Vanhempainvapaa on ihan järjettömän mittainen

Ehkä kaikkien lapset eivät ole yhtä riippuvaisia kuten teidän lapsi, vaan normaalisti ja sosiaalisesti kehittyneitä, jolloin voivan olla hoidossa ilman kauheaa eroahdistusta.



T. tunnekylmä hirviö

ja vanhempainvapaan loppu häämöttää. Kyllä on tosi pieni vauva vielä ainakin meillä, enkä ikinä voisi viedä sitä parin viikon päästä hoitoon.

tunnekylmä hirviö meinasi viedä lapsensa hoitoon vanhempainvapaan + pitämättömien vuosilomapäivien jälkeen, lapsi tuolloin 11kk.

mutta 11 kk varmaan menee paljonkin. Siihen kun pidetään parit kesälomat päälle jne. No, meidän esikoinen meni 11 kk hoitoon ja hyvin on lapsi selvinny. Kuopus nyt vuoden ja vielä en ole hoitopaikkaa hakenut, mutta kyllä mä raaskisin hänet jo hoitoon viedä. Nyt vaan ei ole pakko, joten jatkamme näin ainakin jouluun.

maailmassahan ei vanhempainvapaat montaa viikkoa kestä.

Ehkä kaikkien lapset eivät ole yhtä riippuvaisia kuten teidän lapsi, vaan normaalisti ja sosiaalisesti kehittyneitä, jolloin voivan olla hoidossa ilman kauheaa eroahdistusta. T. tunnekylmä hirviö

Mutta eipä sitä tunnekylmä hirviö voi ymmärtää. Tuonikäisen lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu tuo "riippuvaisuus", että voi myöhemmin irtaantua turvallisesti ja alkaa pikkuhiljaa ottaa etäisyyttä. tottuuhan ne lapset hoitoon, kun pakko, se äiti unohtuu aina siinä päivän aikana, ja illalla hoitotäti unohtuu, luopumista koko päivän, tunnekylmyys jatkuu....=)

Ehkä kaikkien lapset eivät ole yhtä riippuvaisia kuten teidän lapsi, vaan normaalisti ja sosiaalisesti kehittyneitä, jolloin voivan olla hoidossa ilman kauheaa eroahdistusta. T. tunnekylmä hirviö

Meillä on kyllä ihan sosiaalisesti kehittynyt lapsi(lääkäri kirjoittanut neuvolakorttiin mm. sosiaalisen oloinen). Silti hän potee nyt selvää eroahdistusta ja vanhempainvapaani loppui juuri, enkä todellakaan olisi voinut laittaa häntä hoitoon. Tutkitusti tuo n. 9 kk on todella huono aika aloittaa hoito, suositellaan edes muutaman kuukauden lykkäystä hoidon aloittamiseen, niin monet asiat sujuu paremmin.

Lähes kaikilla vauvoilla on eroahdistusta enemmän tai vähemmän. Tarkoitus ei ollut mollata kenenkään ratkaisua vaan ainoastaan sitä, miksi tällaista seikkaa lapsen kehityksessä ei oteta huomioon.



Kaivathan herneet pois sieltä nenästä?

Äideillä ei ollut edes sellaista vanhempainvapaata mitä meillä nyt on. Pitäisi olla tuostakin kiitollinen. Toki täytyy minunkin myöntää että vanhemmuutta arvostetaan varsin vähän, sillä raskasta tämä on jo yli kolmekymppisenä kaikkine yövalvosimineen. Mutta kyllä ne lapset pärjää siellä hoidossa, on ennenkin pärjännyt niin miksi sitten nyt ei enää pärjäisi ja ihan kunnon kansalaisia suurimmasta osasta on tullut. :)



Itse en kannata tuota vanhempainvapaan tasaamista isän ja äidin kesken. Nääs meidän perheessä meillä on sen verran isot tulo erot että puolisoni jääminen kotiin ei olisi mitenkään järkevää talouden kannalta, saatikaan hänen työ on sellainen luonteeltaan että se ei olisi edes mahdollista.

Kannatan lämpimästi Vihreiden ajamaa 1,5 vuoden vapaata josta isälle kuuluu automaattisesti osa. Ja lisäksi kustannusten tasaamista.

Tää on ehdottomasti hyvä asia, että isälle kuuluisi osa. Mua vaan vähän huolettaa meidän totaaliyksinhuoltajien tilanne, toivottavasti sillon ois yhdellä vanhemmalla mahdollisuus pitää se koko vapaa kun sitä toista vanhempaa ei kertakaikkiaan ole. Ettei siis kyse olisi pelkästään _isän_ vapaa jota jää paitsi jos isää ei ole.

saatat hiukan tunnekylmä tosiaan olla:(((( 9-kuisen ei kuulu olla mikään reipas ja sosiaalinen vaan tarvita ensisijaisesti jatkuvaa läheisyyttä, ihmisen joka voi vastata häne tarpeisiinsa heti ja rauhaa. 9-kuinen on pieni vauva, sylivauva. 2-3-vuotias vasta opettelee reippautta ja sosiaalisuutta ryhmässä.

Ehkä "reipas" vauva pärjää paremmin päiväkodissa kuin toisenlaisella temperamentilla varustettu ja toiset eivät kaipaa läheisyyttä tuttuun aikuiseen niin paljon kuin toiset- mutta koskaan vauvalle ei ole paras mahdollinen paikka suuri lapsiryhmä, vaan se on aina äitin, isän, jonkun sellaisen syli joka hoitaa lasta RAKKAUDESTA ja antaa hälle tätä rakkautta. Hyväkin päiväkodin hoitaja on siellä vain töissä- siinä on valtava ero rakastavaan syliin.

Lapsi joka ei koskaan totu vain häntä varten olevaan rauhaan, lämpöön, rakkauteen, ei sitä ehkä osaa kaivatakaan (mutta varmasti tulee vastaan esim siinä miten pärjää ihmissuhteissaan) mutta kyllä pieni ihminen kaipaa ennen kaikkea suojaa ja hoivaa.

Jos olisin sinä, 2, tutkailisin kiireesti omaa arvomaailmaani. KUkaan ei tule onnelliseksi sillä että oppii pärjäämään ja suorittamaan vaan sillä että oppii rakastamaan.

Mutta eipä sitä tunnekylmä hirviö voi ymmärtää. Tuonikäisen lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu tuo "riippuvaisuus", että voi myöhemmin irtaantua turvallisesti ja alkaa pikkuhiljaa ottaa etäisyyttä. tottuuhan ne lapset hoitoon, kun pakko, se äiti unohtuu aina siinä päivän aikana, ja illalla hoitotäti unohtuu, luopumista koko päivän, tunnekylmyys jatkuu....=)

Aika ikävä tilanne siis Ap:lle kun äiti unohtuu työpiäivän aikana. Lapsi muistaa vaan isän ja siihen sitten tupsahtaa täysin vieras äiti joka ilta. Luopumista joka päivä. Tunnekylmyys siis jatkuu.

Miksi sen vapaan on loputtava juuri silloin kun se ahdistus on pahimmillaan. Jos vauva olisi edes sen 12 kk vanha, hoitoonvieminen voisi olla helpompaa. Toki tässäkin on yksilöllisiä eroja...

käykää katsomassa mitä päivään sisältyy.



Ulkoilua, tuon ikäinen istuu rattaissa. Yksin, kun tätit keinuttaa isompia ym.



Syödessä odottaa vuoroa, että ehditään syöttää, se jäähtynyt ruoka.



Päiväunille mentäessä, odottaa, että joku ehtisi silittää.



12 lasta yleensä pientenryhmässä, kolme hoitajaa, joista yksi ruoka-aikaan syömässä, nukkarissa usein vain yksi, toiset tauolla/ tekemässä paperihommia ym valmisteluja. Ja kun yksi tulee aamuvuoroon, yksi keskivuoroon ja yksi siihen 17 asti olevaan vuoroon, eivät aamulla ja iltapäivällä ole myöskään kaikki paikalla.



Miettikää vielä jos mahdollista, poulivuottakin auttaisi, lapsi oppisi kävelemään ja sanomaan joitain sanoja, ei jää niin jalkoihin.

saatat hiukan tunnekylmä tosiaan olla:(((( 9-kuisen ei kuulu olla mikään reipas ja sosiaalinen vaan tarvita ensisijaisesti jatkuvaa läheisyyttä, ihmisen joka voi vastata häne tarpeisiinsa heti ja rauhaa. 9-kuinen on pieni vauva, sylivauva. 2-3-vuotias vasta opettelee reippautta ja sosiaalisuutta ryhmässä. Ehkä "reipas" vauva pärjää paremmin päiväkodissa kuin toisenlaisella temperamentilla varustettu ja toiset eivät kaipaa läheisyyttä tuttuun aikuiseen niin paljon kuin toiset- mutta koskaan vauvalle ei ole paras mahdollinen paikka suuri lapsiryhmä, vaan se on aina äitin, isän, jonkun sellaisen syli joka hoitaa lasta RAKKAUDESTA ja antaa hälle tätä rakkautta. Hyväkin päiväkodin hoitaja on siellä vain töissä- siinä on valtava ero rakastavaan syliin. Lapsi joka ei koskaan totu vain häntä varten olevaan rauhaan, lämpöön, rakkauteen, ei sitä ehkä osaa kaivatakaan (mutta varmasti tulee vastaan esim siinä miten pärjää ihmissuhteissaan) mutta kyllä pieni ihminen kaipaa ennen kaikkea suojaa ja hoivaa. Jos olisin sinä, 2, tutkailisin kiireesti omaa arvomaailmaani. KUkaan ei tule onnelliseksi sillä että oppii pärjäämään ja suorittamaan vaan sillä että oppii rakastamaan.

Lukekaa nyt rivien välistä mammat! Meidän lapsi meni hoitoon 11 kk ikäisenä. Syyt tiedämme vain me, ei kukaan muu. V..uttaa vaan joka erta kun joku päättää että joku on tunnekylmä katsoen asiaa täysin ulkopuolisena. Se oli kirjoituksen ydin. Että kai minäkin saan haukkua asiasta itään tietämättä kun kerran muillakin on se oikeus? Tuntuu kivalta, vai mitä? :-D

että mahtavaa kun oman lapsen hoitamisesta maksetaan! Ja kotihoidontuenhan saa vaikka olisi tulojakin.



Olennaisempaa on se, että ei menetä työpaikkaansa lapsen takia, vaan on oikeus siihen hoitovapaaseen.

lasta koko ajan. Miten voisi olla parempi vaihtoehto, että lapsi laitetaan istumaan rattaisiin pitkäksi osaksi päivää? Isä on vanhempi siinä missä äitikin.

Tottakai riippuvaisuus kuuluu kehitykseen ja juuri silloin ei voi olla hyvästä irrottaa lasta vanhemmasta. Edelleenkään en kritisoi sinun ratkaisuasi. Teet niinkuin parhaaksi näet.

Mutta eipä sitä tunnekylmä hirviö voi ymmärtää. Tuonikäisen lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu tuo "riippuvaisuus", että voi myöhemmin irtaantua turvallisesti ja alkaa pikkuhiljaa ottaa etäisyyttä. tottuuhan ne lapset hoitoon, kun pakko, se äiti unohtuu aina siinä päivän aikana, ja illalla hoitotäti unohtuu, luopumista koko päivän, tunnekylmyys jatkuu....=)

Aika ikävä tilanne siis Ap:lle kun äiti unohtuu työpiäivän aikana. Lapsi muistaa vaan isän ja siihen sitten tupsahtaa täysin vieras äiti joka ilta. Luopumista joka päivä. Tunnekylmyys siis jatkuu.

sä nyt tulit tänne sitten keuhkoomaan lapsesi pärjäämisestä ja parjaamaan aloittajan vauvaa sosiaaliseti kehittymättömäksi? Pointtina aloittajalla oli se, että olisi parempi että vanhempainvapaa olisi pidempi, jolloin tuosta eroahdistuksesta pääsisi. Olisiko se sulta sitten jotenkin pois, kun tulit tänne heti kärkkäästi puolustelemaan oman lapsesi pärjäämistä ja haukkumaan toisten vauvoja kehittymättömiksi?

itseironiana ymmärsin tuon sun nimimerkin, joo, mutta sinä itsehän V*****lit ap;lle aika rumasti en siinä rivien välistä mitään nähnyt.

Suurimmalla osalla ihmisistä on pätevä syy viedä lapsi liian aikaisin hoitoon, MUTTA se ei muuta sitä tosiasiaa että se ei ole lapselle HYVÄKSI.

IHmettelen suuresti miksi halveksit ap;n ahdistusta siitä että hän joutuu viemään lapsen hoitoon.

vaikka sama kuin työttömyyskorvaus, se kelan siis.



Sellaisissa perheissä hoitovapaa toimii, joissa perheellä yhteiset menot ja tulot. Nyt kun täältä lukenut, että hoitovapaalla äiti velkaantuu, kun pitää maksaa yhtä paljon lainaa tai vuokraa kuin työssäkäyvä isä, niin alan ymmärtää että joidenkin pakko mennä töihin heti vanh.vapaan jälkeen. Sääli.