Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi mulle eilen
26.10.2006 |
" Mä en ymmärrä miten sä voit pitää oman lapsesi hoitamista työnä. Musta se on parasta mitä on."
Näin puhuu mies, joka ei ole neljään vuoteen ollut ympärivuorokautisessa vastuussa yksin lapsestaan päivääkään. Silloin kun vielä asui Suomessa, lähti lapsen kanssa välittömästi äidilleen, jos minulla oli jotain menoa. Viimeisen vuoden olen ollut yksin lapsen kanssa, kun mies ulkomailla. Kesäloman olimme yhdessä, mikä takoitti sitä, että mies oli töissä pitkää päivää ja minä hoidin lasta ja opintoja. Syksyllä hän tuli Suomeen kuukauden lomalle ja lapsi jatkoi hoidossa kokopäiväisenä (yhtä viikkoa lukuunottamatta, hoitopaikka suljettu) hänen toiveestaan. Hänenhän täytyi saada levätä. Minä olin töissä.
Ja kyllä, minustakin lapsen kanssa olo on parasta. mutta se on silti raskasta ja vaativaa, kun kaiken vastuun joutuu kantamaan ypöyksin.
En tiedä, mutta VITUTTAA. On äijällä otsaa. Ketutus on varmaan samaa tasoa, kuin olis, jos Jori Pussi tulisi moittimaan älyäni.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sonnan niskaan saaminen. On ilmankin ihan riittävän rankkaa.
Ihan oikeasti, työssäkäynti ilman lapsiakin on paljon rankempaa, ainakin itse koin näin vaikka minulla oli kevyt toimistotyö.
Mutta yksin kotona lapsen kanssa ekat 3 vuotta oli paljon raskaampaa.
Koska:
Mies teki jo silloin paljon työmatkoja eikä osallistunut hoitoon juuri muutenkaan
Lapsi sairasti paljon ja vaarallisiakin juttuja, henkisesti tosi raskasta..
Olin ihan konkreettisesti yksin jumalan selän takana, ei mitään mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään, harrastuksista nyt puhumattakaan
Joku lapsi on vaikeampi, ja joku äiti kestää monotonisuutta ja pakkotahtisuutta paremmin. Ihan turha yleistää.
Missä olisi suurempi tulosvastuu?:) Työstä, raskaastakin, voi nauttia. Vaikka nauttisi lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta, voi se silti joskus väsyttää.