Lue keskustelun säännöt.
Miten saada imetys onnistumaan?
16.11.2006 |
Minulla oli vakaa aikomus imettää esikoista, mutta pieleen meni ja imetys loppui 3kk paikkeilla... :( Sairaalasta lähtien vauvalle annettiin lisämaitoa vaikka imetin tuntikaupalla. Rinnanpäät menivät rikki ja olivat kipeät. Siitä päästiin yli rintakumien kanssa, mutta iltaisin vauva ei tuntunut saavan riittävästi maitoa ja annettiin imetyksen jälkeen pullosta. 2kk paikkeilla alkoi rintaraivarit ja tissilakko. Ensin vain päivällä, 90%syömisestä tapahtui yöllä ja minä olin aivan lopussa. Sitten vauva aloitti raivoamisen myös yöllä ja n. 3kk ikäisenä luovutin ja siirryttiin pullomaitoon. Alkuun pumppasin sen mitä tuli, mutta tuntui että vauva ei pullostakaan oikein huolinut äidinmaitoa vaan tutteli kelpasi paremmin.
Nyt odotan toista ja haluaisin neuvoja ja kommentteja miten onnistua imetyksessä tällä kertaa?
Kommentit (20)
Itse toimisin seuraavan vauvan kanssa näin:
- EI LISÄMAITOA, vaan vauva rinnalla koko ajan
- vaatisin kunnollista imetysohjausta, eli oikeat imuotteet jne.
- tarpeen mukaan rintakumit käyttöön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
useamman päivän kuluttua synnytyksestä. Ja osittain siksi että rinnanpäät olivat verillä... Kotona annoin lisämaitoa iltaisin, koska vauva oli selkeästi nälkäinen vielä pitkänkin imemisen jälkeen.ap
muistitko itse juoda ja syödä riittävästi esikoisen aikaan? muuten en kyllä löydä toimistasi mitään huomautettavaa, ymmärrän hyvin lisämaidonkin antamisen - et sitä varmaan turhaan antanut.
tulevaa lasta ajatellen; jokainen vauva ja imetys on takuulla erilainen, joten älä stressaa etukäteen, miten se sujuu. kaikki voi mennä nyt aivan hyvin. tai sitten tulee jotain toisenlaisia ongelmia... ; ) ei voi tietää. malttia vaan ja jaksamista!
kommentoi että ihan hyvältä näyttää. Seuraavana päivänä kerroin että rinnanpäät ovat rikki, neuvottiin hakemaan lisämaitoa jos ei pysty imetttämään ja hankkimaan rintakumit kotiinpääsyn jälkeen. Ei ollut saatavilla sairaalasta käytöön siellä ollessa. Esikoisen kanssa ei oikein osannut vaatia, toivottavasti nyt osaan olla jämäkämpi ja omat rintakumit on ja sairaalakassiin pakkaan mukaan.
Ja 7 kiitos rohkaisevista sanoistasi! Ja kiitos kaikille muillekin neuvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ehdottomasti vain lääkekupista hörppyyttämällä!
Minulla molemmilla lapsilla on ollut hankalaa tuo imetysotteen oppiminen.
Esikoista imetin 6kk rintakumilla kun tottui sairaalassa pulloon jota tarjottiin jo heti keskolassa jonne kiireellisestä sektiosta hiukan järkyttynyt vauva vietiin.
Kuopus ei myöskään meinanut ymmärtää koko tissiä kun synnytyksen jälkeen rinnalle nostettiin. Imuote löytyi kätilön avustuksella, mutta meinasi kadota aina kun yöhoitajat antoivat pulloa... kun rupesin hörppyyttämään, imuote säilyi ja parani sitkeällä opettelulla melkein heti ja lopulta n. 6 viikon aikana muuttui erinomaiseksi.
Myös pumppaaminen sairaalassa on hyvä tapa nopeuttaa maidon tuloa.
Ja apua ja tietoa saat imetystukiryhmistä ja netistä tietenkin.
Rikki mennyt rinnanpäähän on merkki väärästä imuotteesta tai sammaksesta.
Tsemppiä! Onneksi toisen kanssa imetys voi onnistua aivan toisella tavalla.
Ja hyvä nyrkkisääntö asenne on hyvä iskostaa itselleen: " Minun maito ei lopu minnekkään!"
ei muutama tippa ternimaitoa tee nälkäistä vauvaa kylläiseksi. jos maito ei ole noussut, turha tuntikaupalla antaa vauvan roikkua tissillä ja saada ne näin verille... tällöin lisämaito on ihan paikallaan.
nimimerkillä: kokemusta on (... ja nyt pärjäillään hyvin omalla maidolla kotona - ja rinnanpäätkin on jo kunnossa!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit aivan hyvin tehdä niin, saat varmasti ainakin ohjausta.
Esikoisesi kohdalla imetys on voinut kaatua ihan pelkästään siihen, että imuote on väärä - imetys on vauvalle ja äidille hankalaa - vauva tottuu pulloon - pullomaidon määrä lisääntyy koko ajan ja rintamaidon osuus vähenee - lopulta vauva ei suostu rintaa syömään enää lainkaan, kun pullosta maito tulee paljon helpommalla.
Mulle vastaanotolla on moni tuleva äiti kysellyt hädissään mikä heissä on vikana kun ternimaito kastelee paidat jo raskausaikana ja sitä tulee lypsämällä runsaasti, jopa desin verran. Kaikilla ei tietysti ole näin.
Ternimaidon määräkin lisääntyy joillakin lypsämällä rinnoista ternimaitoa jo raskausaikana ja mikäli se ei aiheuta supisteluja niin sitäkin voi toki kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tosiaan mukista hörpyttämällä. Itse pitäisi osata suhtautua mahdollisemman rennosti, stressi hidastaa maidonnousua.
Lypsäminen ja silloin pitäisi ajatella mukavia asioita, kuten vauvaa, pitäisi auttaa herumisrefleksin käynnistymisessä.
Itse pitää juoda paljon.
Hoitajan sai aina paikalle neuvomaan jos kävi pyytämässä ja välillä tarjoutuivat itsekin. Mitään ärsyttävää tuputusta ja päsmäröintiä ei kuitenkaan ollut. Ihan loistava paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä alussa verille ja kipeäksi vaikka imuote olisi oikeakin eli ne ekat viikot pitää niin sanotusti vain purra hammasta :)! kyllä se helpottaa. mutta muuten sanoisin sen verran, että itsellä esikoisen imetys loppui 3 kk:n iässä lakkoiluun mutta tokan lapsen imetys kestikin sitten 6 kk täysimetyksenä ja sen jälkeen n. 11 kk:n ikään asti, jolloin tein sille itse stopin. eli toka kerta voi olla IHAn erilainen kuin eka :). älä ota paineita mutta yritä asennoitua niin, että alku on rankkaa (kivut, tiheä syöminen) mutta se palkitsee (jos siis haluaa imettää). lisämaitoa ei kannattaisi kauheasti suosia vaan antaa vauvan alussa vaikka asua rinnalla.
ja tämä on tosi eikä mikään keksitty selitys. Äidilläni on neljä lasta, yhtäkään ei pystynyt imettämään. Mummolla oli sama ongelma ja itse yritin kaiken.
Annoin koko ajan rintaa. Kun rinnan päät olivat verillä, imetin rintakumien kanssa, pumppasin jne... Ei mitään.
Maito ei koskaan noussut rintoihin. Rintani eivät koskaan olleet niin pinkeät että olisi sattunut tai että olisin tuntenut niiden räjähtävän. Kuppikokoni ei suurentunut milliäkään synnytyksen jälkeen.
2,5 kuukauden jälkeen vauvanikin luovutti. Katseli kummissaan minua ja rintaani, kun sitä aina ensimmäisenä nälkään tyrkytin. Että mitä pitäisi tällä tehdä, kun ei täältä mitään tule...
Ja vaikka pumppaaminen ei kerro koko totuutta maidontuotannosta, niitä jotain siitä voi päätellä: hyvin imettävä ystäväni sai 10 minuutin pumppauksella pullollisen maitoa. Itse pumppasin puoli tuntia ja saalis oli 20 milliä ja se oli molemmista rinnoista yhteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapseni ovat kasvaneet tosi hyvin täysimetyksen aikana. Käsin lypsämällä kyllä sain nopeasti maitoa kuppiin. Joten tuo nyt ei kerro mitään.
Ihan hyvin voi tulla maitoa todella pienirintaiselta, samoin sellaiselta jonka rinnat eivät raskauden aikana kasva eivätkä tunnu missään vaiheessa pinkeiltä. Mutta sitten on hyvin harvassa niitä, joilta puuttuu kokonaan rintarauhaset - ilmeisesti sinä (joka kerroit imetyksesi epäonnistumisesta) kuulut niihin. Rintarauhattomuuden (!) ei kuitenkaan pitäisi olla periytyvä juttu. Ei millään pahalla, mutta periytyviä ovat sen sijaan usein harhaluulot imetyksestä. Hyvin usein äidin kertomukset omista epäonnistuneista imetyksistään myös vahvistavat tyttären epäuskoa omiin imetysmahdollisuuksiin, ja sitten ensimmäisten rintaraivareiden tullen kuitataan että jaahas, nyt se sitten loppui mulla, niin kuin äidilläkin. En sano, että teillä olisi näin, mutta monella on.
Syö paljon ja juo vielä enemmän, kivennäisvesi on hyvä, samoin luontaistuotekaupan mammatee. Anna painon nousta raskauden aikana ihan reilusti, ei tule maitoa, ellei äidillä ole kunnon rasvavarastoa, näin se vaan on. Ei nyt tietenkään älyttömiä. Muista nukkua ja levätä aina kun voit ja jätä tekemättä kaikki kotityöt mitkä ei ole ehdottoman pakollisia.
Käy hyvällä vyöhyketerapeutilla, joka tekee kokovartalohoitoja. Hoito rentouttaa ja lisää maidoneritystä. Urticalcin-tableteistakin on apua.
Lisämaitoa vain jos lapsi selvästi on nälkäinen ja vain hörppymukista. Pidä vauva koko ajan lähelläsi, mahdollisimman paljon vieressäsi. Ei tuttia. Imetä niin paljon kuin vauva haluaa. Opettele heti oikea imetysote; vartalot vastakkainen, ei niin, että vauva joutuu olemaan pää kierossa. Ja koko rinnanpää vauvan suuhun.
Varmaan löydät jostain imetysohjaajan tms. En tiedä siitä sen enempää, kun en itse ole tarvinnut. Kannattaa lukea kirja: Imetän ja hoivaan. Kirjoittanut Ritva Kuusisto.
Älä jännitä, onnistut varmasti! Ja ellet, tiedät että olet tehnyt parhaasi ja jos se ei riitä, niin ajattele, että onneksi meillä on olemassa turvalliset korvikkeet.
Mulla kummankaan lapsen kohdalla ei ole niin käynyt.
mitään rintaraivareita. Lapsi ei vaan saanut rinnasta mitään, ihan selkeästi, joten sitä ei rinta kiinnostanut. Ja onko sinulla joku lääketiteellinen tausta, kun väität ettei maidottomuus olisi perinnöllistä? Äitini muuten sai ensimmäiset lapsensa ensikodissa, joten asiantuntevaa apua oli tarjolla.
Eikä tämä maidottomuus ole niin harvinaista kuin kuvitellaan: Eräs erittäin luomusti suuntautunut ystäväni osoittautui myös maidottomaksi. Synnytti vielä Tammisaaressa, joka on erittäin imetysmyönteinen paikka, kuten kaikki tietävät. Ja vietti useamman viikon sairaalassa, mutta kun ei sitä maitoa tullut niin ei.
Hän oli asiasta hyvin masentunut ja surullinen ja että meitä kumpaakin ärsyttää nämä kaikkitietävät, joiden mielestä kyse on vain harjoituksen/motivaationpuutteesta tms.
useamman päivän kuluttua synnytyksestä. Ja osittain siksi että rinnanpäät olivat verillä... Kotona annoin lisämaitoa iltaisin, koska vauva oli selkeästi nälkäinen vielä pitkänkin imemisen jälkeen.
ap