Auttakaa sairaanhoitajaa

Millaista työtä teet nyt? Voisitko vaihtaa toisenlaiseen tehtävään?



Sairaanhoitajilla on tosi paljon mahdollisuuksia, aina ei tarvitse olla sairaalassa.



Sairaanhoitajat voivat työskennellä mm.



- Kotisairaanhoidossa

- Vakuutusyhtiössä lääkekorvauskäsittelijänä

- Veripalvelussa

- ehkä Kelassakin?

tms.



Ei tarvitsisi kouluttautua uudelleen..

samalla linjalla edellisen vastaajan kanssa. Koita löytää jotain jossa koulutuksesta hyötyä mutta et olisi itse sairaalassa töissä. Varaa aika vaikka jollekin manpower/eilakaisla konsultille, niillä yleensä on paljon erilaisia paikkoja ja saisit ainakin ideoita. Tsemppiä!

olet töissä nyt? Jos sairaalassa, niin kokeile ainakin vaihtoa esimerkiksi kotisairaanhoitoon vanhusten pariin. Paljon "stressittömämpää" työtä kuin esimerkiksi jossain teho-osastolla tms.



Lisäksi näin saisit luultavasti lähes päivätyön, ainakin suurimmassa osassa sairaanhoitajat työskentelevät vain ma-pe aamuvuoroissa.



Voisit hakea samalla iltakoulutuksiin. Esimerkiksi AMK:ssa on paljon aikuispuolen opintoja. Opiskellaan 3-4 iltana viikossa.



Tai muissa aikuiskoulutuspaikoissa. Katsele kaikkia vaihtoehtoja läpi. Älä missään tapauksessa jää junnaamaan alalle, jossa et tunne viihtyväsi.



Kouluttautumalla iltaisin saat silti samat tulot, ja siinä sivussa uuden ammatin. Toki on rankkaa myös opiskella töiden ohella, mutta varmasti silti stressittömämpää kuin lähtemällä päiväopintoihin ja stressaamalla rahasta.

voisiko ap masennuksen vuoksi hakeutua uudelleen koulutukseen, jonka Kela kustantaa? Tietäisiköhän joku tästä asiasta lisää???

työ vakuutusyhtiössä lääkekorvauskäsittelijänä kuulostaisi mielstäni ihanalta verrattuna nykyiseen tilanteeseeni :)

työ vakuutusyhtiössä lääkekorvauskäsittelijänä kuulostaisi mielstäni ihanalta verrattuna nykyiseen tilanteeseeni :)

Sitten vaan hakemaan :) Tsemppiä!

hoitovapaalla, kun kouluttauduin moderniksi vyöhyketerapeutiksi. Tajusin hakeutuneeni hoitajaksi omien traumojeni takia. Olen keskittynyt hoitamaan muita, jottei minun tarvitsisi huomata olevani itse "hoitoa" vailla. Nyt olen jo pari vuotta käynyt läpi ns. itsenäistymisprosessia ja etsinyt itseäni.



Olen ollut kiltti, enkä tuntenut omia rajojani, vaan sain tyydytystä ja koin itseni tärkeäksi, kun saatoin pelastaa muita (joita tosiasiassa en kuitenkaan onnistunut pelastamaan ja uuvuin).



Hoitotyö "väärällä" tavalla kuluttaa, mutta voi olla, että kun osaan laittaa omat rajani, niin en enää uuvukaan työssäni. Esim. Anna-Liisa Valtavaaran kirja Kiltteydestä kipeät on auttanut minua paljon samoin Tommy Hellstenin kirjat.

mutta muuten tekee mieli kannustaa sinua.



Oletko varmasti toipunut masennuksesta tai saanut siihen asianmukaista hoitoa? Itkien töissäkäyminen on liian rankkaa ja vastuu toisista ihmisistä hiertää ja rassaa jaksamista todenteolla heikoissa voimissa. Ei varmasti ole oikein tai parasta, että jatkat noin vuodesta toiseen - ei itsesi, eikä työkykysi kannalta.



Rohkeita muutoksia ja kokeiluja, jotta löydät itsellesi sopivan työn! Mieti vielä opiskeluvaihtoehtoa -nyt tai myöhemmin. Jos menetät masennuksen takia lopullisesti työkykysi, tulot romahtavat pysyvästi. Onko mitään mahdollisuutta rahoittaa opintoja, jos mieluisan alan löytäisit? Asunnon vaihto pienempään? Ennakkoperintö?



Jos et sairaanhoitajana jaksa jatkaa, muista, että olisit hoitajana varmasti tosi hyvä ja vastuullinen. Herkkyytesi tms. nostaa vain stressitason liian korkealle jaksaaksesi työssäsi. Et siis ole epäonnistunut työssäsi, etkä ole ainoa, jolle näin käy; työ nykymuodossaan vain ei ehkä ole sopiva sinulle.



Oletko muuten saanut pätevää työnohjausta (tai terapiaa)? Siitä voisi olla apua siirtymävaiheessakin, jotta saisit prosessoitua ammattiin opiskeluun, työn aloittamiseen, masennukseen ja työalan/ työtehtävien vaihtamiseen liittyviä ajatuksia ja tunteitasi.

sellaiseen sairaanhoitajaan suhtauduttaisiin, joka hakee lähihoitajan töitä? Itse työskentelen lähihoitajana, ja monta työpaikkaa on sellaista, joissa vastuuta ei tarvitse kantaa. Kotihoidossa vastuun saa siirtää kotisairaanhoitajalle, joka päivystää iltavuorojemmekin aikana. Sama juttu vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa. Itsestäni ei olisi kantamaan sh:n vastuuta, joten olen oikein onnellinen lähihoitajana. ;)



Sitä vaan en tiedä, miten lh:n töihin hakevaan sairaanhoitajaan suhtaudutaan. ;)

teille kaikille ihanan kannustavista viesteistä. Varmasti minulla on taustalla samaa kuin sinulla 8...ja vielä se, että muitahan on paljon helpompi hoitaa kuin itseä. Ja se liika kiltteys, voi kun osaisikin välillä sanoa ei eikä aina kokisi huononmuutta jos jostakin tehtävistä joutuu kieltäytymään.

Työskentelin aikaisemmin kotisairaanhoidossa ja todella viihdyin työssäni, tokihan sekin välillä kuormitti. Meitä oli kyseisessä yksikössä töissä 4 sairaanhoitajaa, usein oli tilanteita joilloin 2 oli sairaana ja sitten loput 2 hoiti 4:n ihmisen työt, kun sijaisia ei saanut ottaa. Mutta näinhän se on monessa muussakin paikassa, voimia ja iloa antoivat ihanat työkaverit ja mieluisa työ. Mieheni töitten vuoksi jouduimme sitten muuttamaan, enkä nykyiseltä paikkakunnaltamme ole saanut töitä kuin keskussairaalasta. Ja se on paikka jonne todella tunnen uupuvani. Olen aina ollut tunnollinen hoitaja, hyvän ihmistuntemukseni avulla myös mielestäni ihan tykätty potilaiden/asiakkaiden keskuudessa. Nyt vain tuntuu, ettei voimia enää ole sairaanhoitajan työhön.

Voihan olla, että masennukseni ei ole täysin hellittänyt ja se osaltaan aiheuttaa tämän tyhjyyden tunteen....mutta ehkä jossakin on minullekkin se "paikka" :)

todella uupunut, masentunutkin ja tunsin musertuvani työtaakan alle. Olin 3- vuorotyössä vaativassa akuutiin hoitotyön yksikössä ja nuorimmaiseni nukkui yöt äärettömän huonosti. Lopulta en enää löytänyt muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua virkavapaalle muuntyyppiseen työhön. Sain sijaisuuden kotihoidosta ja tunsin vihdoin löytäneeni oman paikkani.



Nykyisessä työssäni kotihoidossa omat vahvuuteni tuntuvat pääsevän paremmin esille. Hullua, että kymmenen vuotta meni siihen, että lopulta ymmärsin, etten oikeastaan ole ollenkaan akuuttihoitaja:)



Eräs sairaanhoitaja tuttuni opiskeli hallintoa iltaopiskeluna työn ohessa ja työskentelee tällä hetkellä lähiesimiehenä eräässä vanhusten palvelutalossa.



Moni tuossa esittelikin sinulle eri vaihtoehtoja, joita minäkin lämpimästi suosittelen harkitsemaan. Hoitotyötäkin on monenlaista. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paikkaan, jossa stressaa itsensä kipeäksi! Halauksia ja onnea etsintään!

yhtään kenellekään. Pienessä yksikössä on vain yksi sairaanhoitaja, hänen vapaillaan ja lomillaan ei yhtään. Vastuu on ihan itse kannettava päätöksistään ja nyt kesällä vielä vuoden lähihoitajaksi opiskelleen sijaisen päätöksistä.

olen kokenut samantyylisen burnoutin. itkin töihin mennessäni ja kotona mietin vain töitä j a kauhullla odotin seuraavaa päivää. olin todella väsynyt, niin henkisesti, kuin fyysisestikin.

sain viikon sairaslomaa ensin ja sitten sanoin itseni irti, pakko se oli, kosksa en työstä pystynyt yhtään nauttimaan. nyt sitten tehnyt samalla nimikkeellä eri töitä ja samalla opiskellut avoimessa yo-ssa. tavoitteena tutkinto jonkun vuoden päästä.

Voimia teille vaikeaan elämäntilanteeseenne. Aina on muitakin vaihtoehtoja, ei kannata jäädä junnaamaan tilanteeseen, joka ei voi jatkua pidempään. Itsekin olen koulutuskseltani sh, mutta samoista syistä kuin teillä, tunsin etten jaksanut tuota työtä. Palasin työhön, jossa olin aiemmin ennen sh-uraa. Nyt jatko-opinnot mielessä yliopistossa, eikä suinkaan hoitotieteen puolella :)