Miksi lapseni eivät leiki leluilla?

Päättömällä riehumisella on oma tärkeä tehtävänsä aivojen tasapainoisen ja monipuolisen kehittymisen kannalta. Matti Bergström, neurologi kutsuu niitä mustiksi leikeiksi.



On kuitenkin huolestuttavaa, jos rinnalla ei ole ns. valkeaa eli järjestynyttä leikkiä.



Ovatko lapset muuten ylivirittyneessä tilassa? Kuinka kommunikaatio ja vuorovaikutus sujuu noin muuten? Ja vielä: Joutuvatko jännittämään kotona jotakin?



Onko sun olemisen tapa kohtaavaa ja dialogista? Komennatko paljon?



Tuossa kysymyksiä, mitkä voivat avata ongelmaa..

En ole termistä kuullutkaan, mutta ei meillä sellaista leikitä.

En tiedä mikä näitä vaivaa, mutta meitä vanhempia tietysti väsyttää kun jatkuvasti pitää komentaa kun meno menee välillä liian hurjaksi.



Itse en tykkää leikkiä, saatan toki joskus olla mukana huoneessa ja ohjaan johonkin leikkiin, mutta kuten sanoin, kun poistun huoneesta, on siellä jo parin minuutin päästä riitaa, pienempi rikkoo rakennelmat tms.



Meillä ei siis todellakaan ole tilanteita, että lapset leikkisivät omissa oloissaan ja me vanhemmat voitaisiin tehdä jotain omia juttujamme ilman jatkuvaa väliin puuttumista.



Mitä voimme tehdä asialle, että tuo riehuminen ja huutaminen loppuisi. Pitääkö siitä rangaista jäähyllä tms.?

Jotenkin jäähyt tuntuvat väärältä tässä kohtaa. Tämä rakentunut, juonellinen leikki on kuitenkin lapsen luonnollinen sisäsyntyinen juttu. Pitäisi miettiä, että minkälaisten olosuhteiden puutteesta johtuu, ettei se "pääse ulos lapsesta"



Onko teillä paljon rauhallista yhdessäoloa...jonkun mielenkiintoisen kirjan tutkimista ja elämän ilmiöistä puhumista?



Jos vanhempien oleminen on jäsentynyttä, niin tämä heijastuu lasten olemistapaan..



Tuntuuko susta, että te miehesi kanssa todella NÄETTE lapsenne?



Tai sit mä en todellakaan tiedä..mutta on mulla 20 vuotta kasvatamista eri muodoissaan takana. Lto:na ja Amk opettajana (mikä on tietysti sitten aikuiskasvatustiedettä)

meillä myös kaksi poikaa ovat aina ainoastaan riehuneet. Riehumisessa on toki joskus leluja mukana, muttei se mitään leikkimistä minusta ole jos juostaan ympäri asuntoa auton tai lentokoneen kanssa ja "leikin" pointti on törmäily ja huuto. Meidän pojat osaavat kyllä leikkiä kumpikin yksikseen omia leikkejään ehkä 15 min - 1 h kerrallaan, mutta yhdessä mikään järkevä ja rauhallinen leikki ei kiinnosta. Olen yrittänyt ohjata ja palkita, turhaan. Ärsyttävää, mutta minkäs mahdat.

et tolla riehumisella, eli mustilla leikeillä on melettömän tärkeä tehtävänsä.



Jopa niin tärkeä, että jos sitä liikaa estetään, niin lapsen aivot eivät pääse kehittymään täyteen mittaansa. Koskaan.



Siin on kyse alemman liskoaivon ja ylemmän aivokuoren välisestä liikenteestä ja tuossa liikenteessä syntyvistä väylistä ja yhteyksistä. Liikenne kulkee limbisen aivokeskuksen kautta...

Anna lapsille aikaa leikkiä rauhassa. Vaikka alkuun yksi kokonainen viikonloppu; Olette koko viikonlopun vain kotona perheen kanssa, ettekä järjestä mitään ulkopuolista ohjelmaa. Annatte lasten vain leikkiä keskenään tai puuhata mitä haluavat. Tämä sujuu tietekin helpommin, jos vanhemmatkin vaikka tekevät kotitöitä tai muuta yhdessä (huom: Ei lasten kanssa, vaan nimenomaan keskenään).

Ei varsinkaan vanhin, poika, mitä nyt legoilla joskus. Keskimmäinen tyttö saattaa leikkiä pehmoleluilla, nuorin on vasta vauva.



Ei leluilla leikkiminen ole ainoa tapa noihin juonellisiin leikkeihin. Minä en lapsena myöskään pitänyt leluista, mutta leikin monenlaisia roolileikkejä, joiden juonikuviot saattoivat jatkua viikosta toiseen. Pojalla on sama tapa leikkiä kuin minullakin lapsena.



Lelut olen tässä talossa todennut toistaiseksi turhiksi. Tarvikkeita poika leikeissään kyllä käyttää, tavallaan leluina, siis normaaleita kodin käyttöesineitä, reppuja, huiveja, keittiövälineitä. Jotenkin lelut on liian mielikuvitusettomia ja sisältävät itsessään ajatuksen, että niillä kuuluu leikkiä tietyllä tavalla, näin minä sen näen.

ja ne saa leikkii rauhassa. Leikki voi jatkua pari tuntia. Juonellista, jotain oikeastikin tapahtunutta (koulu, telttaretki, juhlat jne.). Toisaalta lapset olleet aina paljon kotona ja leikille annettu aikaa. Joskus haluavat aikuisen mukaan leikkiin, ja menen, mutta useammin kahdestaan.

kun meidän 5v.tyttö leikki pari päivää sitten äitiä. "Näitten lasten ei tartte ollenkaan kerätä lelujaan,äiti kyllä siivoaa"

Näillä mielikuvituslapsilla oli kyllä hyvät oltavat, niitten äti teki kaiken niiden puolesta!