Onko paras rakastua sellaiseen jonka kanssa paljon yhteistä/vai päinvastaiseen?

suhde kantaa varmemmin myös vanhuuteen asti, luulisin.

olen tavannut sielunkumppanini ja olemme niin samanlaisia, siis hyvin tulee juttuun sähköpostin välityksellä, mutta kun tapasimme niin jännitin kauheasti, koska hän oli niin täydellinen minulle.

Jännittämienn helpottaa vähitellen.

Harvoin sitä ketään kohtaa jonka kanssa klikkaa ja kemiat pelaa alkumetreiltä asti. Sellaista ei raaskis hukkaan heittää. Jos siis on SINKKU.

Ongelma on se että olen todella ihastunut tähän ja uskon että hän minuun ainakin vähän.

Olen vaan varattu, joten tilanne hankala, en oman kumppanin kanssa ole kokenut samanlaista ja en ole kuvitellut meitä vanhoina yhdessä. Olen aivan rikki koska tämä mies saa minut hymyilemään ja tuntemaan eläväni, pidämme samoista asioista.

olla "paras" rakastua ihmiseen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä? En oikeasti ymmärrä kuinka joku voisi edes ajatella semmoista.



Ihminen, jota ei ymmärrä, jonka kiinnostukset eivät kiinnosta (ja päinvastoin), jolla on täysin erilaiset tavat esimerkiksi kertoa tuntemuksistaan (tai jättää kertomatta)... Mitä hyvää sellaisessa suhteessa olisi, näin niinkuin lähtökohtaisesti?

ja otin ihmisen jolta sain jotain eli hyväksyntää. Meillä on kaksi lasta ja kaikki on hyvinmuuten mutta en koe rakastavani miestäni. Mikä on kurjaa, en ole mihinkään tyytyväinen ja vaadin liikaa. Kuin jos olisin sielunkumppanini kanssa niin olisin täysin tyytyväinen pieneenkin.

Eikä kaiken tarvisi olla täydellistä.