Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hoitovapaan jälkeen työelämään palaaminen on vaikeaa!!
15.02.2008 |
Minulla on kaksi pientä lasta. Esikoinen on jo 4,5-vuotias ja kuopus 1,5-vuotias. Olen ollut valtion virastani äitiys/hoitovapaa-lomilla esikoisen syntymästä lähtien. Lapsiluku on täynnä. Vuodet kotona ovat olleet ainutlaatuisia, en kadu kotiin jäämistäni. Mutta näiden vuosien aikana on muutettu miehen työn perässä uudelle paikkakunnalle, josta työmatka vanhalle työpaikalleni on 1,5 h yhteen suuntaan. Virkaan palaaminen ei sinänsä innosta (pitkä työmatka, lapsivapaisiini jo kyllästyneet työkaverit jne...). Mutta takana on vuosien aherrus yliopistossa ja maisterin tutkinto. En haluaisi heittää kaikkea tuota pois. Olen jo vuoden verran yrittänyt saada alaa vastaavaa työtä kodin läheltä. Nuo paikat ovat tosi harvassa ja niihin harvoihinkin on haastattelussa tullut esteeksi pitkä kotonaoloni lasten kanssa. Kaupan kassaksi pääsisin, mutta se on vanhempieni kauhu (kaikki koulutus, rahalliset panostukset jne. menivät hukkaan...) Taidan olla nk. syrjäytynyt maisteri. Hukkaan meni yliopisto. Olen luuseri, kun halusin hoitaa itse lapsiani. Huoh!
Kommentit (7)
Itse aion tehdä näin jos muuttomme maalle toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paikkana Kanta-Häme. Koulutussuunnittelijan pestejä eri oppilaitoksista siis etsin. T. AP
se, että ensimmäinen puoli vuotta on ihan helvetillinen.
En tunne olevani täysillä mukana missään, töissä olen tippunut kärryiltä (muutoksia tapahtuu koko ajan käytännöissä ja uutta tietoa tulee kilokaupalla käytännöistä ja kaikesta kun olet poissa) ja tunnen olevani hidas verrattuna työkavereihin. Poden syyllisyyttä siitä.
Kotona olen väsynyt ja poden syyllisyyttä siitä etten jaksa lasteni kanssa lähes mitään, illat on järjettömän lyhyitä, lapset roikkuu lahkeissa huomionkipeinä ja pienin (3v) päivän ikävää podettuaan kiukkuaa....viikonloputkin on ihan liian lyhyitä...
tätä se on taas ensimmäiset puoli vuotta kunnes saa töissä rytmistä kunnolla kiinni ja muistaa uudet käytännöt ja antaa kotona itselleen luvan olla laiskempi äiti kuin haluaisikaan. Keskitytään lukemiseen ja sylittelyyn ja unohdetaan ne suuret suunnitelmat ainakin toistaiseksi...
äärimmäisen hyvä ja täydellinen ihminen, kun on noin pokkaa muita haukkua. Huoh! T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona siis olen esikoisen kanssa, jäin kotiin heti valmistuttuani. Muutama vuosi tulee kotonaoloa.
Olen kyllä silti optimistinen, tai yritän olla. Asumme pk-seudulla, ja käsittääkseni täällä on enemmän tuon alan työpaikkoja. Aion kyllä hakea muitakin kuin koulutussuunnitteluun liittyviä töitä, osataan kai me kasvatustieteen maisterit muutakin =) Ainakin opinnoissa on muutakin ollut kuin koulutussuunnittelua.
Jos ei muu auta, opiskelen lisää tai menen harjoitteluun tai täydennyskoulutukseen tms., kaupan kassalle en suunnittele hakevani.
Tsemppiä sulle uran suhteen ja muuten! =)
Alue: Aihe vapaa
minulla sikäli hieman eri tilanne, että koulutus ei ole kovin kummoinen.
Kotona olen ollut 5 v. ja nauttinut tästä ajasta täysillä.
nyt pitäisi alkaa töitä haeskella...
En kuitenkaan minäkään halua mihinkään kaupan kassalle! pakko kai alkaa opiskelemaan jotain.
Pointti oli se että näin pitkän kotona olon jälkeen töihin meno tuntuu aika stressaavalle.. Alkaen lasten päivähoitoon hakemisesta.
Toisaalta olen odottanut tätä muutosta, toisaalta haluaisin olla vieläpuoli vuotta kotona.
Tai sitten tämä on vaan sitä kasvamisen tuskaa, haluaisin pitää lapset ihan omina pieninä kullan nuppusina.
Varmaa on se että kotiäitinä olo vuodet ovat olleet elämäni parhaita, yövalvomisineen kaikkineen.