Opettajan tuska kaltoinkohdelluista lapsista..

Todella kaunis kiitos kannustavista ja empaattisista viesteistä. Olen minäkin miettinyt alan vaihtoa, mutta sitten kuitenkin tunnen tämän omaksi alakseni ja jotenkin tuntuu, että juuri niiden apua kaipaavien lasten vuoksi minun on tässä työssä jaksettava. Tiedän olevani joillekin lapsille ainoa turvallinen aikuinen heidän elämässään ja sen vuoksi " karkaaminen" tuntuu väärältä vaihtoehdolta.



Sehän siinä onkin, että sitten kuitenkin luokalla on normaalilapsia ja heillekin pitäisi saada tarjottua sitä mitä he kaipaavat: haasteita, onnistumisia, aikaa jne. Mutta kun suurin osa ajasta menee näiden ongelmatapausten vatvomiseen. Puhumattakaan sitten vielä itseeni kohdistuvasta vihanpidosta, joka tulee näiden vanhempien osalta, joita " vastaan" (näin he sen näkevät) taistelen lastensuojelun kanssa. Olen kaksi kertaa joutunut soittamaan poliisit kotiini, kun yöllä oveni taakse on ilmestynyt juovuksissa ja sekaisin oleva vanhempi räyhäämään. Eläpä siinä sitten normaalia elämää, kun on omatkin lapset joiden ei haluaisi joutuvan tuollaista kokemaan.



T. Opettajien Raija Pelli

meillä piti käydä sairaalan psykoligiryhmän kertomassa koululle, että lapsen ongelmat johtuvat KOULUSta eikä vanhemmista ja että ne onelmat pitää ratkaista KOULUN toimenpiteillä. Siihen asti opettaja käyttäytyi kuin kaikki olisi vanhempien syytä vaikka diagnoosipaperit olivat koulullekin menneet jo aikaa sitten...

Vierailija:

Kolmoselle lohdutukseksi, että kyllä se ope osaa erottaa huonot kotiolot ja adhd:n :).

Mun kymmenestä oppilaasta kuusi on sosiaalihuonnon asiakkaita ja kyllä välillä tulee mietittyä, olenko terapeutti vai opettaja.

me ei kyllä oltu sosiaalihuollon eikä lastensuojelun asiakkaita

Työskentelen koulussa, jossa on tosi paljon maahanmuuttajaoppilaita, sekä huonoista olosta tulevia lapsia. vanhemmat eivät ole läsnä tai kiinnostuneita. Luokassani on paljon yksinhuoltajien lapsia ja alue on tosi rauhaton. Viime viikolla oli taas kolme palaveria, joissa mukana oli rehtoria, koulupsykologia, koulukuraattoria, erityisopettajaa, tulkkia itseni ja vanhempien lisäksi. Tuntuu tosiaan, ettei aika riitä oppilaiden ongelmien selvittelyyn.



Välillä tekisi nieli huutaa, että minulla on omakin perhe. En osaa itse sysätä koulujuttuja sivuun iltaisinkaan. Olen antanut vanhemmille luvan soittaa minulle vapaa-aikanakin ja nykyään tuntuu, että soitot ja ongelmat ovat vain lisääntyneet.



Mietin koko ajan koulun vaihtoa, hieman paremmalle alueelle, mutta toisiko sekään apua tilanteeseen?



Ope

Oikea kanava lienee työterveyshuollon kautta ja kerro heille, ettet jaksa muutoin ja palat loppuun. Noilla kriteereillä minä sain työnohjausta, jota ei ole muutoin tarjolla. Auttoi kummasti, kun sai puhua pahan olon ulos ja joku ammattilainen osasi osoittaa, kuinka jatkossa pääsen eteenpäin tuollaisista tilanteista.



Voimia toivotellen toinen opettaja

Meidän lapsella on adhd-epäily ja koemme olevamme ihan tavallisia rakastavia huolehtivia vanhempia. Hieman hirvittää jos opettaja rupeaa ajattelemaan että meidän lapsella on huonot kotiolot.

Eihän adhd-epäily teitä lastensuojelutapauksiksi tee?

kova huoli lapsen selviämisestä. Nuo sosiaalisista taustoista kärsivät lapset kun tarvitsisivat ehdottomasti sen turvallisen aikuisen ja pysyvän suhteen edes opettajaan. Vanhemmat kun tässä tapauksessa eivät sitä pysty tarjoamaan..

Kolmoselle lohdutukseksi, että kyllä se ope osaa erottaa huonot kotiolot ja adhd:n :).



Mun kymmenestä oppilaasta kuusi on sosiaalihuonnon asiakkaita ja kyllä välillä tulee mietittyä, olenko terapeutti vai opettaja.

Olen itse yläkoulussa äidinkielenopettajana. Yhä enemmän koulussa on kaikenlaisia ongelmia, joiden ratkomiseen menee suuri osa työajasta. Samaan aikaan kuitenkin pitäisi seurata opetussuunnitelmaa ja päästä asioissa eteenpäin. Ns. normaalitapausten vanhemmat eivät yhtään ymmärrä työtämme. Miksi ette saa kuria aikaan? Miksi teillä ei ole auktoriteettia? Vaitiolovelvollisuuden vuoksi ei heille sitten tietenkään voi selittää tilanteita. Minusta tuntuu, etten jaksa tätä työtä mitenkään eläkeikään saakka.