Onko muita, joilla lapsen uhmakausi hirveintä aikaa elämässä?

että uhma on mennyt ihan siinä samanlaisessa hirveydessä.

Pari vuotta tuota jatkuvaa vastaantappelua on ollut joten ei sen loppumistakaan osaa oikein odottaa :)

Ei ole ollut hirveintä elämässä.

kireellä varsinkin kun kotiäitinä lapsia hoitaa. Musta on ihan turha alkaa vähättelemään pahaa uhmaikää sanomalla, että jossain muussa tilanteessa on vielä hermoja raastavampaa ja vaikeampaa. Murkkuna sitä lasta ei sentään joudu esim. raahaamaan itkevänä ja hysteerisenä paikasta toiseen. Meillä ainakin 4 v. on jo reilut pari vuotta uhmaillut tosi kovaa, että ymmärrän täysin ap, mitä tarkoitit.

Murkkuna sitä lasta ei sentään joudu esim. raahaamaan itkevänä ja hysteerisenä paikasta toiseen.

Yritetään tietysti hoitaa kasvatus niin että noin ei kävisi ;)

nokkavuutta yhtään. Mulle on punainen vaate, kun lapsi on jotakuinkin 6-12-vuotias. Sitä ennen lapset on mulle vain söpöjä ja sen jälkeen niillä on aivot, mutta itse en kestä yhtään tuota "latenssiaikaa".

Yhden lapsen uhmasta vielä selviää, mutta kun siihen samanaikaisesti osuu murkkuikäinen eli kotona kesän murkku ja uhmis niin silloin äiti on jo kovilla.



nimim. kokemusta on

Paljon pahempaa oli kun lapsemme lääkitystä yritettiin vaihtaa toiseen. Uhmaikää (joka ei myöskään ole ollut helppo ) ei voi edes verrata tuohon ajanjaksoon!

että uhma on mennyt ihan siinä samanlaisessa hirveydessä.



Enkä siis jaksa sympatiseerata, kun joku valittaa jostain uhmasta, joka kuitenkin kestää vain lyhyen aikaa, kun itse olen käynyt samanlaista tahtojen taistoa vuosikausia putkeen.