Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu se, että joillakin lapsilla on sosiaalista
Kommentit (16)
Ainukainen saa usein helposti tilanteissa periksi, koska on lapsi eikä aikuisten mielestä kykene sovittelemaan ja luovimaan tilannetta.
meidän lapsi ainokainen,tulee erittäin hyvin juttuun aikuisten kanssa, tietäväinen ja osaava kaveri, mutta pk:ssa joutunut monen monta kertaa koville. ei osaa "pelin sääntöjä". sisarusten kanssa opittaneen esim. tönimään ja härnäämään salaa, ilman, että jäädään kiinni. toisaalta lapseni erittäin empaattinen ja huolehtii mielellään muiden hyvinvoinnista. ja iloinen :) mutta ei siis osaa kovin hyvin käyttää kyynärpäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukaan positiivinen asia, ei kyynärpäätekniikan käyttöä. Toki sisarukset ovat varmaan yksi tekijä, mutta mitä muita. Tarkoitan esim porukan sääntöjen oppimista, toisten huomioimista, lasten omaa "small talkia" jne.
oman lapsen + kolme muuta kerhosta ja vein takaisin pph:lle. Juoksivat kuin neljä pientä rasvattua salamaa hakemaan reput ja juoksivat autolle ja hilpeä juttelu oli käynnissä koko matkan. Näyttivät onnellisilta lapsilta. Meinaan vaan, että ainakin tuossa porukassa minun ujo ainokainen pärjää, aina olen siitä pikkasen huolissani.
meidän ainokainen on ihan normitottelevainen ja toiset huomioiva, kotona näet voidaan pitää sille ainokaisellekin ihan säännöt ;) mutta varmaan ns. pikkuvanha. ehkä se lasten oma small talk uupuu, mutta opitaan sitä kai päiväkodissakin ja pihalla.
meidän ainokainen on ihan normitottelevainen ja toiset huomioiva, kotona näet voidaan pitää sille ainokaisellekin ihan säännöt ;) mutta varmaan ns. pikkuvanha. ehkä se lasten oma small talk uupuu, mutta opitaan sitä kai päiväkodissakin ja pihalla.
koittaa ratkoa tilanteita uudestaan ja uudestaan itseän pienemmän kanssa kotona. Tottelevaisuudella ei ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aina ne jää kiinni jos tekee pahojaan, satuttaa toista tms.!! :D
Sääntöjä meilläkin noudatetaan ja lapset osaa olla kohteliaita: se lähtee omasta esimerkistä.
Sama koskee myötätuntoa, sosiaalisiataitoja: voidaan sanoa lapselle että se sattuu kun lyö.
- Kun sinä kaaduit eilen ja kopautit jalan pöytään niin sehän sattui (tai jos joku on lyönyt)! Samanlailla sattuu kun siihen lyö.
Noin selittämällä meillä on lapset oppinut että lyöminen sattuu.
KOvin pienet ei tajua vaikka kuinka jauhaa! Ei saa vaatia liikaa lapselta.
Helppo ja yksinkertanen lyhyt esimerkki milloin lasta on lyöty tai on kaatunut niin sen laittaa vertaukseksi.
On ainakin meillä toiminut! En sano että AINA toimii kaikilla, ehkä he ovat niitä jotka tinttaa "salaa" meillä lapset lyö ihan reilusti. :)
loytamaan kavereita. paremmat sosiaaliset taidot kuin minulla. olen huomannut etta lapset joilla on sisaruksia ovat jotenkin ilkeampia, joutuvat taistelemaan vanhempien huomiosta ja omasta tilastaan sisarusten kanssa. ei millaan tavalla paha asia, silla sehan on osa elamaa, mutta tykkaan kylla meidan hepusta joka on kaikkien kaveri, elama ei ole VIELA kilpailua joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ovat joustavampia ja sovittelevampia luonteeltaan, toiset ovat tahtoihmisiä, jotka jyräävät muut, jos eivät pidä varaansa. Toisilla on tarve miellyttää muita enemmän kuin toisilla. Luonne-erot näkyvät jo vauvana.
Sitten on toinen luku se, miten lasta ohjataan huomioimaan muut ja miten lapsen käyttäytymiseen suhtaudutaan.
Onnellinen se lapsi, joka on reipas ja pidetty kaveri hyvien sosiaalisten taipumustensa ansiosta tarvitsematta alistua tai ostaa omaa paikkaansa kaveriporukassa, vaan pärjää ja kelpaa aitona itsenään.
vääntää teoriaa siitä, että lapsen käyttäytymisen selittäjä on itsestään selvästi sisarusten lukumäärä.
Itselläni on kaksi lasta, joista toinen on valloittava ja pidetty kaveri ja joka ei helposti ajaudu kahnauksiin, eikä tee melua joka asiasta. Toinen on pippurisempi ja periaatteellisempi tapaus, jonka on täytynyt kovasti tehdä töitä (vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden avulla) sen eteen, että yhteiselo sujuisi leppoisammin. Hypoteesi siitä, että ainoalapsisuus toisi auvon ja onnen kaverisuhteissa, ei päde tällä kokonaisella kahden lapsen otannalla. Luonne-erot selittävät sen sijaan jotakin.
meilla ainokainen aivan loistava...loytamaan kavereita. paremmat sosiaaliset taidot kuin minulla. olen huomannut etta lapset joilla on sisaruksia ovat jotenkin ilkeampia, joutuvat taistelemaan vanhempien huomiosta ja omasta tilastaan sisarusten kanssa. ei millaan tavalla paha asia, silla sehan on osa elamaa, mutta tykkaan kylla meidan hepusta joka on kaikkien kaveri, elama ei ole VIELA kilpailua joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ainukaisten vanhemmat suoltavat kehusanoja ainukaisistaan ja useamman omaavat tekevät samoin. Puolensa kummallakin, persoonasta ja kasvatuksesta on paljon kiinni miten lapsi ryhmässä toimii.. ei voi yleistää.
No meillä on joskus ollut ihan vaan se yksikin! :D
Ei siihen tarvita kahta tai kuutta lasta että lapsi tajuaa että sattuu kun jalan kopauttaa johonkin, sama jos siihen toinen lyö kädellä tai kepillä tai kaatuu.
Jos lapselle ei kerro asioita niin ei silloin anna avaimia käsitellä asiaa.
Tosin, vaikka hiekkiksella sen yhdenkin lapsen kanssa on saanut huokailla kun lapselta otetaan lelu kädestä ja tulee isku takasin kun toinen pettyy kun lelu otettiin pois: aina se lyöminen ei ole pahaa tarkoittava vaan keino kertoa että itseä harmittaa.
Enkä nyt sano että saa purra/lyödä jos joku ottaa lelun tai lyö ensin, mutta se on aikuisen silmässä nopeasti isompi virhe jos reagoi hampailla lelun menettämiseen..
Ja yksilöinä noita lapsia tarttee aina pitää, vaikka niitä on monta, niin aina saa kasvattaa alusta lähtien jokasen pienen!!
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kylla sekin vaikuttaa etta on ainoa lapsi.. on pakko loytaa kavereita jos kaverin haluaa kun sita ei ole perheessa.
12 No meillä on joskus ollut ihan vaan se yksikin! :D
8
Miten tuo liittyy tuohon kirjoitukseen?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se sisarusten lukumäärä (on niitä tai ei) kerro suoraan, millaisia keinoja meidän Matilla tai teidän Maijalla on etsiä kavereita?
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta mielestäni on aikamoista keittiöpsykologiaa vääntää jokin kaikenkattava perustelu sisarusten lukumäärästä siihen, millaista "sosiaalista pelisilmää" (mitä ap peräänkuulutti) kullakin lapsella on. Kodin ilmapiiri ja vanhempien taidot ohjata lapsia ihmissuhdetaidoissa eivät sidottu lasten lukumäärään.
9 viela. tietenkin luonne vaikuttaa aivan mahtavan paljon mutta kylla sekin vaikuttaa etta on ainoa lapsi.. on pakko loytaa kavereita jos kaverin haluaa kun sita ei ole perheessa.
Miten se nyt liittyisi??? No ihan sillä miten sanoin!
Että joskus meilläkin on ollut se YKSI lapsi!
Ei meillä ole edes kaksosia tullut missään vaiheessa.
Ne on yksitelleen oppinut sosiaalisia juttuja ja esikoinen osasi jo kun vauva ei tajunnut mitään mistään. Ymmärrätkö?
Ja meillä lapset ei osaa kyynerpäitä käyttää vaikka niitä tuossa sisaruksia nyt on, samanlailla kaikki lapset mottaa, oli sisaruksia tai ei ja hiekkiksella kaikki samanlaisia.
Kamala huuto jos yksi mottaa, eli heti jää kiinni.
Meillä lapset kanteleekin toisen tekemisestä!
8
meidän lapsi ainokainen,tulee erittäin hyvin juttuun aikuisten kanssa, tietäväinen ja osaava kaveri, mutta pk:ssa joutunut monen monta kertaa koville. ei osaa "pelin sääntöjä". sisarusten kanssa opittaneen esim. tönimään ja härnäämään salaa, ilman, että jäädään kiinni. toisaalta lapseni erittäin empaattinen ja huolehtii mielellään muiden hyvinvoinnista. ja iloinen :) mutta ei siis osaa kovin hyvin käyttää kyynärpäitä.