äitiysloma vain 3 kk, sitten töihin

1) Tohon on vielä monta kuukautta aikaa, että lapsi on 3 kk. Siihen mennessä miehen työpaikan tilanne ehtii muuttua moneen kertaan. Toi ehdotus kuulostaa paniikkiratkaisulta. Eikö miehesi muka saisi ansiosidonnaista joutuessaan työttömäksi? Tehkää tarkat laskelmat siitä, paljonko jäis käteen, ja mistä kaikesta voitte alkaa luopua ja tinkiä. 2) Nyt on arvokeskustelun paikka. Onko lapsi ensimmäinen? Jos on, eikä vielä syntynyt, ei sulla ole vielä käsitystä siitä, kuinka voimakasta kiintymystä ja suojeluvaistoa pieni lapsi äidissään herättää. Erossa oleminen on äidille niin rankka juttu, että se voi tehdä kirjaimellisesti kipeää. Lapsi on teidän kahden aikuisen tärkein asia, jonka saatte elämässänne aikaiseksi. Kaikki, minkä häneen investoitte,tulee kyllä takaisin. Minusta rahasta ja siitä, että äiti saa hoitaa omaa lastaan (jos kokee sen tärkeäksi!), ei voi edes puhua samassa lauseessa. Vähemmällä rahalla pärjäätte varmasti hetken, mut jos susta tuntuu, että sinulta on riistetty arvokkaat ja ainutlaatuiset hetket lapsen kanssa, et unohda sitä ikinä. 3) oletko varmasti työkuntoinen nukuttuasi yön max. kahden tunnin pätkissä, ja siinä välissä olet noussut kahdesti tai useammin imettämään? Sun työntantajalla voi olla hänelläkin mielipide siitä, missä kunnossa työpaikalle tullaan - varsinkin kun hänkin tajuaa, että jäät heti takaisin vanhempainvapaalle kun miehen työtilanne muuttuu, ja sun paikalle on TAAS etsittävä joku. Mieti onko oman maineesi menettäminen ihan tän arvoista. Sun urahan on ihan yhtä arvokas kuin miehenkin.

Mutta miten olet toiminut itse? Tässä ketjussa ihmiset ovat kertoneet omia hyviä ja huonoja kokemuksiaan em.asiasta. Ei kaikilla kuitenkaan perhe-elämä samanlaista ole.

kun Suomessa on niin iso juttu että on sukupuolten välinen tasa-arvo ettei edes kampaamopalveluja saa mainostaa vain naisille mutta kuitenkin sen on se äiti jonka kuuluu jäädä kotiin ainakin ekat 9kk, mielummin ekat 3 vuotta.

kun Suomessa on niin iso juttu että on sukupuolten välinen tasa-arvo ettei edes kampaamopalveluja saa mainostaa vain naisille mutta kuitenkin sen on se äiti jonka kuuluu jäädä kotiin ainakin ekat 9kk, mielummin ekat 3 vuotta.

Toki isä on yhtä hyvä hoitaja kuin äiti, mutta itse ainakin nimenomaan haluan olla vauvan kanssa kun olen hänet synnyttänytkin. Jotenkin tunneside on niin vahva. lisäksi imetys on minusta niin tärkeä juttu että sitä en lähtisi tärvelemään kiirehtimällä töihin jos ei aivan viimeinen pakko olisi.

..jäi kotio keskimmäisen kanssa kun hän oli 3kk.En imettänyt enään siinä vaiheessa.Kyl te äidit yritätte vaan tehdä itsestänne korvaamattoman, kyllä se isä pärjää ihan yhtä hyvin kuin äiti, kun vaan annetaan mahdollisuus.



En ole kokenut että oisin mistään jäänyt paitsi..Miltä isästä mahtaa tuntua kun hänelle ei anneta samaa mahdollisuutta, olla lapsen kanssa kotona kun vauva on aivan pieni??Jos kerta äiti ei voi jättää lasta isän kanssa ja palata itse töihin, miten voi olettaa isän pystyvän?

Tässä vaiheessa joku alkaa taas väittään että äidit kantaa lasta 10kk ja on luonnollisempaa että äiti on vauvan kanssa.Mennään vuosi eteenpäin samat äidit valittaa kun ei ole ikinä ollut erossa lapsesta ja lapsi on täysin äidissä kiinni.

jo hyvissä ajoin ennen lapsen saamisen yrittämisen aloittamista (!) perhevapaiden jakamisesta, pääasiassa minun toivomuksestani. Silloin sovimme, että pidän tuon 3 kk äitiysloman, ja haemme vanhempainvapaata vasta 1 kk ennen äitiysloman päättymistä, jolloin jo osaamme arvioida, koska isä voi jäädä kotiin. Isähän ei voi hakea vanhempainvapaata ennen lapsen syntymää ja äidilläkin pitää olla jälkitarkastuksen lääkärintodistus, ennen kuin vanhempainvapaa voidaan myöntää (hakeahan äiti voi jo aikaisemmin).



Vauvamme oli niitä vauvoja, jotka halusivat aluksi olla rinnalla ns. koko ajan. Tutti ei kelvannut, tuttipulloa emme edes yrittäneet. Arvioimme, että sopiva hetki tehdä vaihto olisi syksyllä, kun vauva on 7,5 kk. Tällöin vaihto onnistui jo ihan mukavasti. Imetys jatkui edelleen siten, että kävin lounasaikaan imettämässä (työpaikkani on lähellä kotia) ja pumppasin muun päivän aikana tarvittavat maidot jääkaappiin. Vauva joi nämä maidot nokkamukista.



Meillä tämä ratkaisu toimi, sillä työni on melko vapaata ja pystyn tarvittaessa käymään päivän aikana kotona tai jatkamaan töitä illalla kototna. Normaaliin 8-16 työhön tämä ratkaisu ei välttämättä sovi. Lisäksi meillä tuli kesäloma sopivaan kohtaan, joten mies ja vauva pystyivät rauhassa totuttelemaan vähitellen olemaan kahdestaan. Nokkamukista juomistakin aloimme harjoitella jo kesän alussa.

sen aikana saada yt-neuvotteluiden seurauksena potkut?

Mun yks tuttu mietti sitä ja mä olin sitä mieltä että äityisloman aikana voi saada potkut JOS käynnissä yt-neuvottelut mutta hän meinas että ei voi.

Kumpi oikeessa?

tai olisi ollut jos mies olis saanu potkut. Vauva syntyy ihan näinä päivinä ja olisin mennyt tammikuussa töihin jos mies olisi saanut potkut.

mutta hoitovapaalla käsittääkseni voi.

ennen vanhaan ei äitiyslomia tunnettu edes.

Kaikilla oli useampi lapsi ja töitä tehtiin raskauden loppuun saakka ja heti syntymänkin jälkeen raskaita töitä.

korjaa vastaustaan: työnantajalle pitää ilmoittaa viim. 2 kk ennen perhevapaiden aloittamista, joten teimme siis ratkaisumme 2 kk ennen äitiysloman loppumista.

22: meidän lapsi syntyi juuri laman kynnyksellä ja se on näkynyt meidän perhe-elämässä koko ajan. Mun määräaikainen soppari umpeutui äitiyslomalla ja työnantajallani on ollut laajat irtisanomiset. Mies taas jäi työttömäksi juuri kun vanhempainloma alkoi loppua. Sain kesäksi kesätöitä, ja mies jäi hoitamaan lasta. Syksyllä kun työt loppui, vaihdettiin osia ja mies lähti opiskelemaan. Jos löydän töitä, vaihdetaan taas osia ja mies jää kotiin.



En olis missään nimessä voinut lähteä kotoa mihinkään kun lapseni oli aivan pieni, jollei oltais oltu todella, todella pahoissa vaikeuksissa. Se oli elämäni parasta aikaa, eikä mikään raha ois voinut korvata sitä. Olin silloin ihan kiinni vauvassa, ja halusinkin olla, kun taas mies odotti innokkaasti, että lapsi kasvaisi. Muutaman kuukauden päästä tilanne oli taas aivan eri, koska lapsi kehittyy niin vauhdilla, ja oma alun valtava suojelunhalu oli muuttunut seesteisemmäksi huolehtimiseksi.



Sinänsähän näitä asioita on hankala miettiä ennen lapsen syntymää, koska ei voi mitenkään tietää, millainen lapsi sieltä syntyy ja miten ap kokee tilanteen sitten, kun töihin pitäisi lähteä. Ainoa, mikä me tiedetään kaikki äidit on se, että lapsen syntymä on järisyttävä kokemus, ja siinä rytäkässä voi suunnitelmat ja tunnelmat muuttua paljon, sekä isällä että äidillä.

22: Sinänsähän näitä asioita on hankala miettiä ennen lapsen syntymää, koska ei voi mitenkään tietää, millainen lapsi sieltä syntyy ja miten ap kokee tilanteen sitten, kun töihin pitäisi lähteä. Ainoa, mikä me tiedetään kaikki äidit on se, että lapsen syntymä on järisyttävä kokemus, ja siinä rytäkässä voi suunnitelmat ja tunnelmat muuttua paljon, sekä isällä että äidillä.

Komppaan. Lapset ovat hyvin erilaisia. Voi olla täysin mahdollista ja helppoa palata töihin 3kk jälkeen synnytyksestä, jos vauva syö ja nukkuu hyvin ja ei ole koliikkia.

Suuri kysymysmerkki on että kuink aäiti jaksaa? Vauva pärjää varmasti myös isän kanssa, siitä ei ole pelkoa, mutta äiti voi olla vielä silloin kykenemätön töihin.

Jos vauvaa imettäisi vaikka vain sen 3kk (eikä teoriassa sen jälkeen jatkaisi), niin sekin riittää vauvan terveyden kannalta. Tutkimusten mukaan siihen mennessä on jo kerääntynyt tarpeellinen bakteerikanta.