Lue keskustelun säännöt.
Kaikki ottaa päähän.
16.10.2009 |
Olen pohtinut, että elämä kannattaa elää harmaassa putkessa, siten ettei mikään liikuta. Ainakin tällaisen ihmisen elämä, jota kaikki ottaa päähän.
Ottaa päähän mies joka ei kokkaa eikä siivoa, ottaa päähän ahdas ja sekainen koti,
ottaa päähän pitkät työpaikat,
ottaa päähän roudata valittavia lapsia päiväkotiin
ottaa päähän kaikki.
Miehelle ei kannata nalkuttaa, ei se muutu. Ei ole rahaa isoon taloon. Pakko käydä töissä että saa ne vähätkin rahat.
Olen päättänyt alkaa tefloniksi. En ajattele mitään, en harmittele mitään, en iloitse mistään (paitsi lasten kanssa olemisesta ja lapsista, he ovat kaikki kaikessa). Suoritan vaan elämääni, kunnes ehkä ulkopuolelta tulee jokin muutos, hyvään tai huonoon. Muuta en jaksa. Ja en tunne itseäni masentuneeksi, kaikki vaan ottaa päähän, enkä jaksa enää rutista. Olen vaan.
Kommentit (5)
Mäkin kirjoittelen aina hyviä juttuja, mutta niihinkään ei kukaan koskaan vastaa. Tsemppiä sulle, ap, ja muista tarttua niihin pieniinkin ilonrippeisiin, mitä ulkopuolelta voi tulla, niistä tulee sitä sietämystä harmauteen. Älä siis ihan silmät kiinni paarusta menemään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista täällä kaikki ottaa välillä päähän,en jaksa enää valittaa miehelle joka asiasta, tekemättömistä kotitöistä jne. Itse olen päättänyt ihan samaa että suoritan vaan elämääni päivästä toiseen.
päivä kerrallaan, eikä kannata odottaa mitään niin ei pety.
ap
että kukaan ei kommentoi mun marinaa.