Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiin jos olisit minä?
15.10.2009 |
Olen töissä firmassa, jossa on tappotunnelma, ollut jo 10 vuotta. Työpaikkakiusaamista, syrjintää, jatkuva pelko työn jatkumisesta, paljon burnoutia. Oma palkkani on erittäin hyvä.
Nyt minulla olisi mahdollisuus jäädä kokonaan kotiin, koska mies tienaa hyvin. Tekee matkatyötä, joten oman työn tekeminen on senkin takia jo vaikeaa.
Meillä ei ole velkaa, eläkettä olen kerännyt jo yli pari tonnia, sijoituksia on, talo Helsingissä, kesämökki, säästöjä.
Lapset ovat 7 ja 5 eli eivät ihan pieniä, mutta pieniä tietty vielä.
Olen ollut töissä 14-vuotiaasta ja työorientoitunut, mutta inhoan nykyistä työpaikkaani ja tuntuu että se nävertää minut hengiltä ja valtaa koko elämäni.
Haluaisin olla kotona viitisen vuotta ja sitten katsoa, josko lähtisin ihan muulle alalle.
Kommentit (11)
Rekrytoijan näkökulmasta sanon että älä jää. Fakta on että "vanhan" (lähemmäs 40 ja siitä ylöspäin) uudelleenkouluttautujan on todella hankala saada sitä ensimmäistä uutta työpaikkaa. Näin ei tietenkään saisi olla mutta näin on.
Sinuna lähtisin nyt heti katsomaan uutta työtehtävää. Sellaista jossa voisi vaikkapa tehdä puolipäivää. Sinulla on vielä suht. pienet lapset kuitenkin eli voit käyttää sitä "tekosyynä" kun haet uutta työpaikkaa (ei tarvitse kertoa edellisen työpaikan tappotunnelmasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan etsisin uuden tyopaikan, mahdollisesti osa-aikaisena niinkuin tuossa jo ehdotettiinkin. tai sitten aloittaisin uudelleenkouluttautumisen heti enka 5 vuoden kuluttua.
eli en saa mistään mitään yhtä fiksusti lasten kanssa tehtävää tai sellaista, joka mahdollistaisi lyhyellä varoajalla miehen mukana matkustelun. Ja palkka on niin hyvä, etten pääse vastaavaan missään muualla.
Tämän takia olen työssä pysytellyt, mutta se ei anna minulle, itselleni, henkisesti, yhtään mitään, vaan syö.
Ap
Kun olet pohtinut asiaa monelta kantilta ja haluat sitä silti, niin ehdottomasti kannattaa jäädä kotiin. Varmasti on oikea ratkaisu. Saat olla enemmän kotona lastesi kanssa ja pääset eroon kauhealta kuulostavaa työpaikkaa. Ihme että olet jaksanut näinkin pitkään! Kun kerran taloudellinen tilanne on kunnossa (tulevaisuudessakin taattu?) miehesi ansioista, ja tämä ratkaisu on miehesikin mielestä ok (?), mikä enää estelisi?
Onnea jatkoon, mitä ikinä päätätkin tehdä!
Se olisi varmasti raikasta ja mukavaa. En vain oikein vielä tiedä mitä opiskelisin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selaamaan eri koulutusalojen hakuoppaita (yliopistot, amk:t), saat osviittaa mita olisi tarjolla ja minkalaisia hakuvaatimuksia jne.
Minulla on hyvät paperit ja jo yksi korkeakoulututkinto.
Kieliä tietty voisi aina opiskella lisää. Niistä on aina hyötyä.
Ala joka eniten kiinnostaisi olisi laki. Mutta sitä ei voi opiskella löperösti, vaan alussa on paljon luentoja jne. enkä siihen halua ruveta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kiinteistönvälittäjän työ. Mutta se ei sovi lapsiperheen äidille.
Ap
HSO-tutkinto, MBA, johtamisen erityisanmmattitutkinto, tai sitten jatko-opinnot omalta alaltasi? Jotakin, joka toisi lisäarvoa nykyiseen tutkintoosi, eikä näyttäisi "aukolta" CV:ssä? Mitäs rekrytoija tähän sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itse tein ratkaisun että jäin kotiin. Minäkin haaveilen kiinteistövälittäjän työstä:) Sitten myöhemmin.
töitä kerkiät tod.näk tekemään vielä, mutta lapset kasvavat koko ajan, eikä heidän kanssaan menettämää aikaa saa koskaan takaisin.
omat vanhempani ovat tehneet paljon töitä, enkä samaa halua ikinä omille lapsilleni...