olen syönyt 900 kaloria tänään. jokapäivä tuntuu

ja miksi laihdutat noin vähillä kaloreilla.

juoksin 30min-2h päivässä söin lähemmäs 2000 mutta nyt en jaksa näillä säillä etenkään niin olen pudottanut kaloritkin. olen 167/58 mutten todellakaan ole kovin hoikka . olen elänyt näin puolisenvuotta ja laihtunut 14 kiloa

sinä olet se joka pelkäät synttäreitäsi herkkujen takia. Tajuatko, että olet luisumassa anorektiseen ajatteluun. Se on vaarallista.



Painoindeksisi on nyt 20,8 mikä on oikein hyvä.



On outoa juosta kaksi tuntia päivässä kalorien polttamiseksi, ja normaalipainoisena, oikeastaan ihanteellisen hoikkana, elää 800 kalorilla päivässä. Se on epäterveellistä kehollesi. Paastoamisen ja alipainon haitat selostinkin sulle jo.



BMI 18.5 on karkeasti alipainon raja. Ystäväni oli lääkärinä anorektikkojen osastolla ja kertoi, että yleensä paino yritetään nostaa tasolle 18-19 ennenkuin potilas pääsee kotiin. Nyt olet siis turvallisella alueella. Pysähdy oikeasti miettimään, miksi laihdutat tuolla tavoin, vaikka olet hoikka. Todennäköisesti kehonkuvasi on vääristynyt ja näet itsesi lihavana, vaikka et ole.

silloin kuin painoin 72. selluliittiäkin on yhä reisissä. perä on löysää läskiä jne. en tiedä häviääkö se vaikka laihtuisin 50kiloon. ennen painoin 62kg vuosia sitten ja olin hoikempi kuin nyt 58 kiloisena. tosin silloiset sopivat vaatteet ovat löysiä nyt kun sovitin. miten on mahdollista että olin silti hoikempi. en harrastanut edes liikuntaa. . kai ikä tekee tehtävänsä. olen nyt 27.



haluan laihtua 55 kiloon vielä. ja katsoa sitten. ihmiset sanoo että olen muka laiha mutten ole. muiden kuva on vääristynyt ei minun. luulen hedän sanovan niin kateudesta että laihtuisin hoikemmaksi kuin he ovat tms.



tunnen lihovani tänäänkin kun söin. salaattia puoli kiloa vihanneksilla, rahkan ja leivän. 900 kaloria. ensi viikonloppuna on ne synttärit. koitan paastota niihin että voin syödä vähän kakkua ja keksejä. mutta voi olla etten sitten niitä syökään. haluan näyttää victoria bechamilta , olla yhtä hoikka. tunnen olevani kömpelö ja iso

Kuulostat ihan minulta, kun olin sairas. Olin kamalan näköinen. Ei huvita edes katsoa kuvia siltä ajalta. Silti näin joka paikassa läskiä, läskiä, läskiä. Rutistelin mahaani (jossa oli lähinnä vain ihoa, ei yhtään läskiä) ja inhosin sitä. Peilissä näin läskiä ja äiti kauhisteli, miten kapeiksi mun kädet oli muuttuneet. Elin 1000 kalorilla ja joskus vähemmälläkin.



Onko sulla lapsia? Miestä? Mitä sun perhe ajattelee laihdutuksestasi? Miksi aloitit laihduttamisen?

62-kiloisena ET ollut hoikempi kuin nyt, johan sen todistaa sekin että silloiset sopivat vaatteet ovat nyt löysiä.



Kiltti, hae itsellesi apua ennenkuin liian pahaksi menee toi.

sulla on jo syömishäiriö. pelkäät lihoomista vaikka syöt reilusti alle sun kulutuksen. jopa sun "mässäilykalorit" (1300) laihduttaa.

hae apua ennen kuin menee pahemmaks.



olen kokenut saman, laihdutin 74kilosta 58kiloon. söin vain 900kcal ja se jo tuntui paljolta. olen 168cm. hain apua ja nyt painan 63kg ja olen todella tyytyväinen itseeni.

enkä siedä jos olen normaalipainoinen, vaan pyrin kokoajan alipainoon. Vaatekokoni on 32-34 ja farkkujen tuumakoko 25, ja olen nippanappa tyytyväinen itseeni sellaisina päivinä, kun olen syönyt vain ei lihottavaa -ruokaa. En koe että mulla olisi syömishäiriötä, ja mulla on aviomies ja lapsia ja ystäviä, eikä kukaan pidä mua sairaana. Ymmärrän ap:tä, mutta ei toi terveellistä ole, tollasella paastolla saa vielä sydärin. Joillekin ihmisille syöminen ja laiduttaminen on vaan koko elämän kestävä vankila.

olevansa syömishäiriöinen. Hän kokee olevansa läski. Sinä 9 saatat nyt olla terve, mutta alipaino jättää esim luustoosi pysyvät jäljet. Lapsiisi se jättää jäljet myös, kenties neuroottisen lihomisen pelon ja sairaalloisen suhteen ruokaan. Täysin ongelmattomana en näe tuota jojo-projektiasi.

Sitä se on. Yritä lopettaa ennenkuin menee liian pitkälle. Been there, done that. Onneksi sain itseni sieltä suosta pois, mitat oli silloin 166/45.



Nyt painan 53kg, selluliittia löytyy paljonkin, mutta ei se mitään. Urheilu ja terveellisesti (sekä riittävästi) syöminen riittää. Silloin myös mieli voi hyvin.



Tsemppiä :)

ei ole kaunis, vaan sairaan näköinen. Tuollainenko haluat olla? Tosi harvassa kuvassa hän näyttää onnelliselta.



http://thebosh.com/upload/2007/10/02/Victoria%20Beckham.jpg



http://i.thisislondon.co.uk/i/pix/2009/09/victoriacar_500.jpg



http://media.hollyscoop.com/admin-RS-post-main.aspx?filename=88894641--…

aivan ihana hento ja siro. 15kiloa minun painostani niin olisin samanlainen

syömishäiriö.



Tiesitkö, jatkuva kalorivajaus voi aiheuttaa itsessään syömishäiriöistä käyttäytymistä? Luin kerran yhteenvedon sellaisesta amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa oli tarkkailtu miehiä, jotka oli ollut pitemmän aikaa vain hieman normaalikaloriannosta pienemmällä dieetillä. Heillä oli alkanut ilmetä syömishäiriön kaltaista käyttäytymistä, itseinhoa, jopa itsensä vahingoittamista, he tunsivat itsensä lihavaksi ja tunsivat syyllisyyttä syömisistään.



Tuon tutkimuksen luettuani tuli mieleen se, kun kärsin itse masennuksesta, ja omat syömiseni olivat aivan retuperällä. Aluksi en rajoittanut syömistäni tahallani, ruokahaluni yksinkertaisesti oli olematon. Kun tämä jatkui pidemmän aikaa, aloin tietoisesti vähentää syömisiäni. Tämä kierre loppui aika pian, kun sain lääkityksen, joten en ehtinyt varsinaisesti sairastumaan syömishäiriöön. Mutta sinne suuntaan olin menossa ja lujaa, ja niin olet sinäkin.



Syömishäiriö on aivan hirveä sairaus, josta on tosi vaikea parantua, joten jos et kykene muuttamaan suhtautumistasi itseesi ja ruokaan itse, niin suosittelen, että haet apua. Nyt heti.

mitä vain jos haluaisin. eli siis että pystyn "lopettamaan" kaloritarkkailun jos tahdon mutten kyllä tahdo koska en halua missään tapauksessa lihoa takaisin läskiksi.



ap

http://www.caringonline.com/eatdis/people.htm



aika monet heistä kieltävät syömishäiriönsä. Joku oli jo kuollut siihen.