4,5-5-vuoden ikäero sisaruksilla. KOKEMUKSIA!

Aivan mahtava ikäero. Isompi oli jo niin iso, että puhumalla ja huomioimalla ei mitään mustasukkaisuutta ole ilmennyt. Osasi alusta asti iloita tulokkaasta.



Isompi on myös jo niin omatoiminen, että hänestä on jo apua vauvanhoidossa. Ja seuraa äidille :)



Mutta toisaalta ikäero on sen verran pieni, että lapsista on seuraa toisilleen. Meillä 6v ja 2v touhuavat kotona yhdessä paljonkin. Eli lähinnä mopoilevat, juoksevat, painivat, rakentavat majoja ym.



Ja ihanaa on että isompi suojelee pienempää ja auttaa häntä.

koulussa eroa oli 5 luokkaa.



Oikein koskaan ei olla ollut kavereita. Vauva-sisko vei minun etuoikeuteni eli äidin. Vähän kasvettuaan sotki minun ja kavereitteni leikit, vielä kun vähän kasvoi noin 5vuotiaaksi jouduin vahtimaan siskoa ja kesällä kun olin lomalla piti meidän kahdestaan aamuisin lähteä mummolle hoitoon kun minä olin niin iso jo.



Vasta nyt aikuisena kun minun kuopuksella ja siskon esikoisella ei ole kuin 1,5v ikäeroa on jotain yhteistä löytynyt. Vaikka välillä ajattelen onko sitä vielä kun vanhemmistamme aika jättää.

Vauva-aika oli ihanaa kun isompi osasi ja halusi osallistua vauvan hoitoon. 5-vuotias myös jo ymmärsi, että joskus pitää hetki odottaa omien juttujen kanssa jos oli vaikka imetys kesken jne.



Kun esikoinen aloitti koulun, hän sai oman huoneen, jotta oli varmasti oma rauha tehdä läksyjä ja muitakin omia juttujaan.



Lasten henkilökohtaiset kemiat menevät vain meillä niin, että eniten keskinäistä kränää tulee näille isommille, joilla on 5 vuotta ikäeroa. Kakkonen ja kolmonen ovat paljon pienemmällä ikäerolla (reilu 2 vuotta) mutta luonteet sopivat niin kivasti yhteen, että kinaa tulee äärimmäisen harvoin.



Mutta yleisesti sanoisin, että sisarusten välit ovat todella hyvät. Luonnekysymys pitkälti: esikoinen on rauhallinen ja vastuuntuntoinen, kakkonen haluaisi kovasti osata kaiken minkä isompikin ja kokee selvästi toisinaan alemmuutta (käyty ihan psykologilla tätä asiaa puimassa ja saamassa neuvoja, kuinka oikein tukea ja auttaa).

Lähinnä juuri tuosta vauva-ajasta, kun tämä esikoinen on erittäin voimakastahtoinen ja vaativa. Että jos kokemustenne mukaan 4-5.vuotiaan sietokyky ja jaksaminen odottaa on parempi kuin pienemmällä, niin voin ehkä henkäistä vähän...;) Kiva myös kuulla, että lapsillanne on silti ollut yhteisiä leikkejä. Tämä vahvistaa valintaamme siitä, että ehkä se 2-3-vuoden "normi-ikäero" ei olekaan kaikkiin perheisiin se ainoa ja oikea malli.

meilläkin esikoinen todella haastava tapaus, mutta sisarus toi hänestä esiin vain myönteisiä piirteitä!

vanhempienikin mielestä meidän ikäero on sopiva.



Sisareni taas on samaa mieltä kanssani, eli ikäeromme on liian suuri, mutta mitäpä lapsista kun vaan vanhemmille on sopiva ikäero.



Se jonka sisko oli 4,5v nuorempi

Ainakin näin olen itse ajatellut. En olisi ollut valmis/kykenevä/jaksava vauvaa + uhmaikäistä yhtä aikaa kotona. Toisaalta periaatteeni on, että isompaa ei laiteta "virikehoitoon" päiväkotiin viemään paikkaa sitä tarvitsevilta, joten se kaikki vauvanhoito ja tekemisen järjestäminen isommalle olisi ollut minun vastuullani yksin. Että siinä mielessä se, että ikäero on vanhempien voimavaroille "sopiva" on minusta aika olennainen kysymys.

on sopiva. Kaikki posit asiat edelliset jo kommentoi.

mutta naapurissa on veljekset tuolla ikäerolla ja hyvin näyttävät toimeen tulevan ja keskenään viihtyvän, vaikka toinen on vasta 2 ja toinen 7..

vanhimmalla ja nuorimmalla ikäeroa 3,5v ja tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta eivät juuri leiki yhdessä. Enemmän se on niin, että isompi "hoitaa" pienempää, vaikkei tod. tarvisi.



Itselläni ikäeroa yhteen pikkusiskoistani hieman vajaa 4v ja vasta tuon siskon päästyä ripille on meillä ruvennut olemaan hauskaa yhdessä. Lapsina ei juuri leikitty yhdessä tms. sen sijaan jouduin hoitamaan siskoani paljon.



Näihin tilanteisiin tietysti voi vaikuttaa se, että molemmissa esimerkki tapauksissa on välissä yksi lapsi... eli ikäeroa seuraavaan onkin vain noin 2v...

jos haluaa, että lapsilla olisi yhteiset leikit jne.

Muuten kai sillä ikäerolla ei ole mitään väliä.

Miehelläni on 3 v ja 7 v ikäerot sisaruksiin ja nuorimpaan aika ohut suhde, tuohon toiseenkaan eivät kovin läheiset.



Itselläni siskooni 2 v ikäero ja olemme lapsuuden tappelujen jälkeen olleet parhaat ystävät jo 40 vuotta.



Omilla lapsillani ikäeroa reilut 2,5 vuotta.

Ja tuossa nyt kaksi poikaa leikkivät kovaa yhdessä autoleikkejä! Vanhin poika siis kohta 8v ja nuorin täyttää 4v helmikuussa. Nyt n. vuoden ajan leikit ovat sujuneet TODELLA HYVIN. Olen oikein yllättynyt. Pienempi kehittyy nopeaa vauhtia kun on isompi malli kotona. On tyytyväinen aina kun veli (tai sisko) on kotona.



Kuopus, joka siis on poika, leikki kyllä myös siskonsa kanssa ajoittain.



Vauva-aika meni todella hyvin myös. Jätin usein kaksoset keskenään kun nukutin vauvaa ja hyvin sujui. Olivat jo niin isoja etteivät enää tehneet mitään kolttosia:). Mustasukkaisia eivät ole olleet koskaan.

jo lapsesta asti oltu ystäviä.. toki tietenkin veljellä omat kaverit. mutta matkoilla ja kotona..

Riippuu varmasti lapsen sukupuolestakin. Meillä tyttö ja poika ja ikäeroa vähän yli 5 vuotta. Nyt kun ovat jo 7 ja 12 niin leikit ovat sitten jo ihan erilaisia ja kaveritkin. Ei noista paljon toisilleen seuraa ole, mutta tärkeitä ovat omalla tavalla toisilleen. Tavallaan kuopuksen kanssa se vauva- ja pikkulapsiaika alkaa alusta, joten on turhaa odotella, että lapset viihtyisivät tosi paljon keskenään ja äiti saisi puuhailla rauhassa ;-D Mutta en kadu ikäeroa ja se syntyi olosuhteiden pakosta.

Lähinnä juuri tuosta vauva-ajasta, kun tämä esikoinen on erittäin voimakastahtoinen ja vaativa. Että jos kokemustenne mukaan 4-5.vuotiaan sietokyky ja jaksaminen odottaa on parempi kuin pienemmällä, niin voin ehkä henkäistä vähän...;) Kiva myös kuulla, että lapsillanne on silti ollut yhteisiä leikkejä. Tämä vahvistaa valintaamme siitä, että ehkä se 2-3-vuoden "normi-ikäero" ei olekaan kaikkiin perheisiin se ainoa ja oikea malli.

Meillä 1,5 vuoden ikäero ja hyvin sain imettää ja hoitaa vauvan. Toisella ja kolmannella ikäero 4 vuotta ja hyvin mennyt sekin. Mutta on varmaan eri asia kun oli jo sisaruksia, eli ei ole ollut se ainokainen.