Minkä ikäiselle lapselle olette puhuneet kuolemasta?

Isäni kuoli silloin sairastettuaan kauan ja en halunnut (enkä jaksanutkaan) keksiä mitään muita selityksiä. Isäni sairasti ensin kotona ja kun joutui sairaalahoitoon, poika oli käynyt vaariaan katsomassa useasti sairaalassa. Kun isäni kuoli poika oli mukana sekä siunaustilaisuudessa että hautajaisissa (isäni siunattiin ja tuhkattiin asuinpaikkakunnalla ja haudattiin myöhemmin perhehautaamme toiselle paikkakunnalle).



Kerroin että vaari oli kovin sairas ja kuoli eli vaarin ruumis oli jo niin heikko ettei enää jaksanut toimia, mutta vaarin henki elää tähdissä ja seurailee sieltä mitä me täällä touhuillaan. Ja että siellä tähdissä vaari ei enää ole kipeä vaan jaksaa taas pelata jalkapalloa (mikä oli poikani ja vaarin lempitouhua ennen sairautta).



Yhä edelleenkin (tapauksesta kolmisen vuotta) käydään asiaa välillä läpi, nyt jo vähän " syvällisemmin" eli pystyn selittämään tarkemmin mikä vaaria vaivasi ja miksi kuoli. Olemme muutenkin jutelleet kuolemasta kun asia on poikaa askarruttanut, asia ei ole häntä pelottanut vaan ollut lähinnä utelias asian suhteen. Ja edelleen sanoo välillä kun katsahtaa taivaalle että siellä se vaari potkii palloa =). Kerran kävi niinkin että kaupasta saatu heliumpallo lähti karkuun, odotin massiivista itkukiukkukohtausta mutta muksu katseli hetken pallon perään ja oli surullinen, sitten yhtäkkiä alkoi hymyillä ja sanoi että nyt se vaarikin saa oman ilmapallon...

Muita?