Jos äidillä ja isällä on kovin erilainen tulotaso ja perheen kulut maksetaan tiukasti puoliksi;

eika 50/50 saannon mukaan. Jos tulotaso on erilainen niin molemmille sivuun sama eurosumma omia henk.koht menoja varten. Loppusumma yhteiseen "pankkiin" ja siita yhteiset kulut: ruoka, lastenvaatteet, laskut, lomat jne. Nain enemman tienaava maksaa enemman yhteisia kuluja, mutta molemmilla sama summa omiin henk koht kuluihin (omat vaatteet, menot, harrastukset jne.)

että lapsettomalla parilla voi olla eri elintaso, kun oma tulotaso riippuu vain 'omista valinnoista', noin niinkuin kärjistettynä. Mutta siinä vaiheessa kun lapsia tulee, ja toisen vanhemman tulotaso tippuu ensin äitiysloman, sitten mahdollisen hoitovapaan ja myöhemmin työelämässä ainakin useamman lapsen äideillä pitkien poissaolojen takia, niin tämä erilainen tulotaso tuntuu tosi väärältä, siinä tapauksessa, että molemmat ovat lasta halunneet.

Sen vielä jotenkuten pystyy ymmärtämään, että lapsettomalla parilla voi olla eri elintaso, kun oma tulotaso riippuu vain 'omista valinnoista', noin niinkuin kärjistettynä. Mutta siinä vaiheessa kun lapsia tulee, ja toisen vanhemman tulotaso tippuu ensin äitiysloman, sitten mahdollisen hoitovapaan ja myöhemmin työelämässä ainakin useamman lapsen äideillä pitkien poissaolojen takia, niin tämä erilainen tulotaso tuntuu tosi väärältä, siinä tapauksessa, että molemmat ovat lasta halunneet.

täällähän on pilvin pimein "omat rahat ja kulujen puolittaminen on ainoa oikea ratkaisu" -perheitä!

täällähän on pilvin pimein "omat rahat ja kulujen puolittaminen on ainoa oikea ratkaisu" -perheitä!

niin eikö ole selvää, että sitten ostokset mitoitetaan sen pienempituloisen mukaan? Eli ostetaan sellainen haalari/matka johon hänelläkin on varaa. Eihän se muuten enää ole puoliksi maksamista.

niin eikö ole selvää, että sitten ostokset mitoitetaan sen pienempituloisen mukaan? Eli ostetaan sellainen haalari/matka johon hänelläkin on varaa. Eihän se muuten enää ole puoliksi maksamista.

Mihinkäs se "on tärkeämpiäkin asioita kuin raha, esimerkiksi rakkaus" -mantra nyt unohtui?

Mihinkäs se "on tärkeämpiäkin asioita kuin raha, esimerkiksi rakkaus" -mantra nyt unohtui?

Mutta varmasti kärsii jos aina joutuvat tyytymään siihen halvimpaan/käytettyyn.

Nim. kokemusta on.

Jos mies tienaa 2500 ja vaimo 1500 kuussa, niin miehen osuus menoista on 2500/4000 ja naisen osuus 1500/4000. Jos menot ovat alle tuon 4000 euroa, yli jäävä raha jaetaan puolisoille heidän omaan käyttöönsä samassa 5/8 ja 3/8 suhteessa.



NÄin enemmän tienaavakin saa hyötyä paremmista ansioistaan, mutta vähemmän tienaavankaan tilanne ei käy sietämättömäksi.



Yhteisellä kulupotilla hoidetaan perheen yhdessä hyväksytyt kulut. Jos kaljaa ja hajuvesiä ei ole summaan laskettu, niin ne joutuu maksamaan omaan käyttöön tulevasta osuudesta.



Mitäs tästä sanotte?

että ennen lapsia tulotaso saattoi olla suunnilleen sama, ja lasten myötä nainen on pudonnut miehen jälkeen palkkakehityksessä. Eli jos naisen palkka on pienempi siksi, että mies on halunnut lapsia.

Jos mies tienaa 2500 ja vaimo 1500 kuussa, niin miehen osuus menoista on 2500/4000 ja naisen osuus 1500/4000. Jos menot ovat alle tuon 4000 euroa, yli jäävä raha jaetaan puolisoille heidän omaan käyttöönsä samassa 5/8 ja 3/8 suhteessa. NÄin enemmän tienaavakin saa hyötyä paremmista ansioistaan, mutta vähemmän tienaavankaan tilanne ei käy sietämättömäksi. Yhteisellä kulupotilla hoidetaan perheen yhdessä hyväksytyt kulut. Jos kaljaa ja hajuvesiä ei ole summaan laskettu, niin ne joutuu maksamaan omaan käyttöön tulevasta osuudesta. Mitäs tästä sanotte?

mutta täällä on paljon kirjoittajia, joille on kunnia-asia hoitaa 50% asuntolainasta myös äitiyslomallaan ja joille on täysin normaalia että hoitovapaalla puoliso&lapset voivat lähteä ulkomaanmatkalle tai risteilylle toisen vanhemman jäädessä kotiin sen takia ettei hänellä oli RAHAA matkaan.



Tai että nainen (ei pariskunta) säästää 3-5 vuotta voidakseen olla hoitovapaalla!

Mun mielestä näissä omat rahat -perheissä yleensä lasten menot ovat äidin menoja.



Meillä on tuttavapiirissä tällainen perhe.

että kukin maksaa juuri tasan puolet kaikista yhteisistä menoista, se ei ole Oy ME Ab, vaan kaksi erillistä Oy Minä Ab:tä. MItä järkeä perustaa perhe tuollaisella asenteella ylipäätään?

Muut menot maksetaan puoliksi, ruoka, vakuutukset, lomat. Ja omat tilit on molemmilla. Ollaan puolison kanssa molemmat aika nuukia, ja kun maksetaan vain omat osuutemme, ei tule raha-asioista kiistaa. Työlästähän tämä laskeskelu voi olla, mutta toimii.

Ollaan avattu tili joka on Oy ME Ab:n tili. Sinne laitamme molemmat saman summan kuukaudessa rahaa. Molemmilla on kortti tuohon tiliin, ja sieltä maksetaan perheen kulut, ruuat, laskut jne. Lapsilisät menee ensin äidin tilille, josta osa menee lasten säästöiksi, loput on sitten sitä rahaa, jolla äiti ostelee lapsille vaatteita yms.

eli meillä on perheen rahat, joita kertyessään tilille säästöjä käytetään yhteisiin isompiin hankintoihin. Ja loput on sitten omaa rahaa, jolla saa tehdä mitä tykkää. Käytännössä edelleen maksan enemmän perheen menoista, koska teen omilla rahoillani hankintoja myös kotiin enemmän kuin mies. Meillä minä tienaan enemmän ja en vaan halua käyttää omia rahojani joihinkin autokorjaamolaitteisiin yms. Minulla jää jopa säästöön rahaa. Mies sitten ostakoon omillaan ihan niin paljon kuin tykkää. Jos kaikki olisi yhteistä, niin olisi pakko keskustella joka porakoneen ja talvitakin ostosta erikseen. Me varmaan ollaan ulospäin perhe joka näyttää eri elintasoa, sillä mulla on paremmat vaatteet, uudempi auto, matkustelen enemmän. Mutta mies taas tykkää laittaa omat rahansa kaikenmaailman vemputtimiin autotallin sisustukseen jne, joten ollaan molemmat onnellisia näin.

ovat aina täysin käsittämättömiä. En olisi päivääkään sellaisen ihmisen kanssa avioparina, joka rupeaisi laskemaan, että kumpi on mitäkin perheen menoja ja kuinka paljon maksellut. Meillä ovat rahat menneet iloisesti sekaisin samantien kun saman katon alle muutettiin. Välillä on toinen tienannut enemmän ja välillä toinen, on asuntolainaa, takana useampi äitiysloma ym. Se maksaa, joka sattuu ensimmäisenä korttinsa esiin kaivamaan.

Meidän perheeseen kuuluu 2 aikuista + 1 lapsi, ja me eletään niin että meillä on yhteiset tulot ja yhteiset menot. Ollaan sovittu yhdessä että toinen maksaa esim. lainan ja bensat, toinen ostaa ruuat, maksaa muut laskut ja laittaa säästöön tietyn verran kuussa. Menot on jaettu suhteessa kummankin tuloihin. Kummallakin oma tili, josta loput saa käyttää mihin lystää, toiselta kysymättä. Tämä toimii ainakin meillä hyvin.



Tuntuisi tyhmältä jakaa kaikkia menoja näennäisesti puoliksi (eli maksa sinä asuntolainasta 40% ja minä 60 %..) jos joka tapauksessa kaikki menot ovat yhteisiä. Samoin myös rahan siirtelyä esim. yhteiselle kauppatilille emme harrasta, koska ihan hyvin jompi kumpi voi hoitaa sen kokonaan. Ja jos jomman kumman rahat loppuu kesken kuukuden, voi tilille siirtää lisää rahaa säästötililtä.

ovat aina täysin käsittämättömiä. En olisi päivääkään sellaisen ihmisen kanssa avioparina, joka rupeaisi laskemaan, että kumpi on mitäkin perheen menoja ja kuinka paljon maksellut. Meillä ovat rahat menneet iloisesti sekaisin samantien kun saman katon alle muutettiin. Välillä on toinen tienannut enemmän ja välillä toinen, on asuntolainaa, takana useampi äitiysloma ym. Se maksaa, joka sattuu ensimmäisenä korttinsa esiin kaivamaan.

Rahat menee, kaikki mikä tuleekin. Tuli se sitten kumman tilille tahansa.

Joskus opiskeluaikoina elettiin minun säästöillä, sitten mies pääsi töhin ja elettiin hänen tuloillaan enimmäkseen. Hetken olimme yhä aikaa töissä ja kumpikin toi leivän taloon. Sitten minä jäin äitiyslomalle ja miehen tienestit oli isommat, sitten mies jäi hoitovapaalle ja minä toin rahaa. Välillä taas työskenneltiin molemmat, tehtiin pari lasta lisää ja vuoroteltiin tienesteissä ja vapailla. Ja nyt mies on pitkällä sairaslomalla ja minun tienestit kantaa taloutta.

Se maksaa, jonka tilillä sattuu olemaan katetta. Velaksi ei eletä.

kun ero tulee, niin laselle lasketaan kohtuullinen elinkustannustarve. Tästä vähennetään lapsilisä ja sen jälkeen loppuosa jaetaan suhteessa tuloihin.



Näinhän siis ehdottomasti pitäisi mennä yhdessä ollessakin.



Meillä maksut menee niin, että se maksaa kummalla on rahaa. Säästöön ei tällä hetkellä jää, koska mies on yrittäjä ja ajat mitä nyt on. Eli minä käytännössä maksan kaiken tällä hetkellä. Mutta en laske summia, miten paljon enemmän olen maksanut, koska minulle rahat tilillä eivät heijasta minulle mitään.



Minulla on edellisestä suhteesta yksi lapsi. Juuri nyt on käyty lapsen isän tiukkoja keskusteluja jo siitä kun isä ei maksa omaa elatusosuuttaan ajallaan ja maksaa yli 10 vuotta vanha sopimuksen mukaan vaikka tulot ovat sen jälkeen useasti muuttuneet ja parempaan suuntaan.



Lastenvalvojille on ihan oma laskentakaava. Lapsen elinkustannukset ovat kuussa 390,00. Tähän sisältyy siis kaikki asumiskustannukset, ruoka, vaatteet, tarvikkeet jne. ja se on minimi. Esim. harrastukset tulevat tuon päälle.

Tuosta määrästä vähennetään lapsilisä 100,00, joten kustannuksia jää 290,00. Vähintään tuo summa pitäisi jakaa tulojen mukaan vanhemmille.

Meillä nyt jako on mennyt niin, että isä on maksanut 37% ja minä 63%.



Lapsen isälle on ihan käsittämätöntä, että minä haluan häneltä enemän rahaa, vaikka todllisuudessa se raha on lapsen latukseen eikä mikään korvaus minulle lapsen hoidosta tms.



Silloin kun olimme vielä yhdessä, niin minä maksoin kaikki lapseen liittyvät kustannukset ja isä maksoi asuntolainan lyhennykset. Ei siis ihme, että miehellä on sellainen kävitys, ettei lapsi maksa mitään ja minä vain vaadin joka kuukausi huvittelurahaa itselleni.



Ehdottomasti kannattaisi ottaa tuo kaava käyttöön jo yhdessä ollessa. Eli äiti maksaa omiin tuloihin suhteutettuna osansa asunolainasta, ruoasta ja muista hankinnoista. Isä maksaa sitten oman osuutensa omiin tuloihin suhteutettuna. Viimeistään silloin isätkin tajuavat, ettei lapsi ilmainen ole ja tule siinä sivussa.