Miten kieltäytyä kohteliaasti kummikutsusta/ voiko siitä kieltäytyä?
Eli tilanne tämä: miehen kaveri pyysi meitä syksyllä syntyvän lapsen kummiksi (no joo, mielestäni aika aikaisessa vaiheessa pyynnön esitti, laskettu aika tosiaan syksyllä 2008!). Mies on joskus lapsena ollut tän kaverin kanssa enemmän tekemisissä, mut meidän seurusteluaikana (ollaan oltu yhdessä 10vuotta) ei juuri olla tekemisissä oltu, vuodessa nähdään kerran tai kaksi, vaikka välimatkaa ei ole kuin 20km! Mitään ei juuri kaverin elämästä tiedetä.
Viime vuonna hän on tavannut tän tyttöystävänsä, ja heille on käynyt " vahingonlaukaus" . Me ollaan tämä " parempi puolisko" nähty kolme kertaa, yhteensä ehkä n.15 minuutin ajan, eli siis todellakin OHIMENNEN! Emme tiedä edes naisen nimeä. Mitään ei olla naisen kanssa puhuttu.
Nyt tosiaan tuli kutsu kummiksi (joskin aikaa on vielä miettiä, mutta tuntuu että tää pari haluaa nopeesti tietää asiasta, kun viimeksi tänään soittelivat ja kysyivät asiaa). Emme haluaisi olla HUONOJA kummeja; tiedämme, että yhteydenpito kyseisen miehen/parin kanssa ei tule ainakaan lisääntymään (meillä ei ole mitään " yhteisiä juttuja" , ja mieheni mielestä tää kaveri on " aika tylsä" ). Jos suostumme kummiksi (meitä siis pyydettiin pariskuntana kummiksi, muita kummeja ei lapselle tulisi), tiedän, että tulisimme olemaan huonoja kummeja (lähettäisimme lahjat vain jouluna ja synttärinä, muuten yhteydenpito lapseen olisi todella vähäistä).
Voiko tehtävästä kieltäytyä? Ja jos, niin kuinka kieltäytyä siitä fiksusti?
Meillä on toki muita kummilapsia, joihin pidämme yhteyttä ja näemme usein ja olemma lasten kanssa tekemisissä (vaikka välimatkaa on satojakin kilometrejä) ja osallistumme heidän elämään, mutta harmittaa vain lupautua jo valmiiksi " huonoksi kummiksi" ..
Kommentit (8)
Voitte sanoa, että pyyntönne oli todella kaunis ja kiitos siittä, mutta että teillä on jo niin monta kummilasta ja haluatte olla hyviä kummeja kaikille, resurssinne teilläkin!
Kieltäytyä saa ja pitää jos ei tosissaan halua/pysty hoitamaan kummina oloaan, mielestäni kummilapsen kuuluu olla todella läheinen.
Ja sanotte että olette otettuja että teitä kysyivät mutta kyllä teillä taitaa olla jo kummilapsi kiintiö täynnä.
Toki olisin ollut pahoillani.
Jossainhan se raja menee, tuskin on kovin mielekästä olla ei-niin-läheisen lapsen kummi tai kummina kahdellekymmenelle.
2
Kuten kolmonen kirjoitti, olen miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, että mieheni voi olla kaverin " paras ystävä ikinä" .
Nimittäin tämä kaveri sanoi joskus pari vuotta sitten mieheni syntymäpäivillä (täytti pyöreitä, joten myös tämä " kaveri" kutsuttiin), että mieheni on hänelle kuin veli! Ihmettelen tätä suuresti, koska tällöin mielestäni " veljeksillä" on todella etäiset välit!
Miehelläni on oikeita veljiä ja minulla sisaruksia, joten tiedän mitä sisarussuhde on. Mutta se tässä vähän " ihmetyttääkin" , koska myös tällä kaverilla on sisko, ja uskoisin että hän tietäisi kuinka läheisiä sisarukset voivat olla. Mieheni ei tälle kaverille niin läheinen ole (siis ainakaan mieheni mielestä).
Emme tosiaan tiedä kaverin elämästä mitään, mutta uskoisin että hänellä niitä läheisempiäkin kavereita olisi. Todella surullista, jos näin ei kuitenkaan ole.
niin sanokaa, ettette kuulu (enää) kirkkoon.
viimeisimmästä kummiudesta. Olen huono organisoimaan, huolimaton ja huonomuistinen ja tuollainen pakkomauistaminen syntymä- ja nimipäivinä onnistuu tosi heikosti. Sanoin kyllä tämän suostuessani. Toistaiseksi olen muistanut kummilastani kerran, ristiäisissä, tosin hän täyttää vasta kesällä vuoden.
Mieheni kieltäytyi tämän lapsen kummiudesta, sillä ei kuulu kirkkoon.
Sanotte vaikka, että teillä on jo monta kummilasta, ja haluatte panostaa kummiuteen.
Pyysin juuri ystävääni meidän vauvan kummiksi.
Sanoin, että tiedän heillä olevan jo ennestäänkin kummilapsia, joten saa kieltäytyäkin. No, ystäväni suostui innoissaan :)