Miksi uskotte johonkin jumalaan?
Mikä on saanut sinut vakuuttuneeksi jumalan (tai minkä tahansa muunkin, mihin jossain uskonnossa uskotaan) olemassaolosta? On taustalla jokin selkeä uskonnollinen kokemus, jossa olet "valaistunut" jumalan olemassaolosta? Vai onko uskominen ikään kuin opittu tapa, eli et ole koskaan kokenut mitään erityistä jumalan läsnäolosta, mutta olet "aina" uskonut? Vai onko uskontoon liittyvä aatemaailma ja filosofia se, mikä on saanut sinut vakuuttuneeksi ko. uskonnon oikeellisuudesta?
Kysyn siksi, että itsekin olen joskus ollut ihan isosena riparilla, mutta nyt aikuisena olen jotenkin vaan kasvanut ulos uskonnosta. Monesti mietin, mikä saa ihmiset uskomaan, mikä on se perustelu ja syy, miksi he ovat niin vakuuttuneita jumalan olemassaolosta.
Kommentit (27)
miksei Jumala etsimättä tule? Miksi pitää sitä ja tätä? olen normaali ihminen kuten muutkin, miksi ei minulle tuo rauhaa jos muillekin tuo? Tähän haluan vastauksen.
Itsekin olen täällä joskus kirjoitellut, että mikä on kun se Jumala ei minua kosketa ja anna uskon lahjaa. Sillä niinhän on opetettu, että ei ihminen itse voi päättää että nyt alan uskoa, vaan Jeesuksen pitää koskettaa sydäntä tms.
Minulle ei myöskään ole mennyt järkeen, että miksei se Jeesus kosketa minua vaikka haluaisin?! Olen oikeasti halunnut uskoa ja olla uskovainen rippikoulusta saakka (eli jo 15 vuotta). TUntea sen rauhan ja Jumalan sydämessäni. Mutta kun ei niin ei. En minä väkisin voi uskoa jos en usko. Vaikka haluaisin.
odotakaan enkä tämän avoimemmin voisi olla. Hiljaisuutta ja pienistä asioista nauttimista on elämä nytkin. Siksi ihmettelenkin, että miksei Jumala minun sydämeeni anna sitä levon ja rauhan tunnetta jos kerran muillekin? Miksi minua syyllistetään ja kehoitetaan olemaan sitä ja tätä ja vielä avoimempi? Kun nytkin olen sepposen selällään auki.
miksei Jumala etsimättä tule? Miksi pitää sitä ja tätä? olen normaali ihminen kuten muutkin, miksi ei minulle tuo rauhaa jos muillekin tuo? Tähän haluan vastauksen.
Toisilla on Jeesus-geeni ja toisilla ei. Se aikaansaa tuota pyhyyden tunnetta.
Olet siis samoilla linjoillani (joillain väärillä ilmeisesti ;-)) kanssani, kun meihin ei usko tule.
-24
Olet siis samoilla linjoillani (joillain väärillä ilmeisesti ;-)) kanssani, kun meihin ei usko tule.
Koenhan minäkin paljon jumalallista ympärilläni ja elämässäni, en sitä voi kieltää. Kuuntelen asioita ja olen avoinna. On kauniita ja ihmeellisuiä asiota edessäni päivittäin. Sitä vain jään kaipaamaan, jota niin monet uskovaiset hehkuttaa eli sitä ihmeellistä rauhan ja onnen tunnetta. Se puuttuu. Että voisi Jumalan käsiin laskea elämänsä. Kun lähinnä tuntuu siltä, ettei tässä kukaan muu asiolleni mitään tee kuin minä itse..
nuo tarinoina. Analogioina maailman synnystä jne. Jumalaan uskominen ja esim. evoluutioon uskominen EIVÄT sulje toisiaan pois.