Miksi uskotte johonkin jumalaan?

Ja sitten toiset rupeaa vahvistamaan sitä itsesuggestiota ja toiset ei.

Joskus olen ihan suoraan kysynyt joltain lehtisenjakajalta, miksi hän on vakuuttunut jumalan olemassaolosta. Vastaukseksi sain paasausta ja kehotusta ottaa jeesus vastaan, mutta en mitään vastausta varsinaiseen kysymykseeni. Kai tää kysymys on sellainen, josta heti luullaan, että alan haastamaan ja väittelemään. Olisin vaan ihan vilpittömän kiinnostunut.

..vaatii uskoa jonkinlaiseen loogiseen, luovaan voimaan. Todennäköisyydet sille, että kaikki elämällemme tarpeellinen olisi syntynyt puhtaasti randomilla, ovat niin päätä huimaavia, etten pysty uskomaan niiden käyneen toteen. Helpompi uskoa, että joku ohjasi näitä prosesseja.Tämä aatefilosofinen maailman syntyteoria on jossakin uskoni "kivijalassa" ja yksi puhtaasti loogisista syistäni uskoa.



Kokemuksellisesti olen ollut pitkään melko skeptinen monien massatapahtumien ja "Jumalan ilmestymisten" suhteen: uskon että musiikilla ja taitavilla sanavalinnoilla jotakin uskonnollista kokemusta odottavissa, herkissä ihmisissä voidaan saada aikaan kaikenlaisia massahysteerisiä ilmiöitä, joilla ei paljoakaan tekemistä Jumalan kanssa. Samoin en ihmettele, että viikkojen yksinäisen meditaation, paaston ja Raamatun lukemisen jälkeen ihmisen psyyke alkaa tuottaa itselleen jotakin tilanteeseen sopivaa virikettä.



Samalla kun väitän, että kohtalainen osa siitä, mitä ihmiset väittävät Jumalan kohtaamiseksi, on heidän oman päänsä tuotosta, tunnen myös paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet Jumalan ilman minkäänlaista ulkoista tai sisäistä suggestiota. Fiksuja, koulutettuja, tasapainoisia ihmisiä, jotka vain tietävät Jumalan olevan lähellä heitä ja välittävän heistä. Itse olen kokenut tällaisia "varman tietämisen" hetkiä muutamia. Kaikki on niin selvää ja varmaa tuolloin.

mielenkiintoinen. Minäkin haluaisin tietää vastauksen. Itsekin voisin mielelläni uskoa, jos se toisi jotain harmoniaa elämääni. En vain saa sitä uskoa mistään. Siis niin voimallisena kuin oikeilla uskovilla on.

Olen onnekas, silä olen saanut aina tietää Jumalan läsnäolon, mutta monien ihmeellisten kokemusten kautta Jumalasta on tullut elämässäni itsestäänselvyys.



Jopa niin itsestäänselvä, että joskus tunnen "unohtavani" sen. Saatan automaattisesti lausua pikkurukouksia pitkin päivää.



Se vain on selvä asia minulle. En jaksa sen kummemmin eritellä, vaikka filosofiset olemassaoloteoriatkin ovat tuttuja.



Elän ihan normaalia elämää, Jumala vain siinä mukana (toivottavsti) kaikessa.



Shoppailemaan!

Todennäköisyydet sille, että kaikki elämällemme tarpeellinen olisi syntynyt puhtaasti randomilla, ovat niin päätä huimaavia, etten pysty uskomaan niiden käyneen toteen. Helpompi uskoa, että joku ohjasi näitä prosesseja.

saattaa uskoa että näitä prosesseja joku ohjaa. Ja mitä tulee todennäköisyyksiin, niin ihmisen aivot ei pysty käsittämään niitä aikajänteitä mistä elämän synnyssä ja evoluutiossa on kyse. MILJARDEJA vuosia.

sellaiselle lehtisentyrkyttäjälle todennut, etten ole sinua koskaan pakottanut luopumaan jeesuksesta, joten älä sinä pakota minua ottamaan jeesusta elämääni, koska ei kiinnosta enkä usko.

ei silloin ollu ihmisiä ja jos jumala loi maailman viikossa, mihinkä se jurakausi jäi? entäs miten te selitätte rotujen väliset erot (tumma, vaalea, aasialainen yms) jos ihmiskunta on lähtöisin kahdesta ihmisestä?

ei silloin ollu ihmisiä ja jos jumala loi maailman viikossa, mihinkä se jurakausi jäi? entäs miten te selitätte rotujen väliset erot (tumma, vaalea, aasialainen yms) jos ihmiskunta on lähtöisin kahdesta ihmisestä?

Juuri tuollainen haastaminen/väittely varmaan karkottaa ne ihmiset, jotka voisivat vastata alkuperäiseen kysymykseen.

en ole mikään perinteinen uskovainen, koska en kuulu mihinkään kirkkoon enkä perusta raamatusta ja sen tarinoista. En siedä sitä että joku kertoo minulle miten pitää uskoa tai toimia jotta "kelpuutetaan" taivaspaikkaan.



Uskon siis vahvasti Jumalaan, tunnen hänen läsnäolonsa ja koen saavani vastaukset kysymyksiini, mutten halua ja tarvitse siihen mitään kirkon tapaisia välikäsiä.

Miksi Junala sitten tulee jonkun elämään ja jonkun taas ei jos hän on olemassa? Minäkin olen heikko ihminen ja haluaisin rauhaa ja turvaa jumalasta. Miksei hän minulle ilmesty? Miksi joillekin muille?

sua 11. uskon jumalaan mutta en opin vaan kokemuksen kautta. joskus kun sitä uskoa vähiten odottaa mutta eniten toivoo...

Uskon Jeesukseen koska Jumala on antanut minulle uskon. Olen kuullut evankeliumin, lukenut Raamattua ja olen täysin vakuuttunut siitä että se on totta. Jumala on antanut sydämeeni sellaisen rauhan, mikä ei olisi saavutettavissa millään meditoinnilla tai muilla psyyken keinoilla. Järjellä sitä ei voi selittää, kyse on uskosta. Muiden uskovien todistukset ovat vahvistaneet uskoani.

Jumala on antanut sydämeeni sellaisen rauhan, mikä ei olisi saavutettavissa millään meditoinnilla tai muilla psyyken keinoilla.

No oletkos kokeillut kumpaakaan?

tapaa odotat Jumalan tulevan elämääsi? Onko sinulla jokin suuri odotus jostakin maailmaankääntävästä tapahtumasta?

Itse koen asian niin, että Jumala on siinä vieressä koko ajan, ihan lakkaamatta. Sinun täytyy vain avata mielesi (ja silmäsi ja korvasi), unohtaa ne suuret odotukset ja havaita että olet koko ajan yhteydessä Jumalaan ja ne vastaukset kysymyksiin tulevat eteesi. Monesti hyvin pieninä yllättävinä asioina ja tapahtumina, jotka ymmärrät vasta hetken kuluttua vastauksiksi. Minulle Jumalan vastaukset ovat monesti sellaisia ahaa-elämyksiä, eivät mitään enkelten torvisoittokuntia ja ukkosen jyrinää.

T: 11 :)

Miksi Junala sitten tulee jonkun elämään ja jonkun taas ei jos hän on olemassa? Minäkin olen heikko ihminen ja haluaisin rauhaa ja turvaa jumalasta. Miksei hän minulle ilmesty? Miksi joillekin muille?

Mitä ne pienet asiat ovat ja vahva kokemus jumalasta? Onko se sisäinen tunne vai onko siinä jotain konkreettista tapahtunut?



Mulle ei ole koskaan tullut sellaista oloa, että läsnä olisi jokin henkimaailman juttu. Olen kyllä ollut erittäin vaikuttunut parista katedraalista, joissa olen käynyt. Niissä on kyllä hienosti osattu arkkitehtuurilla saada aikaan tavallaan uskonnollinen kokemus: katse nousee väkisinkin ylöspäin ja näky on huikaiseva, tippa tulee väkisinkin linssiin sellaista kauneutta katsellessa.

Jumala on antanut sydämeeni sellaisen rauhan, mikä ei olisi saavutettavissa millään meditoinnilla tai muilla psyyken keinoilla.

No oletkos kokeillut kumpaakaan?

se on kumma kun itse ei usko, on "heh heh" usein se ainoa asia mitä osaa sanoa.

odotakaan enkä tämän avoimemmin voisi olla. Hiljaisuutta ja pienistä asioista nauttimista on elämä nytkin. Siksi ihmettelenkin, että miksei Jumala minun sydämeeni anna sitä levon ja rauhan tunnetta jos kerran muillekin? Miksi minua syyllistetään ja kehoitetaan olemaan sitä ja tätä ja vielä avoimempi? Kun nytkin olen sepposen selällään auki.

Mitä ne pienet asiat ovat ja vahva kokemus jumalasta? Onko se sisäinen tunne vai onko siinä jotain konkreettista tapahtunut? Mulle ei ole koskaan tullut sellaista oloa, että läsnä olisi jokin henkimaailman juttu. Olen kyllä ollut erittäin vaikuttunut parista katedraalista, joissa olen käynyt. Niissä on kyllä hienosti osattu arkkitehtuurilla saada aikaan tavallaan uskonnollinen kokemus: katse nousee väkisinkin ylöspäin ja näky on huikaiseva, tippa tulee väkisinkin linssiin sellaista kauneutta katsellessa.

mutta on myös yhtä mahdollista että monet kokevat hyvin vahvoja rauhan ja pyhyyhden kokemuksia esim tullessaan uskoon tai rukoillessaan tai ollessaan koolla muiden uskovien kanssa. Jumala ei ole henkimaailman juttu, Jumala on Jumala. Henkimaailma on paholaisesta. Pyhä Henki on ainoa Jumalan Henki.

odotakaan enkä tämän avoimemmin voisi olla. Hiljaisuutta ja pienistä asioista nauttimista on elämä nytkin. Siksi ihmettelenkin, että miksei Jumala minun sydämeeni anna sitä levon ja rauhan tunnetta jos kerran muillekin? Miksi minua syyllistetään ja kehoitetaan olemaan sitä ja tätä ja vielä avoimempi? Kun nytkin olen sepposen selällään auki.

Etsi Jeesusta. Jos Jumala antaa rauhan ja levon tunteen, hyvä niin. Jos et koe sellaisia tunteita, voit silti luottaa siihen että Jumala on läsnä. Jumalalla on aikansa. Joskus uskossa on erämaakausi ja joskus taas saa kokea enemmän tunteita.