Miksi naisesimie voi olla äitiys- ja hoitovapaalla yli vuoden ja palata

jäänyt hoitovapaalle, mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää

Luin juuri erään tasa-arvovaltuutetun haastattelua tästä ja hän totesi asian olevan näin. Tosin hän sanoi, että tilanne on parantunut 15 vuodessa selvästi.

Mun mies jäi 1,5 vuodeksi kotiin projektin vetopaikalta. Ihan hyvin onnistui. Ilmoitti ajoissa, ja projektipäällikkö vaihtui mieheni jäädessä pois.



Samaan projektiin ei tietenkään palaa. Se päättyy mieheni kotonaoloaikana. On niitä sit uusia meneillään.



Toki riippuu työpaikasta ja esimeihestä, miten asiaan suhtaudutaan, mutta kyllä mun mielestä on pitkälle myös valintakysymys.

tuota toista ketjua ´Miksi miehesi ei jäänyt hoitovapaalle?´ aloittaessani. On tietysti eri asia, jos äiti on vaikkapa työtön, haluaa ehdottomasti olla kotona niin pitkään kuin mahdollista, on merkittävästi miestään huonopalkkaisempi tms.



T. Sen toisen ketjun ap

Eli kuinka moni mies on suunnitellut jäävänsä hoitovapaalle, mutta tyrmätty työpaikalla. Vai olettavatko miehet vain näin, pitävät itseään korvaamattomina? Jos työnantaja "ei päästä" miehiä hoitovapalle yhtä helposti kuin naisia, niin silloinhan se on selkeää epätasa-arvoisuutta.

kun paitsi voivat, myös joutuvat jäämään hoitovapaalle. Meidän perheessä molemmat olemme koulutettuja ja vaativassa asiantuntijatyössä. Minun palkkani runsaat 10% miehen palkkaa suurempi.



Mieheni koki, ettei "voi" jäädä hoitovapaalle. (Syynä ympäristön odotukset ja ennenkaikkea hänen omat asenteet sukupuolirooleista.) Minun kotiin jäämiseni taas oli ihan luonnollinen asia. Itse olisin mielummin jakanut hoitovapaan niin, että mies olisi ollut kotona imetyksen jälkeiset kuukaudet.



Olen lapsen saatuani oppinut, että sukupuolten todellisesta tasa-arvosta ollaan vielä kovin kaukana.

Meillä asia ei ole enää ajankohtainen ja varmaan "hyvinä aikoina" olisi ollut aivan mahdollista jäädä kotiin joksikin aikaa, jos ei ansionmenetystä oteta huomioon. Projekteja oli pilvin pimein ja välillä mies oli matkoilla melkein kuukauden-puolitoista putkeen eri projektien tiimoilta, kävi vaan kotona pesemässä vaatteet. Siis hurjimpana aikana.



Syksyllä 2008 kaikki muuttui kuin olisi ajanut päin seinää. Tilauskanta romahti ja projekteista taisteltiin kynsin ja hampain. Kukaan ei vielä keväällä aavistanut tulevaa ja muutoksen rajuutta, vaan firmaan mm. rekrytoitiin. Alkuvuodesta alkoivat YT:t odotetusti ja väkeä pistettiin pihalle rankalla kädellä, todella paljon odotettua rankemmalla kädellä. Luultavasti vielä toinen kierros on edessä. Mieheni osastolta sai lähteä 3 hoitovapaalta juuri palannutta naista ja huomattavasti useampi mies (eivät siis olleet hoitovapaalla, miesvaltainen ala). Osaaminen ei enää vastannut vaatimuksia ja kun peli oli todella kovaa, ei paljon millään ollut merkitystä. Yksi nainen älysi lähteä hoitovapaalle juuri ennen yt:n alkamista, mutta ihan yleinen keskustelunaihe on, ettei enää pääse takaisin hommiin. Osastolle jäi yksi vanhempi ja kokenut nainen.



Sattumoisin oma mieheni oli juuri viimeisen "hyvän" vuoden päässyt tekemään projekteja, joista karttui sellaista osaamista, johon yrityksen liiketoimintaa jatkossa päätettiin suunnata. Samoin pääsi juuri viimeisen vuoden aikana tekemään projekteja maassa, jossa kysyntä yhä on kiivasta ja josta jatkossakin odotetaan sitä kohdetta jonne kauppa vetää. Paljon tuuria siis matkassa. Mietinpä vaan, jos olisi ollut juuri ennen syksyä vaikka 6 kk hoitovapaalla, eikä olisi ollut juuri pahimpaan aikaan parissa kriittisen tärkeässä projektissa asiantuntijana...Täysin turhaa jossitella tietenkin. Mutta tilanne muuttui niin nopeasti ja niin rajusti ja koska kyseessä on erään suomen johtavan yritysjohtajan hienosti määrittelemä "auringonlaskun ala", ei tuntuvaa työpaikkojen lisäystä ole edes jatkossa odotettavissa.



Tuossa karsinnassa ei ollut mitään merkitystä sillä oletko mies vai nainen vaan sillä mitä osaat ja mitä on tulossa, sekä se, miten osaamisesi vastaa nopeasti muuttunutta markkinatilannetta. Varmasti on perheelle antoisaa että isä on hoitovapaalla. Mielestäni kuitenkin vielä tärkeämpää on perheen toimeentulon turvaaminen niin hyvin kuin itsellä on siihen mahdollista vaikuttaa. Etenkin tilanteessa, jossa äidillä ei ole työpaikkaa odottamassa.



Ja juu, kaikki on valintakysymyksiä ja myymällä talot ja tavarat kaikilla on mahdollisuus olla kotona vaikka koko elämä.Tässä nyt vaan yksi tarina, jossa ehkä oli ihan hyvä, että ei väkisin tasattu hoitovapaita vaan periaatteen vuoksi kun se ei ollut kummankaan intresseissä.

Itse en ollut esimiestehtävässä äitiyslomalle jäädessäni, mutta vaativassa asiantuntijatehtävässä kuitenkin, vakaana aikomuksenani palata samoihin hommiin äitiysloman ja lyhyen hoitovapaan jälkeen. Kuinkas kävikään, vauvani ei ollut vielä kolmen kuukauden ikäinenkään, kun työnantajani aloitti rajut saneeraukset ja lakkautti koko sen osaston, jolla olin työskennellyt. Minulla ei siis ollutkaan työpaikkaa, johon palata. Oma työsuhteeni tietysti säilyi ja onnistuin omalla aktiivisuudellani löytämään samasta firmasta vielä uuden työn, joten jälkikäteen voi todeta, että kannatti olla äitiyslomalla. Nyt olen esimiestehtävässä ja moni kärkkyy paikkaani. Lisäksi työnantajani pyörittää toistuvaa yt-neuvottelurumbaa, jolta me esimiehet olemme toistaiseksi välttyneet (olemme tietenkin joutuneet irtisanomaan ihmisiä, mutta itse emme ole olleet uhan alla). Jos nyt jäisin äitiyslomalle, en varmasti voisi enää palata samaan tehtävää. Lain määrittämää samantasoista tehtävääkään tuskin löytyisi, säästötoimet kun estävät uusien toimintojen perustamisen ja kaikki nykyiset esimiehet pitävät kynsin ja hampain kiinni omasta paikastaan.

niin vaan palata äitiyslomankaan jälkeen samaan hommaan. Periaatteessa vastaavaan, mutta vastaava ja vastaava on aina kysymysmerkki ja kuinka moni ihminen on valmis haastamaan Nokian tyyppisen firman oikeuteen? Siinäpä tappelet niiden loputtoman kassan ja juristiarmeijan kanssa... Ja mihin sitten seuraavaksi töihin?