Pidätkö tärkeänä että lapsiperheessä olisi lemmikki?

Eläinrakkaana ihmisenä vastaan, että tavallaan kyllä, lapsen on tärkeää oppia, että myös eläimillä on tunteet, ja lapsi voi oppia lemmikiltä valtavan paljon. Mutta toisaalta lemmikin tulee olla sopiva lapsiperheeseen, esim. arka kissa ei mielestäni kuulu lapsiperheeseen, jossa on pieniä lapsia. Arka kissa saattaa säikkyä ja pelätä kovastikin lapsien kovia ääniä, ja pieni lapsi saattaa vetää kissaa hännästä ja muutenkin kiusata, ennen kuin oppii, että se on väärin, ja kissaa sattuu.

Ei se lemmikki opeta empatiaa eikä vastuuta, jos siitä ei huolehdita asianmukaisesti. Liian monessa lapsiperheessä on lemmikki huonolla hoidolla. Lemmikki tulee ottaa vain silloin kun aikuisilla on resursseja ja halua huolehtia ja kantaa vastuu lemmikistä. Vastuu ei voi olla pelkästään lapsella.

Jos on tervepäinen perhe jossa ymmärretään lemmikin tarpeet myös se unen tarve. Muuten ei todellakaan 

Täytyy sanoa, että lemmikin kannalta voisi usein olla parempi ettei se ole lapsiperheessä. Olen todistanut lapsilta sellaisia tyhmyyksiä lemmikkien kanssa, että ei niitä osaisi etukäteen mitenkään arvata eikä voi varoittaa ettei noin saa tehdä. Ja sitten myös se, että vaikka tietyistä asioista kuinka sanotaan että älä tee noin, lemmikki ei tykkää siitä, niin silti se toistuu päivästä toiseen.

Mielestäni eläimet ovat myös päämäärä sinänsä eikä niitä pidä välineellistää esimerkiksi kasvatukseen.

Vähentää allergioita lapsilla

Perheessämme oli marsu ja hamsteri. Siskoilla on nykyään kissoja. 

Eläimiä ei pitäisi ottaa ihmisen leluiksi.

On todella tärkeää. Eläimen ja lapsen välinen suhde opettaa tunnetaitoja ja turvallista vastavuoroisuutta suhteissa. Eläimen myötä tulee myös rutiineja, jotka ovat tärkeitä lapselle. Kun lapsi näkee kun lemmikistä huolehditaan/tai itse huolehtii eläimestä, se lisää vastuuntuntoisuutta.

En pidä. En ole itse kiinnostunut lemmikeistä ollenkaan, mutta jos lapsi joskus haluaa jonkun lemmikin niin voin siihen varmasti suostua, jos hän itse ottaa vastuuta lemmiiin hoitamisesta, käyttää esim koiraa lenkillä jne. Mutta sellaista eläintä en ottaisi meille joka vaatii itseltä hirveästi toimenpiteitä, kun aihe ei kiinnosta ollenkaan ja lapsi poimii vain rusinat pullasta. 

Vauva-aika: karvallinen lemmikki vähentää allergia-astmariskiä.

Esikouluikäinen tms: hyvä alkaa opetella vastuuta ja myös sitä elollisten olentojen kuoleman hyväksymistä.

Ei ainakaan noilla sinun kriteereillä, esineellistät eläimen opetuskappaleeksi. Eläin pitää ottaa vain ja ainoastaan rakkaudesta eläintä kohtaan, halusta hoitaa sitä ja seurata sitä (eläimestä riippuen olla sen kanssa) pyyteettömästi.

Onneksi maahan on tullut lemmikkejä. Meilläkin on karvainen afgaanipoika.

Hyvin kaksipiippuinen asia ja mielestäni jopa eläinsuojelukysymys. Aikuinen on aina vastuussa lemmikin hyvinvoinnista ja eläin ei ole mikään lasten lelu. Eläimelle on turvattava sen vaatimat elinolot ja hyvinvointi. Eläimet eivät pidä etenkään melusta ja hälinästä ja siltä ei useinkaan voi lapsiperheissä välttyä. -> en ottaisi eläintä ennen kuin lapset niin isoja että osaavat käyttäytyä rauhallisesti.

Usein lapsiperheissä ei ole myöskään tarpeeksi aikaa eläimelle, vaan kaikki aika menee lasten tarpeisiin -> en ottaisi eläintä ennenkuin lapset ovat riittävän isoja jotta eläimen hoitoon jää aikaa. 

Kanit, marsut, hamsterit ovat mielestäni vasta teini-ikäisille sopivia lemmikkejä. Koira ja kissa saattavat mennä pienemmänkin lapsen kanssa mutta niillekin on turvattava tarvittaessa ehdoton rauha ja täytettävä niiden hyvinvoinnin tarpeet. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä. En ole itse kiinnostunut lemmikeistä ollenkaan, mutta jos lapsi joskus haluaa jonkun lemmikin niin voin siihen varmasti suostua, jos hän itse ottaa vastuuta lemmiiin hoitamisesta, käyttää esim koiraa lenkillä jne. Mutta sellaista eläintä en ottaisi meille joka vaatii itseltä hirveästi toimenpiteitä, kun aihe ei kiinnosta ollenkaan ja lapsi poimii vain rusinat pullasta. 

Eli teille ehdottomasti ei eläimiä koskaan sillä aikuisella on aina vastuu eläimestä.  

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan noilla sinun kriteereillä, esineellistät eläimen opetuskappaleeksi. Eläin pitää ottaa vain ja ainoastaan rakkaudesta eläintä kohtaan, halusta hoitaa sitä ja seurata sitä (eläimestä riippuen olla sen kanssa) pyyteettömästi.

No jopa luit kriteerit yksisilmäisesti. 

Meillä oli lemmikkejä ennen lapsia ja on edelleen, määrä on tosin kasvanut (ennen lapsia oli kolme, nyt on kuusi). Ei se tarkoita että lemmikki on otettu ensisijaisesti opetuskappaleeksi, jos lapsiperheessä on lemmikki. Mutta kyllähän eläinten hoitaminen paljon opettaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni eläimet ovat myös päämäärä sinänsä eikä niitä pidä välineellistää esimerkiksi kasvatukseen.

Kasvatus voi olla niiden yksi tehtävä.

Kyllä tosi moni ottaa koiran lenkkikaveriksi, seuraksi, pk-koiria harrastuskaveriksi (ellei jopa vain harrastusvälineeksi). Koiria on oppaina, tullilla, poliisilla, armeijalla, yksityisillä henkilöillä Vapepan toiminnassa jne. 

Kasvatuksellinen tehtävä on mm lukukoirilla, luokkakoirilla, kaverikoiratoiminnassa. Mitä vikaa siinä on? Siihenkö vedät rajan, kasvatuskäyttö ei sovi, olkoon koirat poliisilla, armeijalla tai hakuharrastuksessa, mutta kasvatukseen niitä ei sovi välineellistää.

Tottakai aina on aikuisen vastuulla, että lemmikkiä kohdellaan oikein. Se nyt on melkein jo eri keskustelu. 

Kyllä se ainakin opettaisi lapsen elimistöä tottumaan normaaleihin bakteeri kantoihin. Iso osa allergioistahan johtuu tästä liian puhtaasti elämisestä,kun kroppa käy ylikierroksilla kohdatessaan harmittomia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Eläimiä ei pitäisi ottaa ihmisen leluiksi.

Eikö kaikki lemmikit ole tavallaan juuri tätä. Meidän huviksi, leluksi. Viihteeksi. Katseltavaksi. 

En ihan noin jyrkkä olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan noilla sinun kriteereillä, esineellistät eläimen opetuskappaleeksi. Eläin pitää ottaa vain ja ainoastaan rakkaudesta eläintä kohtaan, halusta hoitaa sitä ja seurata sitä (eläimestä riippuen olla sen kanssa) pyyteettömästi.

 

No jopa luit kriteerit yksisilmäisesti. 

Meillä oli lemmikkejä ennen lapsia ja on edelleen, määrä on tosin kasvanut (ennen lapsia oli kolme, nyt on kuusi). Ei se tarkoita että lemmikki on otettu ensisijaisesti opetuskappaleeksi, jos lapsiperheessä on lemmikki. Mutta kyllähän eläinten hoitaminen paljon opettaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Voi toimia ihan hyvin, jos lapset ovat täysipäisiä ja tottelevat vanhempiaan. Lemmikille pitää antaa myös aikaa levätä ilman lapsien riehumista ympärillä. Ja jos on vaikka niin isoja vastuullisia lapsia, jotka käyvä esim. koiraa ulkoiluttamassa. Kyllähän lemmikki tahtoo olla taakka, jos perheessä on vaikka pikkuvauva. Tai edes suunnitelmissa. Silloin ottaisin vain hoitokoiria jamuutenkin aina pitäisi kokeilla vaikka ottamalla koira joltakin lomailijalta hoitoon.