Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisin eroon tästä sisuksia jäytävästä epävarmuuden tunteesta?
08.02.2008 |
Olen varma itsestäni ja elämästäni vain kotona kun saan olla miehen ja lapsen kanssa.
Töissä kuitenkin koko ajan mietin, että mitä muut minusta ajattelevat, olen varma että eräs työkaveri puhuu minusta seläntakana pahaa muille ja valehtelee minusta asioita. Tämä on oikeasti ihan h...ttiä, olen niin älyttömän epävarma. Sitten mietin ja analysoin ihmisiä, että mitähän nuokin minusta ajattelee, ja olen varma että kukaan ei pidä minusta. Koitan koko ajan miettiä että mitä olen muille sanonut, ja varon kovasti koko ajan, etten vain loukkaisi ketään puheillani taikka teoillani. Ja koska jännitän niin paljon, niin sitten saatan päästellä sammakoita suustani, sanon asioita joita en tarkoita ja käyttäydyn ihan epäloogisesti. Ja kehä on valmis, alan analysoimaan jälkikäteen käytöstäni ja häpeän itseäni ja olen varma että tuon takia minusta nyt varmasti puhutaan pahaa.
Miten tästä pääsisi eroon?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviytymiskeinoja kenelläkään?
Siis jotain muuta kuin lääketokkura, koska haluan kuitenkin nauttia perheestäni vapaa-ajalla.
Mulla kesti aika kauan (ilman terapiaa) opetella hyväksymään itseni ja olla ajattelematta toisten ajatuksia minusta.
Olet varmaan tosi symppis ihminen, eikä KUKAAN ajattele sinusta pahaa!
Voisi tosiaan olla hyvä ajatus käydä juttelemassa jossakin; kamala lääketokkura ei varmasti ole se ainoa vaihtoehto, on paljon miedompiakin vaihtoehtoja, jotka saattaisivat helpottaa arkeasi.
Onneksi sinulle on suotu ihana perhe, joiden kanssa voit olla oma itsesi!
Mukavaa viikonloppua,
toivottaa pahapaha uraäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärsin sen, että tämä maailma ei todellakaan pyöri mun ympärillä.
Ihmiset eivät oikeasti mieti minua, tai minun sanomisiani, vaan niillä on omat juttunsa.
olen aika vahva tahtoinen ihminen ja pystyn kääntämään ajatusteni suunnan. Sinunkin pitäisi päästä jotenkin positiivsiemman ajattelun puolelle, mutta muistan miten tylsää oli kun minulle sanottiin niin aikanaan - se ei yhtään auttanut.
Kotonani lapsena ja nuorena oli paljon ongelmia ja olin vielä pari vuotta kotoa muutettua niiden raskauttama. Sitten vähitellen onnistuin irrottautumaan siitä taakasta.
Itseäni ovat auttaneet hyvät hyväksyvät ihmissuhteet ja onnistumisen kokemukset sekä lukeminen ja hengellisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta aikuiseksi kasvettuani olen huomannut, että en niin ihmeellinen ihminen ole, että jollakin riittäisi hirveästi energiaa minun elämäni ja käytökseni pohtimiseen. Päin vastoin kun ap, yritän välillä muistuttaa itselleni, että vähän pitäisin suutani kiinni ja ajattelisin mitä muutkin minusta ajattelevat.
Ihan tietoisesti tein sellaisen havainnon, ettei ihmisiä todellakaan kiinnosta niin paljon toiset ihmiset/heidän tekemisensä jne. tuohon tulokseen tulin ihan vain tarkkailemalla ihmisiä. Toinen auttava asia oli, kun aloin ajatella: Mitä sitten, vaikka olisivat mitä mieltä minusta? Mitä sillä loppujen lopuksi on väliä? En minä heidän kanssaan asu/ole lähemmin tekemisissä, joten miksi minun pitäisi välittää heidän sanoistaan/ajatuksista tai tekemisistään.
Jos vähän tarkkailet ympärillä olevia ihmisiä, niin lopulta huomaat heissä sen saman epävarmuuden ja huonouden/riittämättömyyden tunteen. Useimmat yrittävät sitä peittää kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että koska en minäkään pidä kaikista ihmisistä, niin miksi kaikkien ihmisten pitäisi pitää minusta?
joka paskat nakkaa muiden ajatuksista? Olisiko mukavaa? Mulla ainakin tulee ihan kylmiä väreitä, kun ajattelen, miten kauheaa se olisi.
Tuollainen epävarmuus on ihan tervettä ja symppistäkin. Älä murehdi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorempana olin tosi ujo, ja inhosin sosiaalisia tilanteita. Vieläkin ajattelen ihan liikaa, että mitähän muut minusta ajattelevat. Minun on pitänyt työstää tätä todella paljon, ettei se haittaisi elämääni, ja työntekoa.
Keskity asioihin jotka teet hyvin, mitkä ovat vahvuutesi? Millainen sisäinen äänesi on, kritisoiva, nalkuttava, häiritsevä? Muuta se tietoiseksi positiiviseksi ja kannustavaksi. Siis kuuntele sisäistä ääntäsi ja muuta ne haukut ja nalkutukset positiivisiksi. Jos ajattelet, että en mä tätä osaa, niin heti käännä se mielessäsi, osaan ihan varmasti. Ja juttele ääneen vaikka autossa, tai vessassa, ja peiliin katsoessa. Tiedän, tuntuu erittäin hölmöltä, eikä se ihan heti muuta mitään, mutta toimii, kun panostat siihen. Ajan kuluessa, alat kääntää huomiosi ulospäin etkä keskity niin voimakkaasti sisäänpäin. Mun itsetuntoni on aika hyvä nyt, ja olen huomannut, että mä olen aika kiva tyyppi. Kun olen vähän objektiivisempi niin oon huomannut, että olen aika pidetty, ja jos ihmiset puhuu musta kun en ole paikalla, niin se on ihan positiivista. Tai niin olen kuullut. Ja paras juttu on se, ettei minua oikeasti haittaisi jos puhuisivat pahaakin. En minä voi toisten ajatuksia kontrolloida, kaikilla on oikeus ajatella mitä haluavat.
Olen itse yrittänyt muuttaa ajatteluani, koska en halua, että lapseni oppivat tällaisen epävarman ja syrjäänvetäytyvän käytösmallin. En halua heille samaa taakkaa. Tsemppiä
sitä hoidetaan masennuslääkkeillä ja ne eivät tee lääketokkuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vie vain jonkin verran aikaa (ja siinä saattaa tarvita apua).
Jos on kovin ilkeä sisäinen ääni tyyliin " sä et ossa mitään, ei susta ole mihinkään, vetäisit ittes vessasta alas kun oot tollanen paska" niin sille voi myös väittää vastaan ja sanoa vaikka vaan höpö höpö, mä nyt kuitenkin yritän.
Pystytkö kääntämään ajatuksiasi muualle. Ihmiset ajattelevat aina jotain muista ihmisistä, mutta tuskin sitä, mitä itse luulet. aina joku ajattelee jotain typerää. Et voi olla kaikille mieliksi. Miksi edes pitäsi? Toisaalta, vaikka ihmiset ajattelevat sinusta ikäviäkin asioita, et ole heille sen kummempi kuin yksi työkaveri muiden joukossa. Itse suurentelee aina asioita. Kuulostat vähän narsisitiselta. Omaan napaan tuijottaminen voi aiheuttaa myös tällaista. Yritä keskittyä enemmän muiden ihmisten hyvinvointiin. Kuinka voit auttaa muita, välittää heistä. Yritä tietoisesti unohtaa toisten ajatusetn vatvominen. Olsiko vain ikävä päälle jäänyt tapa?
jos nyt ensin vaikka mainitsisit asiasta työterveyslääkärille.