Ulkosuomalaiset: ristiäisasiaa
Onko palstalla ulkosuomalaisia, jotka ovat silti tahtoneet lapset kastettavaksi suomalaiseen luterilaiseen kirkkoon? Jos on, niin miten olette tämän käytännössä hoitaneet? Kotimaassanne vai Suomen lomalla? Minkä ikäinen lapsi oli?
Entä voidaanko lapsi "automaattisesti" kastaa vaikkapa seurakunnassa sillä paikkakunnalla, jossa itse kasvoin ja asuin ennen ulkomaille muuttoa, vai vaikuttaako ulkomailla asuminen asiaan mitenkään?
Meillä olisi kummeiksi tulossa siskoni ja miehensä, jotka asuvat Suomessa (kaikki luterilaiset läheiset ovat suomalaisia), ja alustavasti on mietitty, että lapsi kastettaisiin Suomessa sitten, kun viedään hänet ensimmäistä kertaaa Suomeen. Tahtoisin, että hänet kastetaan samassa kirkossa, kun minutkin aikoinaan.
Kommentit (2)
lapset kastettiin Suomessa lomamatkoilla kun ikää oli 2kk ja 5kk. Ensin konsulaatin kautta tehdään ilmoitus ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta ja sitten Suomessa liitetään seurakuntaan (jos siis näin halutaan tehdä, mikään pakkohan ei ole...). Eli periaatteessa vastaa aikuiskastetta, mitään nimiä ym. tässä ei tietysti anneta/ilmoiteta rekistereihin.
Lapsen seurakunta määräytyy äidin seurakunnan mukaan (jos kummatkin vanhemmat kuuluvat kirkkoon, mutta eri seurakunta) tai siis sen seurakunnan mukaan mikä oli viimeksi Suomessa asuessa. Kaste voidaan toki toimittaa muuallakin, paperit vain lähetetään sitten "kotiseurakuntaan". Muiden seurakuntien papeilla ei ole mitään velvollisuutta toimittaa kastetta, mutta etteköhän löydä papinkin kastamaan ilman suurempia ongelmia.
Paperitöitä oli jonkinverran. Suurlähetystöstä muistaakseni asioimme ensin (rekisteröiminen poissaolevaksi Suomen kansalaiseksi?) ja pappi auttoi myös selvittämään, mitä papereita tarvitaan. Ajoissa kannattaa alkaa asioita selvittämään. Tästä on jo hyvin monta vuotta aikaa, tarkalleen en enää muista. Lapsi kastettiin lomalla, oli 4kk vanha silloin.
Toisen lapsen aikaan oli pimeä syksy eikä lomia tiedossa. Hänet kastettiin asuinmaan suomalaisessa seurakunnassa ja läsnä olivat vain kummit ja lähimmät ystävät. Lopulta tuosta jälkimmäisestä kasteesta jäi parhaimat muistot.