Lue keskustelun säännöt.
Miksi isän ja lapsen suhdetta mitataan elareiden
07.10.2009 |
suuruudella?
Itse en pyytäisi elareita lainkaan vaan pitäisin tärkeimpänä sitä, että isä ja lapsi olisivat mahdollisimman paljon yhdessä j aistä ei voi rahalla ostaa, päinvastoin.
Kovilla elarivaatimuksilla saadan miehen pinna vain palamaan ja isä ottaa etäisyyttä lapseen.
Kannattaisi joskus miettiä vähän arvojaan ja ennen kaikkea nenäänsä pidemmälle.
Kommentit (15)
missä elareita ei makseta ollenkaan, eli lapsi elää isänsä kanssa, tai jos kyseessä on eroperhe, lapsi elää isän kanssa puolet ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi otettiin huostaan, kun ei ostettu sille mitään. Hävytöntä!
Mutta tärkeintähän on, että me kummatkin rakastetaan ja välitetään lapsesta. Kyllä ne sossut on yksiä, kun ei ymmärrä lapsen parasta. Nyt ei voida sitten antaa päivittäin laatuaikaa...
Lapsi otettiin huostaan, kun ei ostettu sille mitään. Hävytöntä!
vai kuitenkin esim sitä, että lapsen kannalta olisi parempi, että asuisi isän kanssa yhtä paljon kuin äidin, eikä se, että isä maksaisi elareita? Niin minä ainakin ymmärsin, voin olla väärässä. Lapselle voi toki ostaa kaikkea tarvittavaa, ja vähän enemmänkin välillä.
Lapsi otettiin huostaan, kun ei ostettu sille mitään. Hävytöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkeen isän kanssa yhtä paljon kuin äidin ja rahansiirto voisi unohtua kokonaan.
jälkeen isän kanssa yhtä paljon kuin äidin ja rahansiirto voisi unohtua kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastavat lapsiaan ja haluavat viettää aikaa niiden kanssa tulee???
Jotkut haluavat ja jotkut ei. Ja jos päädytään eroon niin aika usein mies ei halua maksaa lapsesta eikä olla yhteydessä.
todellisuudessa vain aika moni etäisä ei ole kauhean kiinnostunut siitä, että lapsi olisi isänsä luona paljon.
Meillä isä ei oikein halua tavata lapsia eikä kyllä haluaisi maksaa elareitakaan (no, ei maksakaan, saan kaupungilta minimin ja kaupunki perii isältä).
En mittaa asioita rahassa, mutta kyllähän isän täytyy osavastuu lapsistaan kantaa - myös elatuksen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollenkaan hyvä ratkaisu. Lapsi ei koe kumpaakaan kotia kodikseen ja kokee turvattomuutta jatkuvasta matkalaukkuelämästä. Lapsella pitää olla yksi koti, johon juurtua.
vaatteet päälleen ja harrastaa samoja asioita kuin ennenkin.
Jos minun nettotuloni ovat 1500€ ja isän 5000€ voi jokainen laskea että isän osuus on ollut ennen eroa suurempi kuin minun ja niin se on nytkin.
Olisi mielestäni väärin vaatia 12v ja 14v tyytymään kirppisvaatteisiin ja ilmaisiin harrastuksiin kun ennen isin irtiottoakaan ei ole tarvinnut. Onneksi isänsäkin on asian ymmärtänyt rautalangasta väännön jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt maksaa alle nykyisen 'minimin' ja molemmat vanhemmat ihan hyvätuloisia kyllä ja elämänhallinnan kanssakaan ei ongelmia, mutta kun ei vain 'ehdi' niin sitten ei. Lapset kaipaavat isäänsä ja vien aina kun sopii, mutta isää ei pakottaakaan voi.
Ei kaikki miehet lähtökohtaisesti halua tavata aktiivisesti, jos maksuista sovitaan, vaan uusi, eronjälkeinen elämä ja sen vapaus voivat viedä mennessään.
Arvailen, että ap:n nyxä joutuu maksamaan elareita exänsä kakaroille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuruudella?
Itse en pyytäisi elareita lainkaan vaan pitäisin tärkeimpänä sitä, että isä ja lapsi olisivat mahdollisimman paljon yhdessä j aistä ei voi rahalla ostaa, päinvastoin.
Kovilla elarivaatimuksilla saadan miehen pinna vain palamaan ja isä ottaa etäisyyttä lapseen.
Kannattaisi joskus miettiä vähän arvojaan ja ennen kaikkea nenäänsä pidemmälle.
Sitten kun olet eronnut ja jäänyt (käytännössä) itseksesi lasten kanssa ja jos tulosi ovat keskitasoa, huomaat pian, että toisen huoltajan rahallistakin panosta tarvitaan SEN LISÄKSI, että edelleen tarvitaan myös sen panosta lasten hoidossa ja kasvattamisessa.
Elatus ja tapaaminen eivät sulje pois toisiaan, ei hyvässä eikä pahassa. Lapsista KAIKILLA tavoin huolehtiminen ei lopu vanhempien eroon, molemmilla vanhemmilla on myös eron jälkeen yhtäläinen velvollisuus osallistua lapsen elämän asioihin kaikissa mahdollisissa asioissa.
On äärettömän, suorastaan naurettavan naiivia kuvitella, että riittää jos iskä eron jälkeen vaan tapaa lapsiaan. Vittu, miksi ei tapaisi, onhan lapset myös sen!
En käsitä tätä etävanhemman suojelumentalileettia joka sekä täällä av:lla että laajemminkin yhteiskunnassa vallitsee. Etävanhemmalla on jo nyt USEIMMITEN mahdollisuus pelleillä elareiden ja tapaamisten kanssa aivan yllin kyllin, ilman kenenkään vähä-älyisen av-mamman sympatioita.
Moni meistä joutuu karvaasti kokemaan nämäkin elämän realiteetit eron jälkeen - eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että äiti olisi isälle vielä katkera tai jotakin. Moni etäisä osaa olla itse vittumainen ja törkeä myös lapsiaan kohtaan ihan oma-aloitteisesti ja ilman minkäänlaista ulkopuolista ärsykettä.
Näin on näreet.
mutta en myöskään ole lapsesta mielestäni yksin elatusvastuussa, kun kerran lapsi tehtiin yhdessä