äitiysloma vain 3 kk, sitten töihin
Olen raskaana ja miehen työpaikalla on yt-kierroksia ja irtisanomisia...mies selitti, että vanhempainvapaa suojaisi häntä mahdollisilta potkuilta, joten jos meikä voisi olla ihan vaan sen minimiajan, 3 kk, ja sitten palaisin takaisin omaan vakityöhöni...
Miltä tämä teistä kuulostaa? Ei taida olla ihan tavallista, vai onko? Miten suhtautua?
Kommentit (32)
on yt-neuvottelut ja muitakin irtisanotaan, ei hoitovapaa valitettavasti suojaa irtisanomiselta. Itse en sitäpaitsi pystyisi menemään töihin noin pian, jo imetyksenkin takia (joka on minulle tärkeää).
mutta kai voi toimia ihmisistä riippuen.
Meille tuo ei olisi sopinut. Tahdoin imettää pitkään ja vauvan tahtiin. Enkä itse olisi pystynyt olemaan noin pienestä joka päivä monta tuntia erossa.. Eipä meillä kyllä miehen hermotkaan olisi kestäneet. Mutta itse te toisenne tunnette :)
Monessa maassa äitiysloma on vaan sen 3kk ja sen jälkeen äoti menee töihin, lypsää päivällä maitoa seuraavana päivänä syötettäväksi jne.
en ymmärrä minkälainen äiti pystyy olemaan noin pienestä vauvasta erossa työpäivän ajan.
Ja miten käy imetyksen?
mutta lieventäviä asianhaaroja on ollu, että teen vain osa-aikatyötä öisin ja olen palannut aina (3 kertaa)vasta sitten, kun imetys on vauvan halusta ollut loppumaisillaan tai paljon vähentynyt, eli n. 5-6 kk iässä.
Ja meillä mies on halunnut jäädä kotiin, se on aika iso asia haluaako,vai onko pakko. Mutta itse tosiaan tiedätte nämä asiat paremmin omassa perheessänne.
en olisi voinut mitenkään jättää noin pientä. Nyt kun vauva on vuoden, isä jää kotiin. Ja vieläkin kaihertaa kun haluaisin olla vaan vauvan kanssa kotona:/
sillä olen kokenut tämän 1970-luvulla. Saman tapaisia ihmisiä ja vauvoja oli silloinkin, äitiysloma vain ensimmäisen vauvan synnytettyäni oli 6 viikkoa. Seuraavana vuonna oli noussut 2kk asti, sitten 7kk:sta nykyiseen. Ennen omien lasteni syntymää hoidin iltakoululaisena 3-viikkoista vauvaa vauvan kotona ja sain lukea vauvan nukkuessa.
Monilla äideillä oli maidinkerääjät rintaliivien sisällä ja kävivät kaatamassa talteen jos mahdollista työajalla. Maidontulo saattoi muodostua aamulla annettavaksi sekä iltaisin.
Tottakai maito väheni imetyksen harventuessa. Mutta on näin ollut, monen oli mentävä työhön, hoidon sai järjestymään mm. naapuri-kotiäidin luota, hoitaja kotiin, isovanhemmat, sitten seimeen sai 6kk ikäisestä, jos asui sellaisessa paikassa missä niitä oli lastentarhan yhteydessä.
Voit vallan mainioisti imettää aamulla, illalla ja öisin ja sitten lypsät vauvallesi maitoa sen verran, että pärjää miehesi kanssa päivän kotona. Kyllä isätkin osaavat vauvaa hoitaa ja oikeastaan myös heillä on siihen oikeus.
Ongelma on vain se, että vanheimpainvapaa ei suojaa YT-neuvotteluilta ja potkuilta muuta kuin itse vapaan ajan. Eli periaatteessa miehesi voidaan irtisanoa lähes saman tien, kun hän vanhenpainvapaalta palaa takaisin töihin.
Rahallisesti en tosiaankaan osaa sanoa kumpi on järkevämpää, eli se että sinä olet vanhempainvapaalla ja otatte riskin, että miehesi saa potkut ja joutuu sitä kautta karenssin jälkeen päivärahalle. Vaiko se vaihtoehto, että sinä menet töihin, saat palkan ja miehesi saa vanheimpainpäivärahan ja mahdollisesti potkut takaisin töisin mennesssään.
Siinä teillä on pähkäilemistä. Vauva pärjää joka tapauksessa mainiosti, kunhan hähellä on aina edes toinen vanhemmista koko ajan hoitamassa. Me äidit vain tuppaamme olemaan niin itsekkäästi kiinni lapsissamme, että välillä ei näe muita aivan yhtä hyviä ratkaisuja.
on joutunut palaamaan takaisin töihin. Mies on työttömänä kotona ja hoitaa lapsen.
Tuttavani imettää aamuisin ennen töihin lähtöä, päivisin lounastauolla (mies työntää vauvan äidin työpaikalle vaunuissa) ja iltoisin. Ihan hyvin ovat pärjänneet. Vaikka äiti poteekin kovaa eroahdistusta ja vauva kai myös.
Syynä oli se, että minulla oli vain määräaikainen työ ja todellinen pelko siitä, että en saisi jatkoa lainkaan (enkä uutta paikkaa vastaavalta alalta), jos en palaisi pian töihin.
Vauva oli täysimetyksellä siinä vaiheessa, kun aloitin työt. Töiden aloittaminen ei kuitenkaan ollut este imetyksen jatkumiselle. Imetin yhä vauvaa aamulla, töistä palattua, illalla ja yöllä. Muuna aikana isä antoi tuttipullosta maitoa (olin lypsänyt sitä pakastimeen äitiysloman aikana) ja aloitti vähitellen kiinteitä ruokia (siihen aikaan suositus kiinteiden aloittamisesta oli aikaisemmin kuin nykyisin). Vielä yksinkertaisempaa homma olisi ollut, jos olisin pystynyt lypsämään maitoa työpäivän aikana tai isä olisi voinut tuoda vauvan kerran päivässä työpaikalle imetystä varten.
Ainakin meillä kaikki sujui hyvin, enkä nähnyt järjestelyssä suurempia ongelmia.
Vaikka vanhempainvapaa suojaakin irtisanomiselta vain vanhempainvapaan ajan, niin se saattaa hyvinkin olla pelastus miehesi työpaikalle. Jos firman tilanne paranee muutaman kuukauden sisällä, niin ehkä firmalla ei olekaan enää mitään tarvetta uusiin irtisanomisiin siinä vaiheessa, kun miehesi vanhempainvapaa loppuu.
en ymmärrä minkälainen äiti pystyy olemaan noin pienestä vauvasta erossa työpäivän ajan.
Ja miten käy imetyksen?
Jos tosiaan tilanne on se, että rahaa olisi syytä talouteen tulla ja miehen työnsaantimahdollisuudet huonot esimerkiksi paikkakunnasta johtuen, niin kyllä mäkin varmaan töihin menisin.
Kokonaisuuttahan näissä pitää katsoa. Jos miehellä olisi todennäköistä pitkä, niin kyllä se painaisi vaakakupissa aika paljon.
Samoin jos teillä on vanhempia lapsia, niin kyllä heitäkin pitää ajatella. Saavat tuolla järjestelyllä jatkaa harrastuksia jne.
Mikäänhän ei estä tekemästä niinkään, että isä jää vanhempainvapaalle ja hakee toista työtä kiivaasti. Sinä olet töissä ja jos työnsaanti tärppää, niin jäät uudestaan vanhempainvapaalle ja sitten kotihoidontuelle. Siis jos nyt menet 3 kk jälkeen töihin, niin ei silti tarkoita sitä, että et ole ikinä kotona.
Asumme eri maassa, ja täällä se nyt oli vähän maan tapa.
Vauva on ollut täysimetyksellä kuukauden töiden aloittamisen jälkeen. Nyt aloimme antaa maistiaissoseita, mutta mitään ravinnollista merkitystä sillä ei vielä ole, maito on pääasiallinen ravinto edelleen. Syötän vauvan aamulla, lypsän pari kertaa töissä ja tuon maidon kotiin seuraavaa päivää varten. Vauva pärjää au pairin kanssa päivät mainiosti. Kaikki on periaatteessa hyvin...
...mutta. Aivan kamalan rankkaa on, itkettää monena iltana, että näinkö näiden kallisarvoisten hetkien pitää vain valua ohitseni. Pumppaaminen töissä on kamalaa, meillä ei ole oikein miellyttävää paikkaa siihen. Lisäksi se on välillä niin väkisin runnomista että sen ja stressin takia hartiat on aivan jumissa. Koko ajan on yös valtava syyllisyyden taakka ja huono omatunto. Nyt kun tätä kuukauden meni, olen jo pyytänyt kevennystä työtunteihini, vaikka se ajaakin meidänt taloudellisesti aika ahtaalle. Tämä vain on niin kamalaa! Eli en suosittele, jos vain joku muu keino löytyy.
tietenkin sinulle tulee kova ikävä vauvaa töissä, mutta jos tämä on teidän perheelle paras ratkaisu, sitten sitä vaan suosimaan.
Itse huomaan kun mä aina syötän, vaihdan vaipan jne, isä on kyllä kivasti mukana, sivusta. Itse otan johdot käsiin ja kun mies joskus sitten joutuu syöttää, tuntuu ettei siitä tule mitään.
Ja silti poika kasvaa koko ajan.
Tämä teidän malli laittaisi miehesi alusta saakka enemmän olemaan vauvanne kanssa ja ehkä tuleva hoito olisikin teillä tasapuolisempaa.
Yhtään mitään huonoa en teidän mallissa näe. Ja jos irtisanomissuoja on tällä taattu, silloin miehesikin alkaa hengittämään.
onpas tullut paljon kannatusta idealle (0), en ajatellutkaan etta olisi kun avasin ketjun
t. 6kk aiti ja haluan toihin heti!
tietenkin sinulle tulee kova ikävä vauvaa töissä, mutta jos tämä on teidän perheelle paras ratkaisu, sitten sitä vaan suosimaan. Itse huomaan kun mä aina syötän, vaihdan vaipan jne, isä on kyllä kivasti mukana, sivusta. Itse otan johdot käsiin ja kun mies joskus sitten joutuu syöttää, tuntuu ettei siitä tule mitään. Ja silti poika kasvaa koko ajan. Tämä teidän malli laittaisi miehesi alusta saakka enemmän olemaan vauvanne kanssa ja ehkä tuleva hoito olisikin teillä tasapuolisempaa. Yhtään mitään huonoa en teidän mallissa näe. Ja jos irtisanomissuoja on tällä taattu, silloin miehesikin alkaa hengittämään.
Olen 8, joka on lähtenyt aiemmin työelämään (osittain) ja meillä isä on todella tärkeä kaikille lapsille, ovat jo koululaisia. Ja meidän keskinäiselle suhteelle se teki myös hyvää, kun isä näki, mitä se perinteinen koiäidin rooli oikein on.
1) Tohon on vielä monta kuukautta aikaa, että lapsi on 3 kk. Siihen mennessä miehen työpaikan tilanne ehtii muuttua moneen kertaan. Toi ehdotus kuulostaa paniikkiratkaisulta. Eikö miehesi muka saisi ansiosidonnaista joutuessaan työttömäksi? Tehkää tarkat laskelmat siitä, paljonko jäis käteen, ja mistä kaikesta voitte alkaa luopua ja tinkiä.
2) Nyt on arvokeskustelun paikka. Onko lapsi ensimmäinen? Jos on, eikä vielä syntynyt, ei sulla ole vielä käsitystä siitä, kuinka voimakasta kiintymystä ja suojeluvaistoa pieni lapsi äidissään herättää. Erossa oleminen on äidille niin rankka juttu, että se voi tehdä kirjaimellisesti kipeää. Lapsi on teidän kahden aikuisen tärkein asia, jonka saatte elämässänne aikaiseksi. Kaikki, minkä häneen investoitte,tulee kyllä takaisin. Minusta rahasta ja siitä, että äiti saa hoitaa omaa lastaan (jos kokee sen tärkeäksi!), ei voi edes puhua samassa lauseessa. Vähemmällä rahalla pärjäätte varmasti hetken, mut jos susta tuntuu, että sinulta on riistetty arvokkaat ja ainutlaatuiset hetket lapsen kanssa, et unohda sitä ikinä.
3) oletko varmasti työkuntoinen nukuttuasi yön max. kahden tunnin pätkissä, ja siinä välissä olet noussut kahdesti tai useammin imettämään? Sun työntantajalla voi olla hänelläkin mielipide siitä, missä kunnossa työpaikalle tullaan - varsinkin kun hänkin tajuaa, että jäät heti takaisin vanhempainvapaalle kun miehen työtilanne muuttuu, ja sun paikalle on TAAS etsittävä joku. Mieti onko oman maineesi menettäminen ihan tän arvoista. Sun urahan on ihan yhtä arvokas kuin miehenkin.
ja yleensä nainen on vielä hormonaalisesti ym. niin kiinni vauvassa, että töihin paluu ei ehkä olisi kovin helppoa...