G: Kuinka monta lapsesi luokkakaverin vanhempaa tunnet niin hyvin, että kyläilette

Tosin ovat olleet jo ystäviä ennen kuin lapsemme ovat syntyneet. Nykyään lapset samoilla luokilla.

Ei kiinnosta tutustuminen eikä varsinkaan kyläilyt tippaakaan.

2-luokkalaisen äiti.

Vanhempainilloissa kaikki vain katselevat seinille, ettei tarvitse edes tervehtiä, saatika ruveta tutuiksi. Missä maassa oikein asutte te, jotka tapailette? Yhdysvalloissa asuessamme parhaat kaverini olivat juuri lapsen luokkaverien vanhempia, mutta tämä on juro Suomi eikä täällä osata edes tervehtiä. Kun aamulla koululla nyökkää edes jollekin vastaantulevalle vanhemmalle, se nolona kääntää katseensa pois ja punastuu.

Vanhempainilloissa kaikki vain katselevat seinille, ettei tarvitse edes tervehtiä, saatika ruveta tutuiksi. Missä maassa oikein asutte te, jotka tapailette? Yhdysvalloissa asuessamme parhaat kaverini olivat juuri lapsen luokkaverien vanhempia, mutta tämä on juro Suomi eikä täällä osata edes tervehtiä. Kun aamulla koululla nyökkää edes jollekin vastaantulevalle vanhemmalle, se nolona kääntää katseensa pois ja punastuu.

Ma ulkomailla asuvana haaveillut etta suomessa ainakin ystavystyisi nopeasti, ei olisi ainakaan kieliongelmia... No taitaisi sitten olla ihan jonkun muun sortin ongelmia!

pk-seudulla ja lapseni luokkahenki on muutenkin varsin loistava:) on mm yhteisiä tapahtumia kuten joulun alla jouluinen askaretlu-ja nyyttäri-iltama jossa eräs isä soitti kitaraa ja lauloimme jopa muutaman joululaulun, leivoimme pipareita yms ja nyt oli viimekuussa syksyinen illanvietto.

-4-

Ja yhden koulukaverin, joka on kyllä luokkaa ylempänä (lapset olivat yhdessä tarhassa, siellä tutustuttiin).

Lapset ollaan kutsuttu kylään, mutteivät tajua edes kutsua vastavuoroisesti!

Lapset ollaan kutsuttu kylään, mutteivät tajua edes kutsua vastavuoroisesti!

käyneet Tupperikutsuilla puolin ja toisin; muuten emme vapaa-ajalla ole kyllä tekemisissä. Yhden luokkakaverin äiti oli (on) hyvä ystäväni, jonka kanssa olimme usein tekemisissä, mutta he muuttivat toiselle puolelle maata, joten yhteydenpito on rajoittunut puheluihin.



Toisen lapsen luokkakaverin vanhemmista yhden perheen olen tuntenut jo kauan ennen lasten syntymää, olemme aikoinaan olleet paljonkin tekemisissä. Mutta sitten meni vuosia ilman kontaktia, sattumalta satuimme muuttamaan lähekkäin ja lapset menivät samaan kouluun. Tuttavuus ei kuitenkaan ole enää syventynyt niin, että olisimme lasten asioiden ulkopuolella missään tekemisissä.