Lue keskustelun säännöt.
Minä todella kunnioitan ihmisiä jotka pystyy pitkään parisuhteeseen (yli 10v).
03.02.2008 |
Pitkän parisuhteen aikana ihminen muuttuu, kokee kriisejä, tarpeet ja ihanteetkin muuttuu, elämäntilanteet, mieltymykset... Vaatii todella paljon molemmilta osapuolilta jotta suhde kehittyy ja kasvaa koko ajan osapuolten mukana.
Kommentit (8)
naimisissa oloakin takana jo 10vuotta. Avoliitossa oltiin ennen " papin aamenta" . Mulla ei ainakaan oo tarvetta " äänestää jaloilla" , koska meillä on hyvä/toimiva parisuhde. Kumpikaan ei alista toista vaan ollaan tasa-arvoisia. Vanhassa vara parempi :-) Ja mun " äänestämistä" ei uskonta tms. estäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
naimisissa oloakin takana jo 10vuotta. Avoliitossa oltiin ennen " papin aamenta" . Mulla ei ainakaan oo tarvetta " äänestää jaloilla" , koska meillä on hyvä/toimiva parisuhde. Kumpikaan ei alista toista vaan ollaan tasa-arvoisia. Vanhassa vara parempi :-) Ja mun " äänestämistä" ei uskonta tms. estäis.
Ja lisätään tähän vielä, että mahtuuhan näihin vuosiin niitä huonoja hetkiäki, mutta rakkaus, toisen kunnioittaminen ja luottamus ovat auttaneet meitä eteenpäin.
Ja yhdessa ollaan rakkaudesta. Paljon mahtuu jo tähän 8 vuoteen. Vielä ollaan kuitenkin yhteisen taipaleen alussa. Vanhetaan yhdessä :)
22 vuotta, monenmoista on matkanvarrella sattunut, mutta sehän kuuluu elämään. En osaa sanoa mikä olisi sellainen asia joka johtaisi eroon, niin monesta ollaan selvitty.
Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne, tätä äitini muistuttamaa ohjetta mieleen palatuttaen elämä jatkuu ..välillä onnellisena ja toisinaan vähemmän onnellisena.
Mukavalta tuntuu ajatus että saisimme viettää aikaa eläkeikäisinä yhdessä kiikkustuolissa istuen ja ehkä vähän vauhdikkaamminkin mikäli terveyttä riittää.
Tällähetkellä olo tuntuu oikein hyvältä rakkaan aviomieheni rinnalla kaikilta osin.
yli 10v naimisissa ja sen jälkeen erosinm. Ei se mitään takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi paljon tota mun miestäni. Vaatii melkoisesti olla mun kanssani jo toista kymmenettä vuotta:D
On aika itsekästä ajattelua ja niin nykyaikaista, että minulla ei ole mukavaa, helpompi lähteä menemään. Jos toinen on väkivaltainen ja juo ymmärrän eron, muuten pitäisi kyllä yrittää ja lakata ajattelemasta pelkästään itseään ja onko tuo MINULLE juuri täydellinen. Ajatko toisen siihen jamaan ettei ole muuta mahdollisuutta kuin alistaa tai annatko toiselle mahdollisuuden olla sinulle hyvä?
10 vuoden liitto voi olla puhtaasti seuraamusta siitä, että toinen alistuu ja toinen alistaa. Tai parisuhdetaidot ovat olemattomat, mutta arkea vaan sitkutellaan eteenpäin, koska uskonnollinen vakaumus estää edes harkitsemasta eroa. Enemmän arvostan niitä, jotka uskaltavat äänestää jaloillaan huonossa parisuhteessa.