Milloin rakastuit vauvaasi?

vaikea sanoa mitään tarkkaa ajankohtaa, mutta se rakkaus kasvoi pikkuhiljaa niistä ensi hetkistä alkaen. juuri ehkä toisen kohdalla huomasi sen, ettei se rakkaus ole siinä heti samalla tavalla kuin sitä vanhempaa jo rakastaa.

Esikoinen on jo valmiiksi niin suuren rakkauden kohde, välillä joutuu järjellä ajattelemaan, että on annettava aikaa vauvalle, pikkuhiljaa. Ja silti tottakai häntäkin rakastan ja paljon, se ei vaan ole samanlaista. Toisinaan vaan tulee samat ajatukset mieleen kuin odotusaikana, että kuinka ikinä voin rakastaa tätä vauvaa yhtä paljon kuin ekaa, riittääkö sitä rakkautta vai jääkö raukka ihan kaikin tavoin kakkoseksi.Nyt luotan jo siihen, että rakkautta kyllä riittää, se vaan lisääntyy...

kohdalla heti kun olen saanut tiedon siitä, että olen raskaana!



Kuopuksen kanssa oli aluksi hankalaa, veren vuotoja kipuja pahoinvointia, meillä oli keskenmeno ennen häntä, joten olin täysin varma etten saa "tätä" lasta. Pystyin vasta luottamaan lapsen syntymään kun olin viikolla 18, tällöin pieni vauvamme alkoi liikkumaan.



Rakkaus on jokaista lasta kohtaan erilaista, murkkuikäistä rakastetaan erilailla kuin vauvaa. Arkiasioissa se näkyy mm. sillä että vauva on usein sylissä ja 13-vuotias murkku ei enää ole, tosin vieressä "löhnää". Arkipäivän asiat on erilaisia eri ikäisten lasten kanssa, mielestäni rakkaus vain muuttuu erilaiseksi lasten kasvaessa. Pyrin ottamaan jokaisen lapsen yksilönä huomioon.

ja täydellistä vauvaa! Toisen kohdalla rakastuminen kesti pidempään, koska vauva näytti jotenkin vieraalta.

Kyllä siihen kiintyi jo sen ollessa mahassa ja oli aivan ihana heti synnyttyään. Varsinainen hullaantuminen tapahtui kuitenkin siinä kahden kolmen kuukauden iässä. Silloin menin ihan häperöksi ;)

päivän aikana kotona. Tosin sairaalasta tultiin jo seuraavana päivänä. En kuitenkaan ensisilmäyksellä, mutta parissa päivässä jo oikein itketti ilon kyyneliä, kun toinen oli niin rakas.

kun vauva oli 3 päivän ikäinen. Oli niin ihana tuhistessa ja irvistellessä käsitämättömän pienenä kolmikiloisena ruttunakupellenä siinä vieressä sängyllä auringonpaisteessa.



Halusin vaan halailla ja haistella ihanaa yllätystyttöäni (olin ihan varma pojasta).

Kuopukselta kesti vielä kauemmin, pelkäsin kiintyä vauvaan, kun arvelin hänen kuitenkin kuolevan. Irrationaalinen pelko.

synnytys oli paljon helpompi kuin olin kuvitellut. Seuraavat viikot sitten istuin vauva sylissä onnesta itkien



Kuopukseen rakastuin vauvan lääkärin tarkastuksessa kun selvisi että vaikeassa synnytyksessä häneltä oli solisluu murtunut, siihen asti päässäni ajattelin hänestä senkin pikkupaskiainen kuinka voit satuttaa minua niin.



Noita ensimmäisen päivän ajatuksiani olen varmaan koko kuopuksen iän korvannut lellimällä häntä.

vaikea sanoa mitään tarkkaa ajankohtaa, mutta se rakkaus kasvoi pikkuhiljaa niistä ensi hetkistä alkaen. juuri ehkä toisen kohdalla huomasi sen, ettei se rakkaus ole siinä heti samalla tavalla kuin sitä vanhempaa jo rakastaa.

ja lapsi täyttää kohta 8 vuotta.

Kuopukselta kesti vielä kauemmin, pelkäsin kiintyä vauvaan, kun arvelin hänen kuitenkin kuolevan. Irrationaalinen pelko.

Toiseen rakastuin heti. Ensimmäinen oli pitkään yritetty ja erittäin haluttu ja toivottu, joten luulen tippuneeni korkealta, kun haaveet muuttuivat todellisiksi. Toinen oli "vahinko" johon ei liittynyt ennakko-odotuksia, oli helppo rakastua, kun ei ollut vaalenpunaisia odotuksia.

lapseeni olen rakastunut jo siitä hetkestä, kun tein positiivisen raskaustestin :)

Kuopukseen heti kun kuulin hänen äänensä.



Mutta oli iässä ja synnytyksissä eroa... Siis minun iässäni.

oli vaikeaa aikaa. Toiseen heti.

Eli positiivisen raskaustestin tehdessäni.

Naama "ällöttävässä" virneessä ihan sekaisin onnesta kokeilin jo alavatsaa ja ihmettelin kuinka siellä voi muka oikeasti olla minun lapseni "alku":o)

kun syntyi, ja näin ihanan rakkaan, niin kauan ja hartaasti toivotun lapsen!

varmaan enintään kuukausi meni..

vauvan "piti" olla tyttö, syntyikin poika.



Tähän poikaan rakastuin vasta kuukausien päästä, kun käsittetlin pettymykseni, ettei meille tullut toista tyttöä

vauvan "piti" olla tyttö, syntyikin poika.

Tähän poikaan rakastuin vasta kuukausien päästä, kun käsittetlin pettymykseni, ettei meille tullut toista tyttöä

rakastin hänen mahassa ollessa ja siitä hetkestä, kun hänet sain rinnalleni

maanantaiaamuna klo 05 tein testin ja ryntäsin miehelle kertomaan.

Silittelin vatsaa ja olin niin taivaassa. Kävelin töihin ja juttelin koko ajan vauvalle, tässä äiti menee töihin jne.

Rakkaus kasvaa koko ajan !