Mikä osoittautunut myöhemmin syyksi, jos 2-vuotias ei vielä puhunut?

En mä mitään syytä tiedä, mutta kovin puhelias lapsesta tuli.

2-vee synttäreiden jälkeen. Ihan normaalisti oppivat puhumaan, nyt jo koululaisia.

Ei tuo mikään ihmeellisen myöhäinen ikä ole puhumaan oppimiselle, normaalin rajoissa, eikä tarvitse sen kummempaa syytä.

puhui vain muutaman sanan 2 vuotiaana ja puhe kehittyi hitaasti. Oli myös aika vilkas silloin. Kävi puheterapiassa 3 vuotiaasta alkaen ja puhe kehittyi omaan tahtiinsa. Nyt on reipas koululainen, puhuu hyvin ja paljon :) Lapsi vain oppi jostain syystä puhumaan myöhemmin.

Pahoittelut huonosta otsikon muotoilusta, syy ei ollut hyvä sana tähän. Ajattelin, että "syy" olisi myös luontaisesti myöhäinen puheen oppiminen. Tätä tietysti toivon myös meille.



ap

2-vuotispäivänä tuli jo kolmen sanan lause ja 2 v 4 kk:n iässä hän puhui pitkiä lauseita. Syynä oli varmaan se, että hän ei halunnut puhua, ennen kuin osasi kunnolla.

lapsi oppi itsestään puhumaan noin 2 ja puoli-kolmevuotiaana. MUTTA Puheeseen jäi tiettyjä virheitä ja omituisia lauserakenteita. Kun lapsi oli yhdksän, hänellä todettiin aspergerin oireyhtymä ja lukihäiriö.

esim. kävelemään 9 kuukauden iässä. Ensimmäiset sanat ovat tulleet melkein heti perään, mutta sen jälkeen onkin ollut hiljaista. Sanoja on tullut ja aikaisemmin osattuja on hävinnyt käytöstä. Koko ajan kuitenkin sanavarasto ja kommunikointi parantuen, mutta melko hitaasti. Sitten noin 2,5-vuotiaana sanallinen arkku on yht´äkkiä auennut ja sanoja ja sanontoja on alkanut tulla kiihtyvää tahtia. Ja he ovat ottaneet ikätoverinsa nopeasti kiinni. Kahdella vanhimmalla lapsellamme on nyt mielestäni laajempi sanavarasto ja rikkaampi ilmaisu kuin monella ikäisellään. Mutta heille on aina luettu paljon. Myös "mykkänäkautena".



Itse pidän syynä sitä, että liikkuminen on ollut puhumista kiinnostavampaa, sillä olemme miehen kanssa molemmat puheliaita, meillä puhutaan ja luetaan paljon. Kenties kotihoito on myös hidastanut kielellistä kehitystä, koska, kun he ovat aloittaneet kerhon 3-vuotiaana kielellinen kehitys on taas ponnahtanut eteenpäin.



Onko lapsesi turhautunut? Meidän lapset ovat juuri tuossa parin vuoden tienoilla alkaneet turhautua, kun eivät ole saaneet itseään ilmaistuksi. Mutta sekin on tainnut sysätä vain kehitystä eteenpäin. Tilanteeseenne verrattuna meidän lapsilla on ollut tuossa vaiheessa 20-30 sanaa ja parin, kolmen sanan lauseita.



Muuten lapsemme ovat normaalisti kehittyneitä ja hyvin sosiaalisia nykyään.

epäiltiin toistuvia korvatulehduksia ja liimakorvaa alle 1v ikäisenä syyksi. Nyt on 4½ ja sitä ei saa hiljenemään. R-vika löytyy, mutta muuten kaikki tulee täydelleen. Ja kirjoittaa sekä kirjaimia että numeroita, joten ei se vissiin oppimiseen liity?



Nyt kuopus 2v ja sanat yhtä puuroa (ne muutamat mitä tulee) puheterapeutilla käydään, itse en oikein tiedä miksi, mutta kun kunta maksaa, niin mikäs siinä.

vasta 4-vuotiaana, joitain sanoja ennen sitä toki. Puhui jotain omaa mongerruskieltä vuotta nuoremman siskonsa kanssa ensin. sisko oppi puhumaan ihan suomea kyllä paljon ennen poikaa.



poika oli vaan kiinnostunut enemmän muista asioista.



Puhuu ihan hyvin nyt 7-vuotiaana, ehkä vähän miettii edelleen sanoja, mutta tutkittu on ei mitään "vikaa". osaa lukea ja kirjoittaa ja laskea.



ollut aina enemmän "liikunnallinen". ei myöskään sosiaalisissa taidoissa vikaa.



Ei siis tietoa miksi alkoi puhua vasta niin myöhään. Mutta koska motorisissa taidoissa ei ikinä ollut vikaa, ei oltu ikinä niin huolissaan, toisin kuin puheterapeutti, jonka mielestä poika ei todnäk ikinä tulisi oppimaan puhumaan.



kävi puheterapiassa 3-5 vuotiaana.

Eli kyseessa oli poika (tytot oppii yleensa aikaisemmin puhumaan kuin pojat, niin myos meilla; isosisko alkoi puhua 1 v), lisaksi motorisesti melko lahjakas (eli motoriikka meni puheen edelle: nousi seisomaan 7,5 kk ja "juoksi" 11 kk); paatekija kuitenkin oli, etta poika kuulee (ja nykyisin myos kayttaa itse) paivittain neljaa kielta (monikielisyys hidastaa monilla, ei tosin kaikilla, puheen aloittamista).

ihan vanhan kansan viisaus, että aikainen liikkuja, myöhäinen puhuja ja vice versa. Itse aloin puhua 7kk, mutta kävellä kuitenkin "normaaliin aikaan" 12kk. Varmaankin tämän seurauksena motoriikka jäikin sitten heikoksi, eli olen tosi kömpelö vieläkin ja lapsena ihan toivoton esim. kengännauhojen solmiminen ei meinannut sujua millään :)

nyt 4 v puhuu kuin papupata. Liikunnallinen poika myös. Puhe vaan kehittyi myöhemmin, enkä siitä ehtinyt huolestuakaan. Kun sitten alkoi enemmän jutella, niin oppi esimerkiksi r-kirjaimen melkein heti. Pikkuveli on nyt 1,5 v, eikä sanavarastoon kuulu kuin äiti ja isi. Odotellaan ihan rauhassa :-)

nyt syksyllä. Juttelee vilkkaasti tukiviittomilla, puhuttuja sanoja sen sijaan vain n. 10. Tukiviittomat ovat suuri helpotus turhautumiseen ja lapsesta hauskaa opettaa vanhemmille uusia viittomia. Viimeksi opin aamulla reppu-viittoman, eilen sanan kettu.



Epäillään dyspraksiaa.

oma myöhään puhumaan oppinut lapsi oppi myös myöhään kävelemään noin puolitoista vuotiaana.

enemmän puheenviivästymä-ongelmia kuin tytöillä.



Lapsi alkoi kontata 6 kk:n iässä, nousi tukea vasten seisomaan 7 kk:n iässä ja alkoi kävellä 10 kk:n iässä. Puhe jäi motorisen kehityksen (tältä osin) jalkoihin, luulen, vaikka muitakin taustasyitä on.

oma myöhään puhumaan oppinut lapsi oppi myös myöhään kävelemään noin puolitoista vuotiaana.

näppärä sormistaan :) #12

nyt syksyllä. Juttelee vilkkaasti tukiviittomilla, puhuttuja sanoja sen sijaan vain n. 10. Tukiviittomat ovat suuri helpotus turhautumiseen ja lapsesta hauskaa opettaa vanhemmille uusia viittomia. Viimeksi opin aamulla reppu-viittoman, eilen sanan kettu.

Epäillään dyspraksiaa.

Sanoja - jotka siis me perhe ymmärrämme - on parisenkymmentä, mutta puheterapeutti ei epäile dyspraksiaa, mitään vikaa suun motoriikassa ei kuulemma ole ja kaikkia äänteitä tulee. Tukiviittomia opetellaan kotona ja päiväkodissa ja odotellaan puheen tulemista. Mitään autismiepäilyjäkään ei ole.

eli poika liikkui vuoden iässä ja sanoja oli jo monta sekä heti perään tuli jo pitkiäkin lauseita. Liikkuminen on ehkä jäänyt hieman kömpelöksi eli ei ole mikään liikunnallinen kiikkuja... mutta tyttö 2v. ja ei ole kuin pari sanaa sekä omaa höpötystä mutta kiikkuu, kiipeilee, juoksee ja liikkuu tosi ketterästi. Nyt olen alkanut miettimään pitäisikö puheesta olla huolissaan?? Ymmärtää kyllä puhutun. Muuten en ole kehityksessä huomannut mitään ihmeellistä, kovia kiukkukohtauksia tulee välillä jossa huudetaan aivan mitätöntä asiaa kauan...ja kysessä on keskoslapsi!

kun tuntuu että omassa tuttavapiirissä kaikki tämänikäiset puhuvat jo vaikka mitä. Meilläkin lapsi on poika, ja olen myös tutustunut tuohon, että pojilla puhe on noin puoli vuotta työttöjä myöhäisempää ihan normistikin. Meidän poika turhautuu joskus, mutta ei yleensä. Tuntuu että se lähinnä höpöttelee, ei edes odota mitään ymmärrystä. Paitsi jos pyytää jotain. Usein nekin tajutaan, koska tiedetään mistä tykkää ym.



ap

Itse en oo osannut olla noin fiksu, että noin ajoissa jo olisin tutkinut kaikkia mahdollisuuksia.



Meidän poika alkoi puhumaan 2 v 2 kk ikäisenä. Nopeasti kyllä sitten kehittyi taidossa, ja parin kuukauden päästä puhui ihan normaalisti pitkiä ja mutkikkaita lauseita. Eli vaikka puhe alkoi myöhään, niin otti ikätoverit kiinni saman tien.



Mutta nyt poika on 5-vuotias ja epäilen aistihäiriötä SI-häiriötä. Ollaan juuri menossa arvioitavaksi. Mutta olen toki itsekin näitä juttuja nyt opiskellut, ja kyllä tuo myöhäinen puheen alkaminen on yksi oire muiden joukossa. Mutta muitakin eri oireita on kymmeniä, joten en vielä tuon pelkän puheen vuoksi osannut epäillä yhtään mitään.



Ja tuo häiriö on sellainen, ettei sitä monesti edes tunnisteta, joten moni lapsi menee "läpi" vain tavallisena mutta vaikeana tai omalaatuisena lapsena.



Mutta kuten tässä ketjussa huomataan, niin myöhään puhuvatkin ovat useimmiten kuitenkin ihan terveitä ja tavallisia lapsia.