Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mummo kuolemassa, en jaksais katsella
28.09.2009 |
Mummo kuolee syöpään, heikkenee päivä päivältä. On selvästi päättänyt kuolla kotiinsa ja peittelee siksi tuskiaan ettei "joutuisi" saattokotiin, mutta pyörtyilee satunnaisesti itsekseen. Ei huoli ketään kanssaan asumaan, koska haluaa oman rauhan - vaikka siinä kärsisikin, saa ainakin kärsiä rauhassa. Ihan helppo sinne ei ole kenenkään muuttaakaan - jos mummo kelpuuttaisi minut, pääsisin töiden puolesta, mutta joutuisin jättämään alakouluikäisen lapsen kotiin isänsä kanssa, jonka työajat eivät salli aamuisin tai iltapäivisin kotona olemista. Lähtisin varmaan silti, jos mummu minut sinne huolisi.
Tuntuu niin pahalta. Mummo on aika läheinen. Ei tähän kauaa enää mene, itse veikkaan että viikko, muttei kahta. Lääkärit antoivat 3 viikkoa sitten elinaikaa kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Ehdimme nähdä mummon vielä kerran tai kaksi tajuissaan.
Hassua sekin, miten ahdistus konkretisoituu johonkin niin banaaliin kuin vaatteisiin. Miehen puku pitäisi pesettää. Poika pitäisi pukea hautajaisiin. Hänellä ei ole sellaisia vaatteita, eihän tuonikäisillä mikään vaate säily ehjänä eikä sopivana montaa kuukautta. Mutta samalla hänet pitäisi pukea serkkunsa ristiäisiin, eikä sekään ole yksinkertainen juttu. Millään en jaksaisi huolehtia kaksista eri vaatteista. Itselläni on musta jakkupuku jolla voi mennä hautajaiset, mutta ristiäisiä varten lienee hankittava jotain säädyllisempää. Niin köyhiäkin ollaan taas vaihteeksi, että kaapista ei löydy mitään, mikä ei olisi jo kulunutta.
Kommentit (8)
Kokemuksesta tiedän, että toisen syövästä johtuvaa elintoimintojen loppumista on raastavaa seurata.
tuo vaatekohta sen minulle kaikkein helpoimmin muistutti mieleen. Huumori on mustaa ja ahdistunutta, arkielämän asiat tuntuvat niin hyödyttömiltä ja turhilta.
Missä asut? Meiltä löytyisi 100 senttiselle mustat housut ja valkoinen paita. Saisit lainata. Itse asun Turussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kiitos myös vaatetarjouksesta, mutta meidän poika on jo melkein 140 senttiä.
Aika kestoväsynyt olo.
me muuten kävimme kirppikseltä ostamassa hautajaisvaattet kun niille oli tarvetta. ei lapsella tarvitse hautajaisissa mustaa olla. Siistimpi asu riittää.
Mummosi on melkoinen sisupussi ja ymmärrän oikein hyvin hänen halunsa kuolla kotonaan. En minäkään haluaisi kuolla missään kliinisessä sairaalassa vaan tutussa paikassa.
Minun isäni kuoli keväällä sydänkohtaukseen omaan autotalliinsa. Hautajaisissa meidän myös 140 cm pojalla oli mustat suorat housut ja valkoinen kauluspaita ja tummansininen rusetti, mustat kävelykengät, ei vaatetuksen tarvitse olla sen kummempi lapsella. Turha pukuja hommata. Appiukkonikin tuli hautajaisiin vaaleassa kesäpuvussa, kun ei ollut varaa muuhun, eikä siinä ollut meidän mielestä mitään kummallista.
Samat kamat meni ristiäisissä kahden kuukauden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää pukeko lapsia mustiin vaatteisiin hautajaisiin, ei ole edes etiketin mukaista. Siistit vaatteet, hillityt värit, mutta esim tytöllä voi varsin hyvin olla kukallinen mekko ja pojalla vaikka harmaat puuvillahousut ja joku paitapusero, mutta ei valkoista eikä missään nimessä kravattia tai rusettia. Sitten vasta rippikouluiän jälkeen voi harkita varsinaisiin hautajaisvaatteisiin pukeutumista.
paikalliseen vaatevuokraamoon, jos heillä olisi? Hinta ei kyllä varmaankaan ole ihan halpa, mutta voi olla edullisempi kuin uusien vaatteiden hankkiminen.
Alue: Aihe vapaa
Pystyykö mummosi ollenkaan puhumaan tulevasta kuolemastaan, kun on tuollainen pärjääjäluonne? Jotenkin surullinen ajatus, että hän ei halua ketään luokseen...