Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Taidan tarvita apua.

Vierailija
24.09.2009 |

Väsyttää, vaan väsyttää. Itkettää, koko ajan. Perheessämme paljon huolta lasten terveydestä ja musta tuntuu etten jaksa. Huudan ja tiuskin vaan. Muisti pätkii. Kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta, jopa ystävien tapaaminen. Tarvitsisin vapaa-aikaa, mutta en jaksa sitä lasten levottomuutta kun sieltä kotiin palaavat. On pitänyt jo pari viikkoa hoitaa lasten asioita puhelimessa, en ole jaksanut. Mies painaa pitkää päivää töissä. Rentoutuu han eri tavoin kuin minä eikä ymmärrä tarpeitani.

Jotenkin tuntuu että olen ihan umpikujassa. Tänään läpsäisin kuopusta, nyt puristaa rinnasta kun ajattelin mitä tein.

Mistä saa nopeiten apua?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun lapset palaavat mummolasta kotiin. Tuntuu että helpompaa kun ei vie hoitoon vaikka silti väsyttää.



ap

Vierailija
2/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö mies voi olla lasten kanssa viikonloppuna, että pääsisit johonkin vaikka nukkumaan yöksi ja rentoutumaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

selvität samalla neuvolapuhelulla psykologin numeron,ja tilaat ajan sinne.



Jaksamista,ja voimia!*hali*

Vierailija
4/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo kirjoituksesi tuntui niin ikävän tutulta. Kokeista selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta! Voisiko olla?

Vierailija
5/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun mä sairastuin masennukseen. Eikä se masennus ole tietenkään mikään erillinen siitä elämäntilanteestasi missä olet, vaan sen seuraus. Kun on liian rankkaa, psyyke ja ruumis reagoivat noin. EI ole enää yhtään varavoimaa niitä tilanteita varten jolloin pinna kiristyy, siitä se läpsäisy.



Kannattaa mennä puhumaan asiasta yksin neuvolaan tai lääkäriin, siis ilman lapsia. Pääset varmasti ainakin jonkun kanssa juttelemaan, mahdollisesti sulle ehdotetaan lääkitystä ja perhetyöntekijän apua, sekä osittaista päivähoitoratkaisua jotta saisit levätä ihan arkena eikä tarvitse järjestellä lastenhoitoa.



Mummolareissut on tosiaan raskaita, niiden hintaa maksetaan jälkeenpäin helposti kotona. Päiväkoti on reilu peli, lapsilla on aina siellä paikka miten sovitaan, ja tiedät ettei tarvitse jaksaa niinä päivinä olla ainakaan lasten kanssa.



Ota tosiaan huomisen asiaksi soittaa terveyskeskukseen, niin siitä se lähtee. Hyvää jatkoa sulle!

Vierailija
6/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olevan kai jo ihan masennusta. Kai se kilpirauhanenkin vois olla hyvä testata.



Nyt on semmonen fiilis että perin tunnin vapaat ei enää auta. Pääsen kyllä pois kotoa yksin jos haluan, mutta eniten kaipaan yksinoloa kotona. Hiljaisuutta ja rauhaa. Vastaan kaikesta 24/7 ja sitten jotenkin koen että mis ajattelee sen huudon ja mekkalan ja lasten tottelemattomuuden olevan mun syytä kun en kotiäitinä kasvata niitä kunnolla. Olen monta kertaa pyytänyt että lähtisi lasten kanssa johonkin yöksi. Ei ole kuulemma mitään minne mennä. ehdotin hotelliakin, varaa olisi, ei käy. Mä olen herännyt viimeiset 6 vuotta vähintään kerran yössä lasten takia. Nyt alkaa kamelin selkä murtua.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla masennukseen sairastuessani, täysin arkipäivää minulle joitakin kuukausia, ja sitten vain kyllästyin omaan laiskaan vetämättömään olooni ja hain apua. Kävin juttelemassa muutamia kertoja, otin myös lääkityksen vastaan, sillä tunsin etten selviä eteenpäin ilman apua.



Tsemppiä ja jaksamista sinulle ap.

Vierailija
8/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarvitset ihan todella lepoa. Nyt on varmaan kasaantunut vuosien mittaan liikaa kuormaa ja mieli alkaa velkoa sitä. Mies ei välttämättä tajua, jos ei ole erikoisen empaattinen yksilö, heillä uupuminen oireilee usein eri tavalla ja heillä harvoin on käsitystä siitä mitä on olla kotiäiti 24/7. Puhu siitäkin siellä lääkärissä. Mies pitäis saada kartalle tässä, ettei sluibaa omasta vastuustaan.



Kun mä olin tosi masennuksen kaivossa, mä toivoin et joku ampuis mut ulkoavaruuteen painottomaan tilaan, pimeyteen, missä ei tarttis kuunnella kenenkään pyyntöjä ja tarpeita. Sä olet nyt hirveän uupunut ja sun on saatava pian apua.



Montako lasta sulla on, minkä ikäisiä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaksi tervettä ja kaksi ei. Mitäs jos varaisin heti lääkäriajan ja samalla soittaisin sitä perhetyöntekijää neuvolasta. En kuitenkaan kertois lääkäristä etteivät epää mahdollsita apua. Nimittäin kamalinta olis ettei sitä apua sais.

Miehelle on turha jutella. Ehkä sitten kun on näyttää se masennuslääkkeen resepti.



ap

Vierailija
10/10 |
24.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää on aika tavallista oikeesti. Lääkäri kirjoittaa sulle lääkkeen ja jos hyvin käy, lähetteen psykiatriselle polille. Mielenterveystoimistoon pääsee varmaan helpommin asiakkaaksi, siellä voi jutella vaikka kerran viikossa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa (ainakin mulle siitä oli enemmän apua kuin varsinaisesta terapiasta). Perhetyöntekijästä ei ole apua lastenhoidossa paitsi voi ehkä olla kotona heidän kanssaan kun käyt terapiassa/juttelemassa. Heidän työnsä on enempi neuvoa ja seurata tilannetta.



Jos siltä tuntuu, niin lääkäri voi kirjoittaa todistuksen, jossa suositellaan että lapsesi saisivat nopeasti päiväkotipaikat. Voit päästä jonossa ohi sellaisten, joilla ei ole noin akuuttia hoidon tarvetta. Se vois oikeasti olla tosi hyvä juttu. Masentunut äiti voi olla lapsistakin vähän outo ja pelottavakin, jos on koko aika pinna kireellä ja itkuinen (puhun myös itsestäni, en syytä!) Jos pystyt rentoutumaan kotona lasten ollessa hoidossa, niin jaksat sitten illalla heidän kanssaan paremmin.