Lue keskustelun säännöt.
Raju synnytyksenjälkeinen masennus, milloin voi aloittaa lääkkeet
18.02.2008 |
Masennuslääkkeistä joitain voi lääkärin mukaan käyttää myös imetysaikana. Mutta pitääkö vauvan olla tietyn ikäinen, ennenkuin voi kuitenkaan aloittaa?
Ystäväni puolesta kysyn, jos jollakulla kokemuksia. Hän siis ei uskalla aloittaa lääkitystä, koska vauva on vasta pari viikkoinen, mutta selvästi tarvitsisi ja reseptikin on. Lääkäri oli käskenyt " harkitsemaan ite" , kuka masentunut jaksaa harkita?
Kommentit (55)
Johtopäätökseni annetun tiedon valossa on, ettei äidin fluoksetiiniannoksella 10 mg/vrk ole laskennallisesti merkitystä täysimetetyn vauvan terveydelle.
t. 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoita, etteikö vauvan saamasta annoksesta voisi tulla jotain vaikutuksia kehittyvän vauvan hermostolle, mutta pidän sitä epätodennäköisenä.
t. 28
ja raskauden jälkeiset rajut hormonimuutokset voivat laukaista tälläisen.
Kun on kyse aivojen kemiallisesta epätasapainotilasta, johon ihan todistetusti masennuslääkkeet auttaa, niin miten sinä et usko sellaiseen.
laskettua vauvan saaman lääkemäärän.
Ansiokkaasti löydetty artikkeli!
t. 28
Ja kai ne lääkkeet voi aloittaa vaikka heti jos ei lääkärikään ole kieltänyt. Lääkkeen (onko se sitalopraami?) vaikutus voi alkaa nopeastikin ja olo saattaa helpottaa.
Toisaalta onko ystäväsi varma että kyse on masennuksesta? Ettei olisi baby blues joka menee pikkuhiljaa ohi? Mulla ainakin oli ehkä kuukauden ajan synnytyksestä ihan sekava olo, suurimman osan aikaa itkin. Vähitellen alkoi helpottaa ja nyt on jo melkein ok olo. Vauva on nyt 3kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ottaa vaan päähän, että tollasta huuhaata kaupataan ihmisille! Synnytyksenjälkeinen masennus, joo.
Byhyyyy, sain vauvan olen siis masentunut...
Jep jep, mutta uskoohan ihmiset vaikka mihin, kuten ufoihin ja viljaympyröihinkin!!
:D
Ja kakkonen voi painua helluntailaisten kokouksiin väittämään ettei jumalaa ole. Sä et varmaan vain voi käsittää että on olemassa jotain sun oman pienen kokemuspiirin ulkopuolella.
Samalla logiikalla kai väität, ettei kipua ole olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta on olemassa asioita, joihin en usko. Ja tuo nyt sattuu olemaan yksi niistä.
2
Et voi siis olla surullinen, et voi tuntea mitään negatiivista koska sinulla on lapsi? Mikä on sun perustelu?
Masennus johtuu usein aivokemiasta, johon taas vaikuttavat hormonit. Synnytyksen jälkeen hormonit tunnetusti heittelevät. Kun tähän lisätään mahdollisesti yötäpäivää huutava pieni vauva, onko ihme jos masennus alkaa hiipiä nurkkiin? Mikä tässä on mielestäsi mahdotonta?
No joo. Ei pitäisi edes vastata kun typeryyksissäsi kuitenkin hihittelet siellä. Ärsyttää vain tuollainen ymmärtämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et imetä, voit aloittaa lääkeet milloin tahansa ja lastenhoitoapua sinun tulee saada HETI- esim. neuvola järjestää kotipaua sinun tilanteessasi( hätätilanne)
Ps. nro 2---haloo...
Syöpää ei ole olemassa, koska minullakan ei ole ollut sitä. Ei ole olemassa myöskään MS-tautia, koska äidilläni ei ole sitä. Dementiakin on pelkkää luulosairautta, koska appeni on ihan täysijärkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen:
Uskokoon ken tahtoo, mutta minä en usko! Enkä usko niihin ufoihin tai viljaympyröihinkään.
Jos joku uskoo ja saa siitä jotain irti, niin ok.
myös imetyksen aikana ja vauvan iällä ei ole väliä. Jos lääkärin tiedot ovat ajan tasalla, hän osaa kyllä määrätä ystävällesi sopivan lääkkeen, joka ei estä imetystä. Itse aloitin mielialalääkityksen vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen. Reseptin olin saanut jo aiemmin, mutta halusin kokeilla selviäisinkö ilman lääkitystä (minulla oli siis masennusta jo raskausaikana ja tilanne vain paheni synnytyksen jälkeen).
Sinulle, joka väität ettei synnytyksenjälkeistä masennusta ole: Tekisi mieleni sanoa, että toivoisin sinun itse joutuvan siihen h.... ttiin, jonka minä ja monet muut äidit ovat käyneet läpi. Mutta se olisi liian julmaa... vauvallesi ja läheisillesi siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kaikkien pitäisi olla aina terveitä, synnytysten pitäisi sujua mallikkaasti alakautta jne.
Kaikki ei aina kuitenkaan mene niin kuin toivoisi. Ei kukaan HALUA masentua, ei varsinkaan silloin kun on se pieni vauva. Tietysti jokainen haluaisi nauttia vauvastaan täysillä, mutta kun ihmisen elimistö ei aina toimi niin kuin PITÄISI.
Toki jos vauva on vasta pariviikkoinen, niin se voi olla normaalia synnytyksen jälkeistä Baby Bluesia, joka sekin voi olla aika raju kokemus, kun sattuu sopivasti, mutta siihen ei tarvita lääkkeitä, ympäristön ymmärtävä ja auttava tuki riittää, ja se menee itsekseen ohi muutamassa viikossa.
Synnytyksen jälkeinen psykoosi sen sijaan oireilee usein jo synnärillä tai pian sieltä pois päästyä. Siinä oireilu on voimakasta, todellisuuden tajuaminen vääristyy, on sekavuutta ja harhoja sekä harhaluuloja ja tarvitaan usein sairaalahoitoa (vauva voi olla mukana sairaalassa).
Synnytyksen jälkeinen masennus alkaa yleensä hieman myöhemmin, vasta noin kuukauden kuluttua synnytyksestä. Kaikki äidit eivät edes koe tätä ns. masentuneena mielialana, vaan se voi käsittää riittämättömyyden tunteita, pettymyksen tunteita, epävarmuutta äitinä olemisesta, ylisuojelevuutta vauvaa kohtaan ja toisena ääripäänä vihan tunteita vauvaa kohtaan, tuore äiti ei välttämättä koe osaavansa rakastaa lasta.
Tuo rakkauden tunteen puuttuminen vastasyntynyttä kohtaan on normaalia, vaikka ei mitään masennusta olisikaan.
Haluaisitko kysyä jotain. Itse olen käynyt läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen, joka alkoi vauvan ollessa pariviikkoinen, ja josta aloin selvitä lapsen ollessa reilu 2-vuotias.
Mutta tuohon en usko! Uskon jopa fibromyalgiaan, vaikkei edes lääketiede ole sitä vielä tunnustanut.
2
En pystynyt nukkumaan vauvan nukkuessa, nukahtaminen ei yksinkertaisesti onnistunut. Koko ajan oli pala kurkussa, ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Huolehdin vauvasta koko ajan, pelkäsin sen hoitamista ja että teen jotain väärin. Koin voimakkaasti olevani huono äiti, olisin vain halunnut kadota pois. Lapsen itku ahdisti.
ä usean kuukauden ajan.
Vierailija:
En pystynyt nukkumaan vauvan nukkuessa, nukahtaminen ei yksinkertaisesti onnistunut. Koko ajan oli pala kurkussa, ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Huolehdin vauvasta koko ajan, pelkäsin sen hoitamista ja että teen jotain väärin. Koin voimakkaasti olevani huono äiti, olisin vain halunnut kadota pois. Lapsen itku ahdisti.
Silloin et tosin jaksa kirjoittaa kokemaasi tänne.
Vierailija:
Mutta tuohon en usko! Uskon jopa fibromyalgiaan, vaikkei edes lääketiede ole sitä vielä tunnustanut.2
jos vastasyntynyt saa vuorokaudessa korkeintaan 0,0016 mg annoksen fluoksetiinia, se tarkoittaa 3,5 kiloiselle vauvalle 0,0016/3,5= 0,0047 mg/kg.
Jos 60-kiloinen äiti saa 10 mg vuorokausiannoksen fluoksetiinia, se tarkoittaa 10/60=0,167 mg/kg.
Vauvan saama lääkeannos on siis 0,0047/0,167==ainoastaan noin 2,8% äidin saamasta lääkeannoksesta.
Eli vastaa äidille annosta 10mg x 0,028 = 0,28 mg.
Eli jos äiti saisi 0,28 mg fluoksetiinia vuorokaudessa, annosvastaavuus olisi sama kuin mitä vauva saa (korkeintaan) äidinmaidossa.
Mainittakoon vielä, että aikuisten vaikuttavat annokset fluoksetiinilla ovat 10-80 mg/vrk. Alle 10 mg/vrk:n ei yleensä saada minkäänlaisia havaittavissa olevia vaikutuksia aikuisilla.
t. 28