Odotan neljättä ja nyt jo luopumisentuskaa siitä että tämä jää viimeiseksi!

Hullu ajatus sinänsä. Olen " aina" halunnut neljä lasta ja neljä on tuntunut joka suhteessa parhaalta määrältä meille. Nyt neljäs eli viimeinen tulossa, ja tuntuu kamalalta ajatella että hän on ikuinen kuopuksemme. Että perheemme ei todellakaan sitten enää kasva. Että raskaudet on sitten läpikäyty.



Onko tämä normaali tunne? Onko teillä muilla ollut viimeisen lapsen kohdalla suru puserossa siksi että lapsi todella on viimeinen lapsi?