Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavuuteen taipuvainen, laiska lapsi - onko muilla samanlaista?
20.10.2009 |
Olen tosi tosi huolissani pojastani joka nyt 3 ja puoli vuotta. On aina ollut rauhallinen ja pohdiskeleva mutta nyt tuntuu että alkaa tuo rauhallisuuskin mennä överiksi. Harvoin näen että hän innostuu esim. kiipeilemään tai juoksemaan toisten lasten kanssa, yleensä vaan seisoo ja tuijottaa suu auki. Syömisen suhteen on ihan mahdoton, herkut on meillä aika lailla pannassa mutta syö jo tavallistakin ruokaa sellaiset määrät että on todella pulskassa kunnossa.
Huonosta esimerkistä tuskin on kyse, ollaan miehen kanssa molemmat urheilullisia ja hoikkia, ulkoilen lapsen kanssa kaksi kertaa päivässä ja yritän lempeästi kannustaa liikkumaan. Mutta kun ei. Jos lähdemme vaikka vaunulenkille (siis vauva vaunuissa ja poika pyöräilee) niin jaksaa polkea ehkä pari polkaisua ja sitten häntä pitää työntää. Harvoin myöskään juoksentelee ihan juoksemisen ilosta vaan seisoo kököttää paikallaan.
Ymmärrän, että kaikki eivät ole atleetteja eikä tarvitsekaan, poikani on maailman ihanin sellaisena kuin on, mutta mietin mitä voisin tehdä ettei hänestä tule lihavaa sohvaperunaa. Altistaahan tuollainen jo kiusaamisellekin. Muuttuukohan mielenkiinto liikuntaa kohtaan myöhemmin?
Kommentit (13)
vanhempihan se päättää lasten ruokien annoskoot ja säännöstelee santsauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen peilin avulla sen ilmeisesti pääsee näkemään, ihan simppeli tutkimus eikä ole lapsellekaan hankala.
Joiltakin tutkitaan röntgenillä.
Ihan tavallinen korvalääkäri sen meidän pojalta tutki samalla kun tarkisti korvien tilanteen.
Miten tuollainen kitarisahomma tutkitaan? Kävittekö jollain ihan erikoistuneella korvalääkärillä?
Meillä on poika vasta 2 v ja syö kuin lintu. Öisin on aina ihan tukossa, vaikka päivällä ei ole mitään oireita. Joskus ei oikein jaksa heilua, mutta olen sen laittanut väsymyksen tai syömättömyyden piikkiin.
Korvalääkäri huomasi myös että lapsen kitarisa on hyvin suuri ja märkäinen. Lapsella oli siis koko ajan pieni tulehdus päällä eikä siksi jaksanut riehua :( Tilanne muuttui täysin kun lapselta poistettiin kitarisa ja putkitettiin korvat. Seuraavalla viikolla lapsi juoksi ihan samalla tavalla kuin muutkin ikäisensä :) Siksi suosittelen ap:n lapselle kunnollista terveystarkastusta.
Ei siis mitään sairautta tai poikkeavuutta, oppi ihan "normaaliaikaan" kävelemään jne. Ap
Jospa lapsella on esim raajakipuja tms. mikä voi viitata reumaan tai muuhun harvinaisempaan tilaan.
ihan varmuuden vuoksi. Muistan aina tädin joka sanoi mulle, että "lapsella on tarve liikkua vapaasti tilassa". Mulla oli silloin vauva ja juoksin hiki päässä kahden vanhemman perässä, jotka toteuttivat tätä tarvetta :)
Lääkäri tarkastaa pojan ja saat rauhan. Toivottavasti ja luultavasti on niin, että poika lähtee liikkumaan ja juoksemaan jossakin vaiheessa. Muista, että Albert Einstein oppi puhumaan vasta nelivuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska osaa kyllä juosta ja liikkua reippaasti, mutta ongelma on enemmän tuossa haluamispuolessa; kovasti aina haluaa että äiti tekisi kaiken valmiiksi ja odottaa tumput suorana että hänen luokseen tuodaan lelut, hänet puetaan jne. Mutta ehkä se lääkärikin on yksi vaihtoehto jos ei asia tästä muutu. Ap
Ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut liikkumisesta. Kyllähän hän on juossut ja kiipeillyt jne. mutta istuu paljon enemmän aloillaan kuin monet muut ikäisensä. Ajattelen että on vain sellainen. Kyllä mullekin on tullut mieleen etät pitäisikö tarkistuttaa lääkärillä, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi:(.
Olen ajatellut että on enemmän usein motivaatiosta kiinni: esim. joskus kyllä jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja mutta sitten jos ei ole motivaatiota niin valittaa eikä jaksaisi yhtään:(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tosin on pienikokoinen eikä lihavuuteen taipuvainen. Mutta muilta osin samanlainen. Hän oppi polkemaan pyörää vasta 6-vuotiaana, kun ei "jaksanut" polkea sitä niin kovaa, että olisi oppinut sen aikaisemmin. Hänen temponsa on kovin hidas kaikessa.
Kun poika oli 4-vuotias luulin, ettei hän jaksa kävellä pitkiä matkoja. Sitten menimme Disnelylandiin, jossa piti kävellä ristiin rastiin koko päivän. Olimme aivan ihmeissämme - poikahan osaa ja jaksaa kävellä! Kyse oli ainoastaan motivaatiosta :-).
Harrastuksen etsiminen on ollut työlästä. Onneksi pojalle löytyi harrastus, josta tykkää: telinevoimistelu. Tämän harrastuksen myötä hän on myös alkanut liikkumaan enemmän.
Minun neuvoni ap:lle. Älä tee pojan eteen yhtään mitään sellaista, johon hänellä on motivaatiota itselläkin. Kun on pakko, niin kanna häntä tms, koska muutenhan ette ehdi päivän aikana minnekään. Mutta jos ei ole pakko, niin älä tee.
Tuo että haluaa sinun passaavan häntä viittaisi mielestäni siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älykäs, hän saattaa pohdiskella asioita mieluummin kuin tehdä asioita. Anna lapsen olla lapsi. Vanhempien yli-innokkuus voi tukahduttaa lapsen omaa aloitekykyä leikkiin ym. Hankkikaa lapselle kavereita, heiltä lapsi saa luontaista mallia liikkumiseen.
Ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut liikkumisesta. Kyllähän hän on juossut ja kiipeillyt jne. mutta istuu paljon enemmän aloillaan kuin monet muut ikäisensä. Ajattelen että on vain sellainen. Kyllä mullekin on tullut mieleen etät pitäisikö tarkistuttaa lääkärillä, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi:(. Olen ajatellut että on enemmän usein motivaatiosta kiinni: esim. joskus kyllä jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja mutta sitten jos ei ole motivaatiota niin valittaa eikä jaksaisi yhtään:(.
Kyllä hänkin tietyistä jutuista pitää, esim. pyörällä ajamisesta! Jalkapalloilu ei kiinnosta sitten taas pätkääkään. Joskus kävelee mielellään, joskus taas ei. Poika on tosiaan "älykkö", mietiskelijä ja taitava monissa asioissa. Olen sitten yrittänyt edes painottaa hyötyliikunnan merkitystä ja sen kyllä poika ymmärtää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäiset 5 vuotta laiska liikkuja.
On luonteeltaan rauhallinen tarkkailija, joka on enemmän kiinnostunut kirjoista, autoista ja kaikenlaisesta uusien asioiden oppisesta. Pistettiin sitten sen piikkiin se ettei lapsi ole kiinnostonut liikkumisesta.
Lapsi pysyi hoikkana sillä on luontaisesti hyvin pieniruokainen joten neuvolassakaan ei huomattu mitään ihmeellistä.
Syy laiskaan liikkumiseen löytyi siinä vaiheessa kun huomattiin ettei lapsi kuule juuri mitään.
Pienellä oli ollut oireettomia korvatulehduksia, jotka aiheuttivat pahan liimakorvan. Korvalääkäri huomasi myös että lapsen kitarisa on hyvin suuri ja märkäinen. Lapsella oli siis koko ajan pieni tulehdus päällä eikä siksi jaksanut riehua :(
Tilanne muuttui täysin kun lapselta poistettiin kitarisa ja putkitettiin korvat. Seuraavalla viikolla lapsi juoksi ihan samalla tavalla kuin muutkin ikäisensä :)
Siksi suosittelen ap:n lapselle kunnollista terveystarkastusta.
Alue: Aihe vapaa
Miten tuollainen kitarisahomma tutkitaan? Kävittekö jollain ihan erikoistuneella korvalääkärillä?
Meillä on poika vasta 2 v ja syö kuin lintu. Öisin on aina ihan tukossa, vaikka päivällä ei ole mitään oireita. Joskus ei oikein jaksa heilua, mutta olen sen laittanut väsymyksen tai syömättömyyden piikkiin.