7-vuotiaan uhma

kaikkivoipaisiksi luulevat pikku keisarit vaan järkyttyy niin pahasti kouluunmenosta, kun vihdoin tajuavat, etteivät olekaan niin kaikkivaltiaita? Tokihan sitä sitten pitää kotona prosessoida, että tsemppiä/onnea vaan.

Lapsi joutuu varmaan kovastikin välillä pinnistelemään, että selviää koulumaailmassa. Oman lapseni kohdalla ainakin ekalla luokalla poika oli kotona välillä hyvinkin hankala,vaikka koulusta ei tullut huonosta käytöksestä palautetta.

tosin poika on jo 8 v, mutta yksinkertaiseen kysymykseenkin tulee välillä hyvin kipakka vastaus ja itku, raivo ja ilo vaihtelee hyvinkin lyhyen ajan sisällä. Olen kuullut, että on ihan normaalia tuon ikäisen käytöstä. Ehkä se on se ensimmäinen murrosikä.

On sellaisen nuoren äidin poika ja näkee, ettei ole rajoja pidetty. Nyt hilluu ja kiusaa pienempiä ja soittaa suuta aikuisille. Äitinsä ei voi sille enää mitään.

Kasvatus pitäis aloittaa hiukan aikaisemmin kuin 7 vuotiaana.

Tämä syksy on ollut kamalaa. Aivan kuin murrosikäinen olisi talossa. Olen ollut yhteydessä opettajana ja ip-ohjaajiin, mutta heidän mukaansa lapsi on aivan normaali, yhteistyökykyinen ja kohtelias ja älykäs ja kaikkea.



Mutta kotona.... tosi, tosi, tosi rasittavaa. Meillä autoi vähän asiaa se, että pidimme pojan kanssa perheneuvottelun. Yhdessä mietimme, mitkä asiat ovat perheessämme kiellettyjä (jotta pojan sai tähän neuvotteluun ja asiat sovittua, siihen meni 4 tuntia) ja yhdessä mietittiin sanktiot.



otimme myös 2 euron viikkorahan käyttöön, jotta meillä vanhemmilla on asia, jolla poikaa kiristämme. Sitten sanktiolistaan tuli tv-katsomiskielto, jos ei tottele.



Tarroja yritettiin kerätä, mutta ne eivät tehonneet.

Olen monesti meinannut tehdä aloituksen täällä samasta aiheesta. Hurja muutos " isossa-pienessä" pojassa tuo koulun aloittaminen. Nyt tietää, mihin varautua noiden pienempien kanssa.

Minäkin olen ajatellut, että lapsen maailmankuva heittää ihan häränpyllyä koulun myötä. Mekin olemme aina olleet paljon perheenä, olin vuosia kotona, lapsen kaverit ovat minun kavereideni lapsia eli lapsi ei suurinpiirtein ollut pk:n ulkopuolella missään ilman minua. Yhtäkkiä koko maailmankuva on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Lapsi ymmärtää, ettei vanhemmat tiedäkään kaikkea, eivät voi lukea ajatuksia eikä hänen olekaan pakko totella.

Silti se uhma vaan saapui tännekin Ollaan onnellisia, että lapsella on uhma ja se kiukuttelee. Meillä oli lapsi lastenpsykiatrisella tutkimuksissa kun oli aikoinaan niin kiltti ja sopeutuva sekä hyväkäytöksinen. Totesivat, että lapsesta ollaan todella huolestuneita, että mahtaako raukalla olla omaa tahtoa ollenkaan. Hyvä etteivät epäilleet meidän pahoinpitelevän lasta. No nyt meillä on hirveää. Ovien paikomista ja huutamista. Mikään ei suju ja kaikki on tyhmiä ääliöitä. Voidaan olla tyytyväisiä, että meillä on vihdoinkin normaali lapsi jossa ei ole mitään vikaa.

5

Kyllä näistä pikkukeisareista huomaa heti, kuka on jäänyt kasvatusta vaille.

Kaikki 7 vuotiaat ei todellakaan riehu kotona.

tosin kyseessä 7-vuotias tyttö. " Sä et kuule tiedä nykymuodista yhtään mitää" -tyyliset kommentit arkipäivää.

Koulu on julma paikka kenelle tahansa ja oman paikan löytäminen aluksi hankalaa.



Luottakaa opettajan havantoihin. Jos lapsella käytös koulussa on moitteetonta ei pitäis huolestua suuresti. Nimittäin ne lapset jotka aiheuttavat eniten häiriötä ja asettelevat toisia ruotuun kertoo rajojen puutteesta kotona. Tämä ei tarkoita että pitäisi alkaa olla toisten lyömäsäkki olemalla kiltti koulussa.



Lapsen kanssa voi kiistatilanteissa jutella ja asettaa kysymyksiä " että mikä hätänä" . 7 vuotias ei vielä vältämättä osaa vastata mistä kiukku johtuu. Lapsella ei ole aikuisen aivot jotka osaa järkeistää ja hahmottaa asioita selitettävään muotoon. (vastaus on usein, en minä tiedä) Lasten on saatava olla lapsia. Yhteiskuntamme ongelma onkin se että lapset eivät saa olla lapsia riittävän pitkään.

Kuules 21. Minulla on muitakin lapsia. Jos minulla olisi vain nämä muut lapset, niin pitäisin itseän erinomaisena kasvattajana. Mutta minulla on myös tämä kyseinen 7v lapsi - ja hän pitää minut nöyränä.



Sinulle tekisi myös terää saada yksi sellainen lapsi taloon, joka pitäisi sinutkin nöyränä.



16

Mutta siihen opettajan sanaan ei kannattaisi niin kamalasti luottaa. Olen vuosien varrella huomannut sen, että opettajat ei jaksa joka pikkuasiaan puuttua. Eivätkä uskalla, koska vanhemmat tulevat silmille. Lapsi saa häiriköidä aika pitkään, ennen kuin kotiin ilmoitetaan.

Paljon tulee ilmi myös kiusaamistapauksia, missä lapsi on kiusannut jo kauan aikaa. Töninyt, metelöinyt, lyönytkin, mutta opettajat ei ole puuttuneet.

Vasta sitten kun kiusatun vanhemmat nostaavt metelin. tulee ilmoitus kotiin.

Joten kyllä ne pikkukeisarinne saattavat häiriöidä tunnilla ja tehdä vaikka mitä, mutta ei opettajat siitä välttämättä kerro. Monesti saattaa tulla täytenä yllätyksenä vasta ylemmillä luokilla, että oma kullannuppu on ollut pääjehuna jengissä riehumassa.

Minä olen ITSE ottanut yhteyttä opeen ja ip-ohjaajiin, puhunut ja mennyt ihan seuraamaan, onko pojalla ongelmia siellä. Pakkohan sitä on luottaa opettajien sanaan siitä, että lapsi käyttäytyy hyvin. Ja pakkohan siihen on luottaa, että ip-kerhon muut pojat ovat valinneet minun poikani heidän " johtajakseen" , syystä että hän on niin avulias ja reilu muita kohtaan.



Kyse ei kiusaamisesta eikä häiriköimisestä. Kyse on siitä, että kyseinen lapsi haluaa olla se johtaja myös kotona. Ja kun hänelle ei sitä asemaa suoda, niin siitä hän suuttuu. Joka kerta, eikä ota opikseen.



16

Tämä on ohimenevä ongelma. Oliko muuten kysymys esikoisesta?



Esikoinen kapinoi asioista jotka eivät ole vanhemille tärkeitä, mutta esikoiselle kylläkin. Monta kertaa esikoiselta vaaditaan asioita joihin hän ei vielä ole kypsä. Se vaatiminen alkaa usein hyvin pienenä jopa 2 vuotiaana.



On jopa väitetty että esikoinen ei koskaan saa olla lapsi.



No oli miten hyvänsä. Lähde poikasi kanssa yhdessä johonkin missä ei tarvitse ottaa huomioon kokoajan muita.

Mua ärsyttää kyseinen juttu ihan suunnattomasti, vaatii pidennettyä pinnaa etten itse hermostu. Onneksi meillä on läheinen serkkupoika, joka vuoden vanhempi. Samanlainen uhmakkuus kesti hänellä puolisen vuotta ja sitten rauhottui. Kai niiden on joku irtiotto läpikäytävä ;-)

Poikia ovat kaikki ja joillakin uhma lievempää kuin toisilla. Mutta pikkusisaruksen lällättelyä ja muunlaista isottelua lähinnä.

Poika jopa ajattelee huutamalla.

Helpottaa vähän tietää, että uhma voi kuulua ikään. Mikä teillä muilla auttaa pitämään 7 v. lapsen " ruodussa" ? Palkitseminen, jos vaikka tietty määrä onnistuneita päiviä? Vai rankaiseminen jonkun tärkeän tavaran poisotolla? Rankaisemispuolta viime aikoina kokeiltu aika huonolla menestyksellä.



t. ap

Poika täyttää viikonpäästä 8

5