Mä olen läpsäissyt lastani

Niin mäkin olen ottanut niskavilloista kiinni, kun en muuten saa riehumista loppumaan.

ja olen -- jos lapsi on tehnyt jotain tuhmaa -- ottanut napakasti käsivarresta kiinni. Molemmat käsittääkseni fyysistä väkivaltaa, vaikka en itse koe jälkimmäisen olevan.

lapsen ruumiillinen kuritus on laissa kielletty ja rangaistava teko. kyllä mun mielestä puheen täytyy mennä perille, lyöminen ei auta ketään.

Taasko täällä pahoinpitelevät idiootit kerjäävät hyväksyntää teoilleen. Taputelkaa vain toisianne selkään, kukaan normaali vanhempi ei toimintaanne ymmärrä eikä hyväksy. Uskokaa lopultakin!

enkä todellakaan hyväksy sitä että nipistin lastani. Mutta en koe, että kesken pahanteon, jos ottaa käsivarresta napakasti kiinni, että se olisi superpahaa.



Läpsimistä en tosiaan hyväksy, mutta toivon toki saavani synninpäästön nipistykselleni ja etten koskaan enää menetä malttiani niin.

itse käytän näitä kun pinna palaa:

" Nyt suu suppuun ja rauhotu taikka heitän tään suurella vaivalla kokoamasi legoauton rikki ja siihen saa jäädä rikkinäisenä" (tehokas. parempi kuin käsiksi käyminen, mutta onko hyvä uhkailla toisen tavaroiden hajoituksella)

Lempilelu takavarikkoon.

" Jos ei kotona osata käyttäytyä niin en voi ottaa sinua uimahalliin" (mielestäni hyvä uhkaus, mutta meillä melko tehoton)

Lapselle vaatteet päälle ja ulos kavereiden kanssa leikkimään, energiaa purkamaan.

Lempivideo rauhoittaa.

Menen toiseen huoneeseen.

Lapsi arestiin.

Huudan ja komennan.

" Lasken viiteen ja sitten on oltava lautanen tyhjä"

" kun tuo kellon nopea viisari on taas ylhäällä niin sitten sun on oltava sängyssä ja pää tyynyssä. Katsotaan kumpi on nopeampi: sinä vai kello"

" Tarvitsisin apua: päättäisitkö kumpi näistä puseroista on nätimpi. mieti tarkkaan" (tai jotain muuta mukamas apua tai joskus ihan oikeaakin)

" kaikki muut saavat jäätelöä, paitsi sinä jos et lopeta tuota"

muksuna muakin otettiin hiuksista ja sain piiskasta paljaalle takapuolelle.

traumat ku lapsena kuritettiin. Ei menny pahoinpitelyn puolelle, mutta ihan turha juttu. En oppinu mitään muuta siitä ku salaamaan kolttoseni vanhemmilta. Ja mut jätettiin yksin valvomatta ja sit sanottii että miksi otit ne tulitikut ku on ennenki sanottu ettei saa ottaa ja koko talo ois voinu palaa (ku leikin niillä varovasti) yms. ja sit joku rangaistus. Opin siitä että itse äitinä en laita lapsille ikäänsä suurempaa vastuuta: tulitikut liian pienen lapsen käsissä on vanhemman moka - mitäs jätti ne saataville - ei lapsen ... ja vanhemman pitäis moittia siitä itseään eikä lasta. Vanhemmillani oli stressiä muusta kuin lastenhoidosta... purettiinko se lapsiin? Ja sit sellaista asennetta, että mitä ne muutkin ajattelee jos lapsi ei käyttäydy kunnolla ja siitäkin kai ankaruutta.



Koska haluan että omat lapseni kertovat minulle kolttosensa, en rankaise fyysisesti. Haluan että luottamus säilyy välillämme. Uskon että monet asiat lapsi oppii iän myötä ja toistuvasta sanomisesta, ruumiillinen kuritus ei auta. Ja myös minun vanhempana on otettava vastuu niin että osaan erottaa työstä tai parisuhteesta johtuvan stressin, enkä pura sitä lapseen (puran kuitenkin huutamalla ja komentamalla..ja saatan sitten sanoa että äidillä oli kurja päivä työssä. Leikkikää kiltisti tai katsokaa telkkaria, äiti kaipaa nyt omaa rauhaa) Ja sitten se että en anna lapselle liikaa vastuuta, tai odota liikoja ja jos lapsi tekee kiellettyä niin mietin kenen oli moka: odotinko liikoja lapsen ikään nähden.