Auttakaa! Mies on lihonut aivan hirveästi ja on tosi vaikeaa haluta häntä.

mies tekee pitkää päivää ja syö ulkona. Ja vaikka mä laitan kevyttä ruokaa, ei se estä häntä syömästä siihen pitsaa ja sipsejä päälle.

ap

harrastan itse paljon liikuntaa ja yritän kannustaa miestäkin, mutta jos toinen ei liiku, niin ei liiku.

ap

Vierailija:

mies tekee pitkää päivää ja syö ulkona. Ja vaikka mä laitan kevyttä ruokaa, ei se estä häntä syömästä siihen pitsaa ja sipsejä päälle.

ap

tottakai se on ap:n vika jos mies on ylipainoinen.

liikunnallinen harrastus? Ainakin on sen aikaa pois jääkaapilta.. Ihan mikä vaan. Keilailu. Hiihto. Luistelu. Karting.

ulkoilu mieheltäni on vähissä. Mutta ruokavalio nytten kunnossa.

Kun tavattiin 12-vuotta sitten mies painoi 75 kg. Pahimmillaan reilu vuosi sitten painoi 115 kg.



Nyt painaa 95 kg

jos sillä saisi miestä ajattelemaan laihduttamista. Onhan tuolla painolla (ja ruokavaliolla) jo sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riski.

Vierailija:

tottakai se on ap:n vika jos mies on ylipainoinen.

Sitä kautta on rakentavaa päästä puhumaan laihdutuksesta.

suoraan vain, ettei enää haluta, kun mies on niin lihava. Mies kuin mies tekee yleensä mitä vain, että saa sitä piparia. Vaikka laihduttaa. Ei kannata jorista mitään terveyshömpötyksiä, eihän sellainen mieheen tehoa.

Tavatessamme mies oli hoikka. Hänen farkkunsa eivät mahtuneet minun jalkaani.

Nyt vuosien jälkeen hänen farkkukokonsa on kasvanut monella numerolla ja vatsanseutu on kasvanut melkoisesti.

Miehelläni on myös terveydellisiä sukurasitteita.



Olen saanut hänet kanssani kävelylenkille. Pyrimme 2-3krt/vko, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Joku ehdottaa yhteistä liikunnallista harrastusta, mutta pienten lasten kanssa yhdessä harrastaminen on mahdotonta. Lapset pärjäävät kyllä keskenään jo sen ajan kun käymme kävelylenkillä. Vaan tällä hetkellä lasten harrastukset vievät viikossa niin paljon aikaa, että aina emme ehdi edes tuota kävelylenkkiä tekemään.





Ruoka-asia miehelläni suht kohdallaan, oluen juontia on vähentänyt. Enää muutama olut viikonlopussa, viikolla ei ollenkaan. Koskaan ei siis ole ollut mikään rapajuoppo, vaan helposti sitä viikossa kului olut poikineen kun silloin tällöin yksi tai kaksi olutte ruoan tai hyvän tv-ohjelman kera illalla.



Mieheni tiedostaa kyllä omat terveydelliset riskinsäkin. Olen ollut aika suora keskusteluissamme. Olen jopa heittänyt hänelle, että lapset tarvitsevat isäänsä vielä pitkään...(oma isänsä on kuollut mieheni ollessa melko nuori).



Vaan kyllä se on todella vaikeeta! Sitkeässä on nuo liki nelikymppisen miehen kilot...

Oletan, että me olemme hyvällä suunnalla, sillä mieheni asenteet liikuntaa ja ruokavaliota kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmäksi. Toivottavasti niitä tuloksiakin alkaisi näkyä, sillä se olisi suuri motivaattori.



Ymmärrän sua ap niin hyvin! Ei kauheesti kyllä halut herää kun katselee vaikka sitä paljasta mahaa...

Mutta eletään toivossa että sitkeys ja pieni painostus kannattaa!



Loppuviimeksihän se kuitenkin on kaikki muu kuin ulkoinen joka ratkaisee. Enemmän olen itse huolissani mieheni terveydestä ja elinvuosista.



Tsemppiä sullekin!

voi tuhota parisuhteen totaalisesti. Paino/ulkonäkö voi olla kuitenkin miehellekin arka asia.

että siinä aikuinen kuntoa voisi kasvattaa. Tai ainakaan meidän 3v ei kävele tunnin kävelylenkkiä reipasta aikuisen vauhtia kun on tarhapäivästä väsynyt.

käytännössä siinä aletaan opetella uusia ruokailutottumuksia, ja harjoitellaan mielessään mitä tehdään kun mennään ulos syömään tai joku tarjoaa jotain.

Eli: kun lähdetään kavereiden kanssa lounaalle, tilaa ekana, jotain kevyttä kuten keittoa. Tai menevät seisovaan pöytään, jossa voi helposti lastata paljon salaattia, jättää kermaperunat ottamatta ja vain muutaman keitetyn perunan. Kebabilla ja pitsalla ei käydä kaiken aikaa, ja hampurilaispaikassa ei ota sitä isointa annosta, jättää ranskikset ja ottaa juoma kevyenä.

kun miehet käy ruokalassa ja pitseriassa syömässä ne mähkii itsensä täyteen. Sen sijaan moni tosi machokin mies voi sanoa että ei lähde syömään koska vaimo tekee aina eväät.



Ne eväät on sitten aina huolella tehty terveellisiksi, mukana myös välipalat kuten hedelmä tms.

lapset aiheuttavat tässä asiassa " ongelman" :



- jos aloitamme ja keksimme yhteisen harrastuksen miehen kanssa, minne laitamme lapset siksi aikaa? Pärjäävät keskenään kotona tuon tunnin kun käymme kävelemässä.



- kävely lasten kanssa on ihan oma juttunsa, harrastamme kyllä sitäkin, mutta ei siinä kunnon reipasta kävelyä ja pitkää lenkkiä tehdä



- lasten läksyjen tarkastamiset, lasten huomioiminen ja kuuntelu, ilojen ja murheiden jakaminen vievät illasta oman aikansa



- lasten harrastuksiin kuskaaminen, joita meillä parhaimmillaan viikon jokaisena päivänä, vaatii meidän vanhempien panostusta ja aikaa





Tässä nyt muutama käytännön " ongelma" joita lasten olemassaolo asettaa yhteiselle harrastamiselle.



Sitten kun lapset ei enää enää tarvitse meitä näin paljon niin sittenhän sitä aikaa taas on toisillemmekin ja yhteisille harrastuksille.



Oletan, että sinä 17 et vielä elä samassa elämäntilanteessa kuin esim minä?



t. 15

Neuvotteko tosiaan ap:lle, että hänen tulee neuvoa ja valistaa aikuista ihmistä tai tehdä eväitä tai lenkkeilä seurana!



Antaa miehen olla sellainen kuin hän on. Itse hän painonsa kantaa. Nainen voi tehdä omien tunteidensa kanssa mitä haluaa. Täysivaltainen ihminen tekemään päätöksiä hänkin.



Jos rakkaus on puolison painosta kiinni niin olkoon rakastamatta ja haluamatta häntä. Mitäs ap sitten tekee kun tulee ensimmäinen silmänympärysryppy tai erektiohäiriö. Katsoo taas muita miehiä. Menköön jo nyt niiden perään eikä ala kiduttamaan nykyistään.

Ystävättäreni on pahasti ylipainoinen. Koskaan ei miehensä sanonut mitään, mutta kun ystävätär päätti muuttaa ruokatottumuksia ja alkaa kuntoilla, olimme kaikki tosi iloisia ja tukemassa. Muutokset ovat näkyviä ja ilahduttavia.



Ystävätär itse sanoo että mieliala on myös parantunut, hän on ylpeä saavutuksestaa, ja mikä tärkeintä, myös fyysinen olo on parempi, hän sanoo mm. jaksavansa lasten kanssa paljon paremmin.



Avioliitossa ei sellaista asiaa olekaan joka ei toiselle kuulu. Jos se toinen elää kaikkien niiden asioiden kanssa vuosikymmeniä, niin tottahan kuuluu. Viimeistään siinä kun ne alkavat käydä pahasti terveyden päälle.

vaan seksuaalinen halu.



Ymmärrän ap:tä hyvin. Voisiko sille miehelle sanoa vaan suoraan, että " laihduta!" ?

meillä on testattu suora puhe, yhteiset lenkit, ruokavalistus jne jne

mitään tuloksia ei ole saatu. tilanne on se, että mies painaa tolkuttomasti eikä minulla ole mitään haluja häntä kohtaan, ei mitään. alkaa käydä ahdistavaksi.



kuten joku jo totesi, tällä seksuaalisella halulla ei ole tekemistä rakkauden kanssa, ainakaan siinä mielessä että rakkaus olisi kadonnut samalla kuin halu. jos en rakastaisi, en kai tästä olisikaan huolissaan!



turha muuten vedota silmäryppyihin jne - iso ylipaino on aivan eri asia.