Lue keskustelun säännöt.
mikähän siinä on kun tiedän tasan miten laihtua ja haluan sitä kovasti
09.10.2009 |
mutta silti aina aloitan elämäntapa remontin joka kaatuu siihen että en jaksakkaan välittää jos nyt karkkia syön,huomenna sitten uusiks.ja kierre jatkuu.haluan kovasti laihtua ja mies on joskus kännissä haukkunut lihavaksi..joten senkin jo luulisi sysäävän. ja tiedän ettei siihen menisi kun 2-3kk kun jo 10 kg olisi lähtenyt koska olen ennenkin laihduttanut ja sitten huomaamatta palannut entisiin elämäntapoihin. mistä saisin motivaation. kun katson kauniita ja hoikkia naisia,tai vanhoja valokuvia missä olen hoikka,tai vanhoja vaatteitani niin tulee palava into laihduttaa mutta sitten se lopahtaa..miten saisi itsensä tsempattua jatkamaan tiukanpaikan tullen?
Kommentit (14)
ongelma on siinä, että en selvästikään halua sitä laihtumista tarpeeksi. Jos haluan, pystyn tuohon. Tällä hetkellä ilmeisesti minulla on suurempi tarve syödä suklaata. Asian kanssa on vaan elettävä ja toivottavata muutosta tulevaisuudessa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vaikka mies tietää että yritän laihduttaa niin hän aina kaupassa haluaisi jotain herrkua ostaa kotia ja tietysti sitten munkin "pitää" syödä siitä karkkipussista vähän..jotenki se menee vaan niin. kieltäytyminen kaupassa on ihan helppoa minulle. pitääkin sanoa miehelle että nyt ihan tosissaan jätetään karkit hyllylle ja ostetaan vaikka kerta viikkoon?
ja sitten toinen ja sitten kolmas.
Mulla on näin mennyt nyt historialliset 7 päivää. Olen syönyt joka päivä vauvan syntymän jälkeen (siis 6 kk) jotain herkkuja. Nyt tuli stoppi, kun imetyskin hiipuu.
Nyt olen siinä painossa, joka mulla oli ennen raskautta, mutta haluan nipistää vielä 2-3 kiloa pois eli itseni todella kireään kuntoon. Jostain syystä jalat on muuten ihan tikut imetyksen jäljiltä, mutta vatsassa on vähän löllykkää... (Ei tosin niin paljon kuin useimmilla teineillä, mutta olen tottunut timmiin kroppaan ja mua toi häiritsee).
Ne muistuttavat, että vähän on ylimääräistä. Ja sitten, kun ne alkavat tuntua löysiltä, laita jalkaasi ne vielä vähän kireämmät farkut. Tää auttaa mulla.
Älä koskaan, siis KOSKAAN, osta strecth-housuja (puhumattakaan leggins-tunika -yhdistelmästä!!!).
että pyöreille/lihaville sopii tuninka ja juurikin bootcut stretch farkut hoikentavat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syöminen on sulle tärkeämpää kuin olla hoikka
mäkun olen katsonut monestakin ohjelmasta että pyöreille/lihaville sopii tuninka ja juurikin bootcut stretch farkut hoikentavat..
no ei ne läskiä pois vie... Idea oli se, että rankaistaan kehoa tiukoilla pöksyillä ja samalla eoppämukavua tunne ei anna unohtaa, millaiseksi läskiplösöksi on itsensä päästänyt :D
(tämä sarkasmia, itse uskon pysyviin muutoksiin, joilla paino laskee itsestään. Oma paino on laskanut ikävuosina 18-36 kymmenisen kiloa normaalin BMI:n sisällä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkasin laihduttamasta ja rupesin pyrkimään hyvään fyysiseen kuntoon. Rupesin haaveilemaan pyykkilautavatsasta, jumppaamaan lähes päivittäin core-tyyppisiä jumppia. Ensiksi eron huomasi ryhdissä. Entiset läskit ei enää näyttäneet yhtä ikäviltä, vaikka paino ei juuri laskenut. Siitä se sitten pikku hiljaa rupesi kehittymään. Lisäsin pikkuhiljaa lisää vihanneksia ja kasviksia. Liikunta piristi ja antoi energiaa, joten teki vähemmän mieli syödä.
Aina kun itse yritän laihduttaa, lihon vaan koska mietin koko ajan ruokaa ja repsahtelen mässäilemään. Tällä menetelmällä olen lähtenyt siitä että saisin syödä enemmän kun liikun paljon. Mutta käytännössä olen sitten kuitenkin laihtunut. Ja nätisti. Kroppa tuntuu jäntevältä ja askel pinkeältä :).
ja yrität kerralla muuttaa kaiken. usko pois, minäkin treenaan kuin pieni eläin ja kroppa on jo muuttunut parempaan suuntaan, mutta elämästä (ja herkuista) saa nauttia, kun tekee sen kohtuudella ja vain joskus. Mutta kokonaan ei kannata herkkujakaan unohtaa, itse ainakin repsahdin heti, jos tuollaista yritin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne muistuttavat, että vähän on ylimääräistä. Ja sitten, kun ne alkavat tuntua löysiltä, laita jalkaasi ne vielä vähän kireämmät farkut. Tää auttaa mulla.
Kaapissa on ne unelmien farkut mutta rakastan suklaata enemmän
on aina ongelmana että teen tavallaan liian suuren numeron siitä operaatiosta. mietin joka hetki ruokaa,mitä syön seuraavaksi,monelta,mitä illalla,entä huomenna. koska saan herkkuja? selaan netistä laihdutus tekstejä,keskusteluja,vinkkejä kaikkea mahdollista. elämä alkaa pyöriä liikaa laihduttamisen ympärillä ja kun miettiin jatkuvasti ruokaa niin sitä sitten tekee mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aina ongelmana että teen tavallaan liian suuren numeron siitä operaatiosta. mietin joka hetki ruokaa,mitä syön seuraavaksi,monelta,mitä illalla,entä huomenna. koska saan herkkuja? selaan netistä laihdutus tekstejä,keskusteluja,vinkkejä kaikkea mahdollista. elämä alkaa pyöriä liikaa laihduttamisen ympärillä ja kun miettiin jatkuvasti ruokaa niin sitä sitten tekee mieli.
Sama mullakin. Itse yritän tehdä elämästäni niin kiireistä että ei olisi aikaa ajatella ruokaa liikaa. Mutta vaikeaa se on jos yrittää samalla pitää sen ruoan järkevänä.
jos käy kerran viikossa jumassa ja jokatoinen pv tunnin vaunu kävelylenkillä..?
van se, että kotiin EI OSTETA herkkuja. jos sitä suklaata on, se syödään. Kynnys lähteä illalla kauppaan sitä mieliteon kohdetta hakemaan on paljon isompi kuin kynnys mennä kaapille.
Hyvän kierteen saa sillä, kun saa sinniteltyä esim. viikon. Sitten on niin hyvä osatamattomuusputki päällä, että sitä ei tee mieli katkaista (+mieliteot vähenevät, kun niitä ei ruoki).