Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

minkälaisia ovat ns. fas lapset aikuisena?

Vierailija
31.07.2009 |

olen miettinyt veljeäni, joka adoptoitiin meille vauvana. Vanhemmat olivat alkoholisteja. Nyt tämä veli on jo aikuinen, ja hän puhuu epäselvästi ja änkyttää. Lisäksi on todella hidas ja aikaansaamaton, pitkäaikaistyötön ilman minkäänlaisia harrastuksia ym. Täysin ilman minkäänlaisia tulevaisuuden toiveita ja tavoitteita.Itse on kuitenkin ihan omasta mielestään ns. "normaali". Joutui kiusatuksi koulussa, eikä hyväksytty esim. armeijaan.( Paperit salaisia) Tyttökavereita on ollut, mutta suhteet loppuvat aina kun nainen oppii tuntemaan hänet paremmin, koska hän on todella ajatuksiltaan hidas. Jos jotain kysyy, hän vastaa ehkä puolen minuutin päästä. Koskaan ei ole tutkittu, mikä hänellä oikein on, mutta voisiko hän olla esim. fas lapsi? Äitini suuttuu minulle, jos otan tämän asian puheeksi, koska hänen mielestään veljeni on ihan normaali, vain tavallista hitaampi ihminen. Minusta ei todella ole normaali.Mikähän hänellä on?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko hän jotenkin erikoisen näköinen mielestäsi? Pahasti vammautuneet fas-lapset ovat poikkeavan näköisiä.

Vierailija
2/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Munkin mies käy tosi hitaalla, mutta ei se kai fas lapsi oo :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole mitenkään erikoisen näköinen. On itseasiassa komeakin, siksi surettaa nuo naisasiat.kun saa siis helposti tytöt kiinnostumaan itsestään.Mutta sitten jättävät.

Vierailija
4/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kukaan tiedä?

Vierailija
5/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotkut tekevät normaali töitä, vain kasvonpiirteet paljastavat fas:in,



---



toiset fas-aikuiset ovat kehitysvammaisen asteella, mm. tuetussa työssä ja tukiasunnoissa

Vierailija
6/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerran vielä yrittää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

voihan olla ja aika varmasti onkin niin, että äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on jotenkin vaikuttanut lapsen/veljesi aivojenkehitykseen, muttei ole itsessään fas-ia tullut. luultavasti onkin aiheuttanut jonkinlaista oppimishäiriötä tms. tai voiko hänellä ola esim asperger? shän ei näy ulospäin, mutta voi oirehtia mm. kyseisellä tavalla.

Vierailija
8/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

EI mitään. Aikuisia ei enää juuri kuntouteta. Jos dg olisi tehty lapsena, olisi voitu ohjata erityisresursseja oppimisvaikeuksiin jne, (vaikka eiipä sellaisia nykyaikuisten lapsuudessa kauheasti edes ollut) mutta nyt se on jo vähän myöhäistä. Eikä fas-giagnoosin puute edes missään tapauksessa estä sitä,e tteikö veljesi voisi itse halutessaan hakeutua esim lukikursseille tai ilmaisutaitokursseille jne. Hänen "hitauttaan" ei voida korjata millään, on se sitten luonteenpiirre tai kognitiivinen puute.



Se, mitä te voitte veljesi hyväksi tehdä, on tukea hänen itsetuntoaan ja itseetuntemustaan - hänen omista lähtökohdistaan. TS et voi pakottaa hänelle minkäänlaista identiteettiä. Jos hän pitää itseään tarpeeksi normaalina, hän on sitä. Vain jos hän itse haluaa opetella uusia taitoja, hän voi alkaa etsiä keinoja niiden löytämiseksi.



Sun on ihan turha patronisoida. EIkä sillä ole mitään väliä, "mikä hänellä on", koska sille ei voida tehdä mitään - vain oireille voi, mutta sekään ei kannata, jos hän itse ei niistä kärsi. Ts. turha korjata sitä, missä ei mitään vikaa ole. EHkä sinä itse olekin ainoa, joka tilanteesta kärsii?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

monesti ihmisiä helpottaa pelkkä diagnoosin saaminen, vaikkei oireille mitään voisikaan tehdä. Silloin voi esim. ottaa asiasta paremmin selvää ja tukea toista paremmin. Ja mistä sinä muutenkaan voit tapausta ja henkilöä tuntematta suoraan julistaa, ettei asialle voi mitään tehdä.. Höh!

Vierailija
10/10 |
31.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kitos vastauksista, hyviä olivat. Aspergeria olen itsekin miettinyt.Minua tosiaan paljon helpottaisi, jo pelkkä diagnoosi, jotta voisin ymmärtää häntä paremmin. Ja tärkeä ihminen hän on minulle jota haluan jatkossakin tukea.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan yksi