Te jotka olette kärsineet liitoskivuista raskausaikana....
millä viikoilla kivut tuntuivat pahiten? Missä kohtaa kipua tuntui?
Kommentit (11)
Ihan kun puukolla olisi tuikattu, kipu oli terävä ja kamala ja tuntui, että taju lähti! + minulla oli myös muullonkin raskaudessa tuota kipua ja tuntui vaan pahenevan loppua kohden=(
Sitä ennen oli vain juilimista. Jos esim lenkkeilytin koiria, saattoi kipu lyödä jalat alta kesken matkan muutamankin kerran. Ikävältähän se tuntuu, vähän niin kuin puukolla tuikkaistaisiin alakertaan.
Ekassa raskaudessa ei ollut tätä vaivaa, toisessa rv 30 lähtien ja nyt kolmannessa juiliminen alkoi rv 23, eli nuo tuikkaisut alkaa varmaankin nyt aikaisemmin kuin viimeksi.
Mulla liitoskivut parin viimeisen kuun aikana. Tuskaisinta oli sängystä ylös nouseminen ja nukkuessa kyljen kääntäminen. Sillon tuntu, että jalat lähtee lonkista irti
noin viikolla 20. Kipu on ollut lähestulkoon vain ja ainoastaan häpyluussa ja välillä ihan sietämätöntä! Kävely on ollut vaikeaa ja just kyljen kääntäminen sängyssä. Tokassa raskaudessa helpotti, kun ostettiin uusi ja kovemmilla patjoilla varustettu sänky.
Ja loppua kohden paheni. Haaruksissa tuntui ja häpyluussa, mielettömän kipeää teki sängystä nouseminen tai sohvalta. Akupunktio auttoi aina muutamaksi päiväksi kerrallaan ja lopullisesti vain synnytys.
Häpyluussa aivan järjetön jatkuva kipu. Pahimmillaan juuri ylänousun jälkeen. Sellainen tukivyö vähän helpotti, panadolista ei ollut apua.
verrattavissa iskiakseen mutta kipu vain eri paikassa. alkoi varmaan puolen välin jälkeen ja jatkui loppuun asti. se on se, mitä en raskaudesta jäänyt kaipaamaan. :)
Mullakin kipu tuntui lähinnä häpyliitoksessa. Kyljen kääntäminen kesti useita minuutteja, kolina vain kuului häpyliitoksesta, ja ekassa raskaudessa en saanut jalkoja siirrettyä muuten kuin käsien avulla. Kivut eivät edes loppuneet synnytykseen.
liitoskipujen lisäksi ihan järkky iskiaskipu. Oikeesti loppuajan vaan melkein itkin kun sattui vaan. Kyljen kääntäminen oli tuskaa, 5min kävelymatkaan meni yli 30min. Se oli oikeesti kaukana onnellisesta odotuksesta, vedet vaan tirsku silmistä jokaisella liikkeellä. Esikoisesta ei puolestaan ollut mitään suurempia vaivoja. Synnytys oli elämääkin suurempi helpotus kipuhuihn. Ainoastaan iskiaskipu jäi ja sekin hävisi n. vuoden jälkeen kokonaan synnytyksestä. Kauheinta oli myös se, kun esikoinen oli vasta 1v.5kk kun tämä nuorempi syntyi niin hän oli raskauden aikana tosi pieni ja hänen kanssaan oli kuitenkin päivät pärjättävä, vaikka kipu oli asteikolla 1-10 15!
3
tästä vaivasta, vaikka siis toki ikävää kaikille kärsineille. Mulla menossa vasta vko 16 ja jo viikon verran on särkenyt julmetusti tuolta haaruksista, oisko nivuset tms ja välillä särkee myös lonkkia ja joskus vihlaisee kyljestä.
Käveleminen on ajoittain hidasta kipujen takia ja kun nousee ylös pitkän istumisen jälkeen, niin voi tuska. Välillä on pari päivää lähes kivutonta, sitten seuraa taas tuskien päivä.
Tuntui siltä kuin joku olisi törkännyt puukolla lonkkaluihin tuolta sisältä päin. Lähti jalat alta. Onneksi meni ohi...