Millaiset välit sulla on sisaruksiisi?

Mulla on kaksi siskoa, 9 ja 13 vuotta vanhemmat.

Vanhimman kanssa meillä on ok välit. Lapsena tuli tapeltua paljon, mutta näin aikuisiällä välit on ok. Olen hänen kuopuksensa kummitäti. Mutta välillä kyllä ottaa päähän se, että siskollani ja mulla on hieman eri käsitys kummiudesta -> siskolleni kummi on yhtä kuin lahjakone. Ja silloin, kun hänen esikoisensa oli pieni, niin minä kävin hänen kanssaa muskarissa, koska siskoni odotti silloin kuopusta. Koskaan en saanut mitään syötävää, vaikka siskoni olikin laittanut ruokaa miehelleen ja lapselle. Itse asuin silloin toisessa kaupungissa, joten ihan kiva mennä tyhjällä vatsalla kotiin ja lähteä heti tanssi harjoituksiin. Tuo on muutenkin tosi pihi ihminen, ainoastaan juhlissa antaa jotain syötävää, mutta jos satut menemään sinne kylään (ihan kutsuttuna), niin turha odottaa mitään. Jos mies ei ole kotona, mies nimittäin tarjoaa myös vieraille, jos sattuvat syömään.

Ja mitä taas tulee tuohon toiseen siskooni, niin hänpä pisti välit poikki kokonaan kolme ja puoli vuotta sitten, kun meidän isä kuoli. Sen jälkeen ei ole soittanut eikä laulanut. Ei edes osallistunut hautajaiskuluihin prkl, äitini, minä, mieheni sekä vanhin siskoni miehineen maksoimme kaikki hautajaiskulut. Siskoni suuttui siitä, että miksi hänelle ei oltu ilmoitettu isäni kunnosta (hänellä oli syöpä ja vointi huononi joulun jälkeen erittäin nopeasti). Hei haloo, vähän vaikea ilmoittaa, kun rouva ei suostu vastaamaan puhelimeen (oli jo aikaisemminkin yhtä paskamainen, jos soitti, niin hänellä oli muita kiireitä eikä voinut keskustella kauaa jne.). Ja siitäkin hän alkoi huutamaan, että miksi hänet oli laitettu isäni velan takaajaksi. Hänelle oli kyllä siitä kerrottu.

Soiteelemme useampia kertoja viikossa ja yritämme nähdä vähintään kerran kuussa (asumme 200km päässä toisistamme). Vaikk aolemme täysin eri elämäntilanteissa ja siskoni on perusnegatiivinen ihminen niin silti tulemme hyvin toimeen :)

Minulla on 2v. nuorempi ja 2v. vanhempi sisko. Nuoremman kanssa meillä on samanlaisemmat luonteet ja kiinnostuksen kohteet, siksi tulemme hiukan paremmin toimeen. Vanhemman siskoni kanssa tappelimme lapsina ja teini-iässä enemmän juuri luonteiden erilaisuuden vuoksi, mutta nykyään olemme ihan ystävällisissä väleissä. Mitään lähimpiä ystäviä emme ole, kaikilla on omat ystäväpiirinsä, mutta tunnen silti läheisyyttä varsinkin nuorempaan siskooni.

Hän on vuoden vanhempi. vaikka asummekin aika kaukana toisistamme, soittelemme silti melkeimpä joka päivä. Pienempiin sisaruksiin en ole ollut yhteydessä moneen vuoteen. Olemme adoptio lapsia, ja pienet sisaret jäivät biologisille vanhemmille. Minut ja isosiskoni adoptoitiin. Saatiin muiden sisariemme tiedot vasta aikuis iällä, ja sen takia ei lähtenyt enää tämä sisarus suhde toimimaan heidän kanssaan vaikka yhteyttä yritinkin pitää.

Soittelemme päivittäin, joskus pariinkin kertaan =) Kylässä käymme toistemme luona sillon kun kiireiltämme kerkeemme.

ja viikottain nähdäänkin. Meillä on tapana käydä sunnuntaisin syömässä äitimme luona...siinä onkin vilskettä, kun mummi saa kaikki lapsenlapset paikalle :-)

Soittelemme muutaman kerran viikossa tai joskus pari kertaa päivässäkin jos jotakin sattuu mieleen juolahtamaan. Vaikka asummekin melko lähekkäin ja meillä on lähes saman ikäiset lapseet, näemme kuitenkin aika harvoin.

ikäeroa on paljon, mutta olen oppinut tulemaan toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa, nimeomaan tästä syystä. Kiitos iskä ja äiskä.

Ihme kyllä, olen enemmän tekemisissä sen 18 vuotta nuoremman veljän kanssa (hänkin on jo aikuinen).



Mutta vielä paljon enemmän tapaan ja soittelen mieheni sisaruksille.