosanoin normiajassa (lapsettomat kaverit valmistuivat samassa ajassa).



Toki opiskelin tai olin töissä aika usein iltaisin tai viikonloppuisin.



MIten onnistui? En tiedä, minusta opiskelu ei vaan ollut vaikeaa.

ao

Minä opiskelin maisteriksi ja kävin osa-aikatöissä ja pidettiin lapsi hoidossa vain max 6t/pv. Silti valmistuin erinomaisin arvosanoin normiajassa (lapsettomat kaverit valmistuivat samassa ajassa).

Toki opiskelin tai olin töissä aika usein iltaisin tai viikonloppuisin.

MIten onnistui? En tiedä, minusta opiskelu ei vaan ollut vaikeaa.

Opiskelen itse yhteiskuntatieteitä ja kokemukseni on sama. Opiskelu on kiinnostavaa ja aika vapaata, joten tahti tuntuu helpolta. Pidän pienestä hälystä lukiessa - en osaa keskittyä täydessä hiljaisuudessa - ja riittävän asiantuntevien ihmisten (tutkijoiin on ollut aika helppo luoda kontakteja ja useimmiten heitä ei tarvitse maanitella puhumaan omista kinnostuksen kohteistaan) kanssa keskustelu auttaa eteenpäin, joten opiskeluni kulkevat paljolti kahvilassa istuen.

Sen sijaan esimerkikis (näillä aloilla minulla on siis tuttuja) lääkiksessä sekä kemian ja biologian laitoksilla opiskelu tuntuu olevan aika koulumaista ja tuottaisi varmasti vaikueuksia paritettuna muihin velvoitteisiin.

Oikeutiede on kuitenkin pänttäysala, jossa kaikkien on opeteltava ne tietyt asiat samalla tavalla. Nyt puhun erehtymättömällä mutu-tuntumalla, mutta onhan se ihan loogista, että perinteinen yliopisto-opiskelumielikuva viittaa juuri niihin aloihin, joissa omien akateemisten intressien etsintä on alusta saakka mahdollista eikä niihin, joiden idea on takoa tietyn alan tieto jonkun päähän sellaisenaan.

Oikeustieteilijöiden kanssa joitakin yhteisseminaareja käyneenä täytyy kyllä sanoa, että niissä ei juuri se kuuluisa akateeminen kriittisyys toteudu.

Olen aika lailla maassa, kun vielä vähän aikaa sitten olin niin riemuissani että pääsin tuonne.

ja sopii tietynlaisille ihmisille, perslihasten siinä pitää kestää ja pystyä "opettelemaan ulkoa".



Itselläni tutkinto humanistisesta ja teologisesta, ja jälkimmäisessä oli pakollisia juttuja, mutta ekassa aika lailla akateeminen vapaus.



Mutta jos olet onnistunut pääsemään sisän niin eiköhän jatkokin onnistua - hiljennä tahtia vaikka.

Tsemppiä!